Toimisiko sotepalkkojen harmonisointi vai kuitenkin liukumat?

Kun suuri määrä kuntia muodostaa pienen määrän hyvinvointialueita, saman työnantajan palveluksessa on ihmisiä, jotka tekevät samaa työtä, mutta saavat siitä eri palkkaa.

Edessä on palkkaharmonisointi. Työnantajat ovat esittäneet, että palkat nostetaan vähintään mediaanipalkkojen tasolle kaikilta, mutta mediaanin ylittäviä palkkoja ei alenneta. Työntekijä puoli haluaa, että harmonisointi tehdään nostamalla kaikki korkeimpien palkkojen tasalle.

Kyse on isoista rahoista, sillä siirtyvää henkilökuntaa on noin 175 000. Kukaan ei osaa vielä sanoa, kuinka isoista, mutta hyvä arvaus on, veroja pitää nostaa noin puolella prosenttiyksiköllä. Kerätäänhän rahat hyvinvointialueille kunnallisveron tapaan. Jos JHL saa tahtonsa läpi, keskustan on joko syötävä sanansa tai kaadettava hallitus, sillä valtiontalouden kehykset paukkuvat varmasti.

Kyse on lähinnä hoitoalan palkoista. Onko sillä väliä, miten palkat harmonisoidaan, sillä onhan hoitoalalla joka tapauksessa edessä mittavat palkankorotukset työvoimapulan takia? Tosiasiassa palkkoja on nostettava suurimpien palkkojen tasolle ja ylikin.

Perusteettomista palkkaeroista on oikeudenmukaista päästä eroon, mutta ovatko kaikki palkkaerot perusteettomia? Varmaankaan kukaan ei tarkoita, että jos joitakuita on palkittu palkankorotuksella hyvästä työsuorituksesta, tämä pitää antaa nyt kaikille.

Jos nämä pitää nyt harmonisoida, tarkoittaako se, ettei työvoimapula-alueille saa jatkossakaan houkutella väkeä isommilla palkoilla?

Juuri nyt eräät syrjäiset alueet yrittävät haalia hoitajia huomattavilla taloudellisilla eduilla. Tuskin kukaan vaatii, että syrjäseutulisää on maksettava koko maassa. Saman pitäisi koskea kalliinpaikan lisiä kasvukeskuksissa.

Harmonisointi ei estä palkkaeroja hyvinvointialueiden välillä, mutta estää niiden sisällä. Hyvinvointialueilla voi olla hintatasoltaan ja houkuttelevuudeltaan hyvin erilaisia alueita, kuten vaikkapa Espoo ja Hanko tai Rovaniemi ja Utsjoki.

Käytännössä melkein kaikilla aloilla maksetaan kasvukeskuksissa kalliinpaikan lisää, koska asuminen on kallista. Monissa työehtosopimuksissa tämä on kirjoitettu palkkataulukoihin, mutta toteutuneissa palkoissa kalliinpaikan lisät ovat selvästi tätä suurempia. Jos nämä pitää nyt harmonisoida, tarkoittaako se, ettei työvoimapula-alueille saa jatkossakaan houkutella väkeä isommilla palkoilla?

Hoitajapulan oloissa on voitava maksaa siitä, että työvoimaa siirtyy alueelta toiselle paikkaamaan työvoimapulaa. Se on oikeudenmukaista jo siksikin, että muuttaminen maksaa aina.

Helsinki on oma hyvinvointialueensa, joten Helsingissä saa maksaa hoitajille enemmän kuin Hangossa, mutta miten tilanteesta selvitään Espoossa, jos Länsi-Uudellamaalla on sovellettava samapalkkaisuutta?
Jos Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ei saa maksaa Espoossa korkeampaa palkkaa kuin Hangossa, aukeavat markkinat työvoiman vuokraamiselle ja palvelujen yksityistämiselle, koska niin voidaan alueellisten palkkaerojen kieltoa kiertää.

Eikö hoitoalalla kannattaisi ottaa mallia lääkäreistä ja pyrkiä alan palkkojen nousuun liukumien avulla?

Toinen vaihtoehto on lisäpalkan maksaminen asuntoedun kautta, mutta se sitoo työntekijän työnantajaan – asunto menee, jos työpaikkaa vaihtaa – ja vie oikeuden valita, missä asuu.

Hoiva-alan palkkoja on nostettava ja paljon, mutta onko palkansaajapuolen järkevää tähdätä siihen, että palkat nousevat kaikilta yhtä paljon? Jos kilpailun työvoimasta haluaa estää harmonisoinnin nimissä, eikö se ole vähän sama kuin vaatisi työnantajia palkkakartelliin, jollaista vastikään kovasti paheksuttiin.

Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten lääkärit kävivät viisi kuukautta kestäneen lakon palkkojensa korottamiseksi. Taulukkopalkkoihin tuli lopulta roimat korotukset. Silti lakko oli hyödytön. Lääkäreiden palkat ovat nousseet merkittävästi yli taulukkopalkkojen. Olisivat nousseet yhtä paljon ilman lakkoa.

Lääkärit eivät puhu mitään palkkaharmonisoinnista. Heille sopii vallitseva kilpailu työvoimasta nousevin palkkatarjouksin.

Eikö hoitoalalla kannattaisi ottaa mallia lääkäreistä ja pyrkiä alan palkkojen nousuun liukumien avulla?

Työmarkkinapöydissä hoitoalan alipalkkausta on vaikea korjata. Antoivathan Akava ja SAK syyskuussa pahaenteisesti yhteisen kannanoton, jonka tosiasiallinen sisältö oli, ettei hoitajille saa antaa muita suurempia palkankorotuksia. Järjestöjen keskinäinen kyttääminen estää palkkavääristymien oikaisun sopimalla. Kannattaa muistaa miten Sari Sairaanhoitajan kanssa kävi. Liukumien tie on helpompi.

Hoitoalan palkkojen korjaaminen liukumien avulla torjuu myös tehokkaimmin työvoimapulaa, koska se ohjaa hoitajia sinne, missä tarve on suurin.

Edit 21.1. Korjattu ingressistä ´palkat nousivat´ (ei nousisivat).