Maatalous on kriisissä ja yrittäjät uupuvat

Maatalouden kannattavuus on jatkunut pitkään heikkona. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat näkyneet satojen määrissä, ja ilman globaalia kauppaa eläisimme katovuotta. Moni tilallinen miettii, kannattaako toimintaa enää jatkaa, kirjoittavat Tuomas Laitinen ja Simo Räty.

4.1.2022 | Puheenvuoro

Kuva: Roine Piirainen / Kuvia Suomesta

Suomalainen maatalous ei voi hyvin. Maatilat eivät voi hyvin yrityksinä ja maatiloja pyörivät ihmiset eivät voi hyvin. Maatalousyritykset ovat tyypillisesti pieniä perheyrityksiä, joissa työskentelee pieni määrä ihmisiä.

Samaa tilaa on saattanut pyörittää jo useampi peräkkäinen sukupolvi samalla paikalla. Maatila on monesti myös koti ja osa suvun tarinaa. Maataloustuottajat eivät ole mikään yksittäinen suuri taho vaan määrä x pieniä yrityksiä. Nämä yritykset ovat nyt kriisissä.

Jos maatalousyritysten talouslukuja vertailee esimerkiksi pörssiyhtiöiden kannattavuuksien kanssa niin päällimmäisiksi tunteiksi jäävät tyrmistys ja epäusko.

Maatalous on ollut jo pitkään suuressa muutoksessa. Kehitys on ollut nopeaa ja tilat ovat tehneet parhaansa pysyäkseen taloudellisesti kannattavina. Kannattavuutta on pyritty parantamaan kasvattamalla kokoa ja lisäämällä volyymia, erikoistumalla tai mahdollisten lisäelinkeinojen avulla.

Kannattavuuden eri kehittämistoimet vaativat kuitenkin resursseja ja ovat lisänneet velkaantuneisuutta sekä syöneet pääomaa. Se ei ole silti välttämättä parantanut kannattavuutta. Esimerkiksi Luken taloustohtorin lukemat ovat ikävää luettavaa – kirjanpitotilojen keskikannattavuus ei ole noussut yli 0,5:en lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Jos maatalousyritysten talouslukuja vertailee esimerkiksi pörssiyhtiöiden kannattavuuksien kanssa niin päällimmäisiksi tunteiksi jäävät tyrmistys ja epäusko. Investoidut pääomat saattavat olla lähempänä miljoonaa tai ylikin ja yritykset tarjoavat minimitoimeentuloa vastaavan elannon muutamalle ihmiselle.

Maatilojen talous lepää kolmen tukijalan varassa: kannattavuuden, maksuvalmiuden ja varallisuuden. Tukijalkojen ympärillä on erilaisia riippuvuuksia. Heikkoa kannattavuutta kestää pidempään jos kannattavuus on kunnossa, heikkoa maksuvalmiutta sietää vähän, jos varallisuus on kunnossa, heikko varallisuus paranee jos kannattavuus ja maksuvalmius ovat kunnossa.

Valitettavasti pitkään jatkunut heikko kannattavuus on syönyt nyt monella tilalla talouden toisia tukijalkoja. Kannattavuutta on voitu yrittää parantaa investoimalla, mikä voi heikentää tilan maksuvalmiutta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Toisaalta, investoinnit on voitu jättää tekemättä, jotta maksuvalmius on saatu parannettua, mutta tällöin kannattavuus on heikentynyt. Maksuvalmiutta on voitu hetkellisesti parantaa käyttämällä esimerkiksi puunmyyntituloja käyttökatteen parantamiseen investointien sijasta, jolloin on syöty varallisuuden tukijalkaa.

Maataloudella monin tavoin vaikeaa aikaa

Nyt tämä tie on käyty monella tilalla loppuun ja aletaan olla niiden perimmäisten kysymysten kohdalla: kannattaako tätä enää jatkaa? Kaikki tuottajat eivät kuitenkaan voi tätä enää pohtia. Monella tilalla velkataakka on niin musertava ja tilan myyntiarvo irtaimistoineen ja vaikkapa karjoineen niin matala, että sitä ei yksinkertaisesti voi myydä. Kannattamatonta tilaa on pakko jatkaa pankin vaatimuksesta.

Vanhojen haasteiden lisäksi on noussut myös ilmastonmuutos. Maatiloilla on suuri potentiaali sitoa hiiltä monin eri keinoin. Maataloudella on myös potentiaalia parantaa ympäristön tilaa. Nämä toimet vaativat kuitenkin investointeja ja uusien viljely- ja toimintamenetelmien opiskelua ja käyttöönottoa, mihin velkaisella, stressaantuneella tuottajalla ei välttämättä ole sen enempää taloudellisia kuin ajallisia mahdollisuuksia.

Jatkuvat ongelmat ja paheneva taloudellinen ahdinko vievät henkiset voimavarat.

Maatalousyrittäjät näkevät ilmastonmuutoksen konkreettisesti. Esimerkiksi viljan viljelyssä kesät ovat alkaneet olla liian kuivia ja syksyt liian märkiä, jolloin satotasot ovat heitelleet ja sadonkorjuu on ollut teknisesti haastavaa ja kallista.

Ilman globaalia kauppaa eläisimme tälläkin hetkellä Suomessa katovuotta asiaankuuluvine nälänhätineen. Yrittäjien jaksaminen ja taloudellinen kyky tehdä investointeja on kuitenkin käymässä vaarallisen vähiin.

Tästä kertovat ennen kaikkea tilojen lopettamiset ja ihmisten uupumiset. Viljelijän uupuminen on pahimmillaan eläinsuojelutapaus, kun karjasta ei enää jakseta pitää huolta. Jatkuvat ongelmat ja paheneva taloudellinen ahdinko vievät henkiset voimavarat.

Maataloudesta pidetään parhaiten huolta sen kannattavuutta vaalimalla.

Korona maalasi sanan “resilienssi” julkiseen keskusteluun. Globaalin kaupan ongelmat takkuavine logistikkoineen kyseenalaistivat ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin toimitusvarmuuden. Olemme siirtyneet askeleen kohti maailmaa, jossa on pärjättävä sillä mitä käsillä on.

Kotimainen puhdas, ekologinen ja kestävä maataloustuotanto on asia mistä on myös pidettävä huolta. Se on tärkeä osa vastaustamme ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan parantamiseen. Se on myös ennen kaikkea tapa tuottaa ihmisille jokapäiväinen ravinto. Me emme elä ilman maataloutta.

Maataloudesta pidetään parhaiten huolta sen kannattavuutta vaalimalla. Kannattavuus antaa yrityksille mahdollisuuden investoida ja kehittää toimintaansa. Se antaa myös ennen kaikkea mielenrauhaa yrittäjille ja lisää jaksamista. Maataloustuottajan on saatava työstänsä reilu korvaus ja arvostus. Ihan niin kuin kaikkien muidenkin.

Tuomas Laitinen ja Simo Räty
Kirjoittajat ovat maatalousyrittäjiä ja vihreiden maatalous- ja eläinpoliittisen työryhmän jäseniä.

4.1.2022 9:13

1 Kommentti

Lähetä kommentti