Vihreiden puoluekokouksessa jäi sunnuntaina useampi tunti puhetta kuulematta. Puheenvuoroja, joita ihmiset olivat kotona etukäteen kirjoittaneet, hioneet, ehkä testanneetkin lähipiirissään.
Niiden sijasta kokouksessa keskusteltiin ja äänestettiin poliittisesta ohjelmasta, politiikan isoista asioista ja pienistä.
Vihreiden puoluekokouksissa joka toinen vuosi keskitytään henkilövalintoihin, joka toinen vuosi ohjelmatyöhön. Poliittinen ohjelma hyväksytään neljän vuoden välein, ja siinä määritellään tavoitteet seuraavalle hallituskaudelle.
Tavoitteita oli valmistelussa määritelty 29 tiiviin liuskan verran. Jäsenistö teki luonnokseen satoja muutosesityksiä.
Muutosesityksistä keskusteltiin puoluekokouksessa lauantaina. Iltatyöryhmä työsti niitä yötä myöten.
Sunnuntaina sitten oli vuorossa maratonäänestys, jossa kokeneempikin osallistuja sai olla todella tarkkana, että pysyi kärryillä.
Aina vaan tarkemmaksi
Ohjelmaluonnokseen tehdyt muutosesitykset voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: haluttiin muuttaa kantaa, tarkentaa ilmaisuja ja kolmanneksi lisätä uusia asioita. Perfektionismi koetan vihreiden toiminnassa yleensä ominaisuudeksi, ei viaksi.
Ohjelmaluonnos oli jo sinänsä hyvin yksityiskohtainen ja siihen tehtiin melkoinen määrä vielä yksityiskohtaisempia tarkennusehdotuksia ja lisäysehdotuksia uusista yksityiskohdista.
Siinä sitten herää kysymys, kuinka yksityiskohtaisiin asioihin ja sanavalintoihin tarvitaan tosiaan puoluekokoustasoisia päätöksiä.
Toinen kysymys on, kuinka harkittuja päätöksiä syntyy kovin hektisessä käsittelyssä.
Ja vielä: miten sen kokousajan voisi käyttää toisin.
Jos vaalit ovat ihmisen parasta aikaa, puoluekokous on poliittisen aktivistin kauden huipentuma.
Parhaimmillaan puoluekokous on foorumi, jossa puolueen kenttä ja johto tapaavat ja keskustelevat.
Ne kotona eri asioista kirjoitetut puheet ovat yksi tärkeä asia. Lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla reaaliaikaista keskustelua, reaktioita puoluejohdon puheisiin, puoluejohdon kyselytunti…
Ohjelmatyö aktivoi
Ohjelmatyön arvoksi on sanottu se, että puolueväki miettii asioita, keskustelee, toimii yhdessä. Samalla sitten määritellään ja kerrotaan myös äänestäjille se, mitä puolue aikoo ajaa.
Ohjelmatyö epäilemättä kehittää poliittista ajattelua, innostaa analysoimaan ja arvioimaan. Luo myös yhteishenkeä.
Mutta täyttäisikö 5–10 liuskan ohjelma samat tavoitteet? Olisi pakko hahmottaa kokonaisuuksia, erottaa isot ja pienet asiat, tehdä valintoja.
Äänestäjänkin olisi helpompi hahmottaa kuvaa puolueesta.
Sitä paitsi vihreillä kuten muillakin puolueilla on monille osa-alueille erityisohjelmansa.
Jos vaaleja varten tarvitaan yksityiskohtaisempi ohjelma, sen voisi ehkä käsitellä puoluevaltuuskunta.
0 kommenttia