Tekijänoikeuslain valmistelu pilattiin korruptiolla

Ehdotettu lakimuutos on osa EU:n tekijänoikeusdirektiivin kansallista toimeenpanoa. Tekijänoikeusdirektiivi herätti muutama vuosi sitten vilkasta keskustelua: puhuttiin meemikiellosta ja linkkiverosta. Iskulauseet ovat oma lukunsa, mutta pohjimmiltaan on kyse siitä, kuka hallitsee internetiä. Vallasta taistelevat eri tahot teknologiajäteistä viihdeteollisuuteen. Lopputulos koskettaa myös tavallisia kansalaisia. Internetin sääntelyä ei pitäisi tarkastella vain jonkin yksittäisen alan edunvalvontakysymyksenä.

Suomi vastusti EU:n tekijänoikeusdirektiiviä. Sen katsottiin monimutkaistavan sääntelyä ilman selkeää näyttöä hyödyistä. Tekijänoikeusjärjestöt eivät hyväksyneet Suomen linjaa. Niiden mukaan teknologiajätit kävivät “muunneltuun totuuteen perustuvaa infosotaa” direktiiviä vastaan. Kansalaisyhteiskunnan riveistä noussut, viisi miljoonaa allekirjoitusta kerännyt Save Your Internet -kampanja sivuutettiin Googlen masinointina.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan kuulemisessa, jossa olin paikalla asiantuntijana, tekijänoikeusjärjestön edustaja väitti Suomen kantaa “yhden virkamiehen näkemykseksi”. Piikki viittasi oikeustieteen tohtori, tekijänoikeusneuvos Viveca Stilliin, joka on väitöskirjassaan käsitellyt teosten käyttöoikeuksien digitaalista hallintaa, siis juurikin direktiivin aihepiirin ydintä. Riippumaton pätevyys oli tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta haitta.

Suomen tekijänoikeuspolitiikan suuntaa viitoitti 1980-luvulta lähtien Jukka Liedes, joka siirtyi Teoston lakimiehen paikalta virkamieheksi. Teoston asian ajamista hän ei missään vaiheessa lopettanut. Moni muistaa nyttemmin jo eläköityneen Liedeksen roolin vuoden 2005 kiistellyn tekijänoikeusuudistuksen, Lex Karpelan taustalla. Lex Karpela aloitti Suomessa aikakauden, jolloin viihdeteollisuus keskittyi tavallisten ihmisten rankaisemiseen piratismista. Sittemmin laillisten palvelujen saatavuus on vähentänyt piratismia.

Nykyään keskustellaan YouTuben kaltaisten alustapalvelujen roolista ja vastuista. Siihen tuskin on yhtä oikeaa vastausta. Viveca Stillin johdolla lainvalmistelu etenikin ajatuksella, että tehtävänä oli sovittaa eri tahojen näkemykset yhteen. Valmistelun aikana järjestettiin poikkeuksellisen avoimesti 12 kuulemistilaisuutta.

Tekijänoikeusjärjestöt savustivat virkamiehen ulos siksi, että hän oli työssään liian pätevä.

Still sai aikaiseksi tasapainoisen sääntelyehdotuksen, joka herätti kiinnostusta myös ulkomailla. Ehdotus ei kuitenkaan kelvannut tekijänoikeusjärjestöille, jotka masinoivat lausuntokampanjan sitä vastaan. Eräs hieman erikoinen argumentti oli, että lakiehdotuksessa olisi “virheellisesti otettu lähtökohdaksi palveluiden käyttäjien oikeuksien vahvistaminen”.

Keskustalainen kulttuuriministeri Antti Kurvinen taipui, kenties tietämättömyyttään. Lainvalmistelu siirrettiin ulkopuoliselle konsultille — Jukka Liedekselle. Hän toteutti tekijänoikeusjärjestöjen tahtoa muun muassa poistamalla esityksestä 50 sivua. Valmistelun avoimuus loppui siihen. Uusista pykälistä tiedotettiin sidosryhmille jälikäteisesti, eikä mielipidettä enää kysytty.

Stilliä lisäksi nöyryytettiin ilmoittamalla, että hän joutuisi esittelemään Liedeksen uusiksi kirjoittaman esityksen hallitukselle. Liedes ei olisi voinut sitä konsulttina tehdä. Menettelyä voi pitää hyvin kyseenalaisena huomioiden perustuslain 118 §:n, jonka mukaan esittelevä virkamies on vastuussa siitä, mitä esittää. Nyt valmistelutyö otettiin pois virkamieheltä, mutta vastuuta ei. Käytännössä tämä oli ministeriltä poliittinen epäluottamuksen osoitus virkamiehelle. Still teki johtopäätökset ja siirtyi valtiovarainministeriöön.

Lobbareiden jäljiltä lakiehdotus muuttui huonompaan suuntaan ainakin oikeudellisessa mielessä. EU-tuomioistuin asetti hiljattain rajoituksia kiistan ytimessä olevien automaattisten sisällöntunnistusjärjestelmien käytölle. Digitaalisia perusoikeuksia puolustava Effi ry on katsonut, että lakiesitys on nykymuodossaan ristiriidassa tuomioistuimen tulkinnan kanssa. Alkuperäinen esitys ei olisi ollut, ainakaan yhtä selvästi.

Suomalaisesta lainvalmistelusta prosessi antaa synkän kuvan. Tekijänoikeusjärjestöt savustivat virkamiehen ulos siksi, että hän oli työssään liian pätevä. Nyt opetus- ja kulttuuriministeriö on taantunut perinteiseen rooliinsa tekijänoikeusjärjestöjen kumileimasimena.