Paperittomat olisi hyvä saada pois varjoyhteiskunnasta

Eurooppaan saapui meritse ja maitse noin kolme miljoonaa pakolaista vuosina 2015-16. Osa pakeni sotaa ja sortoa, osa etsi vain työtä ja tulevaisuutta. Suomeen asti tästä joukosta päätyi yli 30 000 ja heistä 3 000 elää edelleen paperittomina.

Suomen oloissa suuri pakolaisten määrä johti edellisen, Juha Sipilän hallituksen esittämään lukuisia heikennyksiä turvapaikanhakijoiden asemaan. Vuonna 2016 poistettiin laista humanitaarisen suojelun kategoria ja muutettiin useita turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan liittyviä lakeja. Saman tien myös suojelua saaneiden perheenyhdistämistä kiristettiin.

Samana vuonna Maahanmuuttoviraston ”tehokkuutta” piti nostaa, niin että turvapaikkapäätöksiä tehtiin lähes kaksi kertaa enemmän samoilla työtunneilla.

Muutokset johtivat muun muassa siihen, että kielteisiä päätöksiä tuli entistä enemmän, niistä valitettiin (usein menestyksekkäästi), prosessit puuroutuivat ja maahan saapuneet jäivät limboon. Nykyinen hallitus on kumonnut aiempia kiristyksiä, mutta se ei enää jälkikäteen ole vaikuttanut vuosina 2015 ja 2016 saapuneiden tilanteeseen.

Missä nämä 37 000 nyt ovat? Osa on palannut vapaaehtoisesti, osa pakolla, osa on vain kadonnut – todennäköisesti elääkseen jossain muussa Euroopan maassa ilman papereita. Osa on lopulta saanut luvan jäädä Suomeen.

Jäljellä on 3 000 paperitonta, joukossa lapsiperheitä ja siis myös Suomessa syntyneitä lapsia. Joukko on sisäministeriön selvityksen mukaan heterogeeninen, osa on kotoutunut, opiskelee tai käy töissä, osa on ns. haavoittuvassa asemassa. Eniten on tullut Irakista (57%), Afganistanista (20%) ja Somaliasta (13%).

Hallituksessa asiaa päädyttiin pohtimaan ja sisäministeriö on selvittänyt mahdollisuutta ”amnestyyn” tämän rajatun joukon osalta. Heille voitaisiin siis myöntää anomuksesta oleskelulupa, vaikka turvapaikkaa ei ole myönnetty. Tätä varten säädettäisiin erityislaki ja yksi vaihtoehto olisi lain rajaaminen koskemaan vain lapsiperheitä.

Selvitys tarkastelee laajasti myös muita turvapaikkajärjestelmään liittyviä ongelmakohtia.

Mikä on vaihtoehto?

Kun tämä pohdinta tuli julki viime syksynä, siitä nousi iso haloo. Nyt kun selvitys on julkistettu, haloo jatkuu. Suomalaisessa oikeuskäytännössä tämäntyyppiset poikkeukset ovat harvinaisia ja aihe on tietysti poliittisesti herkkä. Vihreät kannattavat, SDP ja keskusta nikottelevat. Perussuomalaiset vetävät esiin tutun Suomeen halutaan houkutella miljoonia pakolaisia -kortin.

Mutta mikä on sitten vaihtoehto? Teemasta käytiin paljastava keskustelu eilisessä Ylen A-studiossa. Vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö totesi, että asiassa pitää päästä eteenpäin. Malli on hänenkin mielestään epätäydellinen, mutta jos tämä ei kelpaa, niin mitä sitten voidaan tehdä.

SDP:n kansanedustaja Seppo Eskelisen epäkiitollinen tehtävä oli muotoilla vaihtoehtoista toimintamallia. Tältä se kuulosti: Yksittäisellä ratkaisulla ei ratkaista koko ongelmaa. Vaikutukset pitää selvittää. Ei toteudu tällä hallituskaudella, koska ei ole hallitusohjelmassa.

Eskelinen myönsi toimittaja Marja Sannikan tenttiessä, että onhan aina parempi, että ihmiset toimivat yhteiskuntajärjestelmän puitteissa. ”Kyllä varmaan yksilöllistä tarkastelua tarvitaan entistä enemmän ja olennaista on, että prosessit paranevat.”

Eli SDP vastustaa esitettyä toimintamallia, mutta kannattaa sen sisältöä?

Maahanmuuttajia koskevat asiat ovat kaikissa EU-maissa poliittisesti herkkiä ja lainsäädännöllisesti monimutkaisia. Esimerkiksi Irlannissa on käynnissä vastaavanlainen laillistamisohjelma, joka koskisi yli kolme vuotta ilman oleskelulupaa olleita lapsiperheitä ja muuten yli neljä vuotta paperittomina olleita.

Sisäministeri Krista Mikkonen totesi selvityksen julkaisun yhteydessä, että ellei kertalaillistaminen saa riittävää kannatusta, ratkaisuja on etsittävä muuta kautta.  ”Erityisen kiireellisesti ratkaistava asia on paperittomien lasten aseman turvaaminen.”

Pallo on nyt muilla hallituspuolueilla. Mikä on niiden ratkaisumalli paperittomien tilanteeseen?