Kuoleman yhdenvertaisuuteen on panostettava hyvinvointialueilla

Jokainen meistä kuolee. Asia on yksinkertaisuudessaan lohdullinen: jaettu kohtalo yhdistää meidät kaikki samaan, yhdenvertaiseen asemaan. Tai näin toivoisi. Elämän loppuvaiheen hoidon saatavuus ja laatu ovat kaukana yhdenvertaisesta.

Palliatiivisen hoidon malli

Kun tiedetään, että ihmisen kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta ei voida enää parantaa, siirrytään palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon. Palliatiivisessa hoidossa keskitytään lievittämään potilaan kärsimystä sekä vaalimaan potilaan ja hänen läheistensä elämänlaatua.

Saattohoito on palliatiivisen hoidon loppuvaihe, jossa valmistaudutaan lähestyvään kuolemaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2017 antanut suosituksen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämisestä Suomessa.

Työryhmän suositus perustuu kolmiportaiseen malliin (ks. kuva), jossa palveluita järjestetään perustasolla (A), erityistasolla (B) sekä vaativalla erityistasolla (C). Suomi on laaja maa, jossa väestötiheys ja väestön ikärakenne vaihtelevat alueellisesti.

Suosituksessa esitellyn ABC-mallin pohjalta voidaan suunnitella hoidon palveluketjut ja eri toimijoiden työnjako alueellisesti, jotta kunkin alueen väestön tarpeeseen voidaan vastata tarkoituksenmukaisesti. Euroopan neuvosto ja Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistys ovat antaneet suositukset B- ja C-tason palveluiden tarpeesta ja resursseista.

Taulukko: Euroopan neuvoston ja Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistyksen (EAPC) suositus B- ja C-tason palliatiivisen ja saattohoidon resursseista (Lähde: Saarto 2017)

Alueellinen eriarvoisuus

Jokaisella ihmisellä on yhdenvertainen oikeus palliatiiviseen hoitoon, saattohoitoon ja arvokkaaseen kuolemaan – mutta onko näin käytännössä? Vuosittain Suomessa kuolee keskimäärin 54 000 ihmistä ja WHO:n arvion mukaan ainakin 30 000 henkilöä tarvitsee palliatiivista hoitoa.

Vuonna 2019 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi raportin palliatiivisen hoidon ja saattohoidon nykytilasta Suomessa. Raportin mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuus on alueellisesti epätasa-arvoista, koska palliatiivista hoitoa ei ole integroitu olemassa olevaan terveydenhuoltojärjestelmään.

Alueellisessa kartoituksessa kävi myös ilmi, että yksikään Suomen viidestä yliopistollisesta sairaalasta ei vielä täytä vaativan erityistason yliopistollisen palliatiivisen keskuksen kriteereitä muun muassa sen vuoksi, että saattohoitoa ei ole integroitu keskuksen toimintaan.

Lapset, nuoret ja kuolema

Kuolemasta ja saattohoidosta puhuttaessa ajatellaan yleensä ikääntyneitä vanhuksia, jotka ovatkin suurin ryhmä sekä kuolleista että palliatiivisen hoidon asiakkaista. Saattohoito ei kuitenkaan ole vain kuolevan ihmisen hoitoa, vaan samalla tuetaan myös hänen perheensä valmistautumista tulevaan menetykseen ja elämään perheenjäsenen kuoleman jälkeen.

Hoidollisesti haastavimpia ovatkin lapset ja nuoret, joiden palliatiivinen hoito kuuluu aina vaativan erityistason (C) luokkaan. Läheisten psykososiaalisen tuen tarve korostuu myös silloin, kun perheessä on alaikäisiä lapsia. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2019 kuoli 243 alle 18-vuotiasta (0,5 % kaikista kuolemista) ja 7300 työikäistä henkilöä (ikä 19-64, 13,5 % kaikista kuolemista). Yksi näistä työikäisistä oli 42-vuotias puolisoni.

Hyvinvointialueet ja yhdenvertaisuus

Koen suurta kiitollisuutta siitä, miten Turun Kaskenlinnan saattohoitosairaalan kotisaattohoitotiimi tuki perhettämme puolisoni palliatiivisen hoidon ja saattohoidon aikana. Samalla kuitenkin koen suurta tuskaa ja myötätuntoa tietäessäni, että iso osa vastaavassa tilanteessa olevista ei asu yliopistosairaalan alueella, parin kilometrin päässä erityistason päivystävästä saattohoitosairaalasta.

Tulevat hyvinvointialueet vastaavat jatkossa myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon alueellisesta järjestämisestä. Jokainen meistä varmasti toivoo sekä itselleen että läheisilleen mahdollisuutta kuolla arvokkaasti, kivuttomasti ja rakkaitaan suojellen. Mikään näistä ei ole itsestään selvää vaan vaatii palliatiivisen hoidon ja saattohoidon erityisosaamista.

Alueellisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen vaatii tulevilta aluevaltuutetuilla aktiivisia toimia palliatiivisen hoidon ja saattohoidon alueellisessa organisoimisessa sekä osaamisen vahvistamisessa. Meidän on yhteiskuntana kyettävä turvaamaan laadukkaat palvelut niin syntymän, elämän kuin kuolemankin hetkellä – yhdenvertaisesti.