Puoluekokous 2022: Vihreät saivat eväitä, mutta eivät vielä ratkaisua

Kannatusalhossa taistelevien vihreiden puoluekokouksessa ei ehkä syttynyt mitään euforista paloa, mutta jälkeäkään tappiomielialasta ei näkynyt. Tarvitaan määrätietoista työtä toisaalta omien joukkojen motivaation varmistamiseksi, toisaalta julkikuvan säätämiseksi, kirjoittaa Eero Karisto.

26.5.2022 | Puheenvuoro

Maria Ohisalo (oik.) palaa puolueen puheenjohtajaksi kesäkuun alussa. Joensuun puoluekokouksen tiedotustilaisuudessa olivat myös Ville Niinistö (vas.), Iiris Suomela ja Atte Harjanne. Kuva: Leena Brandt

Vihreiden puoluekokouksesta alkoi valmistautuminen eduskuntavaaleihin. Ensimmäinen kunnollinen kokoontuminen kolmeen vuoteen oli monista puheista päätellen tärkeä. Poliittisen ohjelman valmistelu- ja päätöksentekoprosessi on aktivoinut kenttää. Myös puheenjohtaja Maria Ohisalon paluu vanhempainvapaalta kesäkuun alussa on vähintään symbolinen käännekohta. 

Vihreiden kannatus on alamaissa. Suomen poliittisella kentällä puolueen kannatuksen kasvu ja lasku ovat itseään ruokkivia trendejä, eikä käänteille useinkaan ole selkeää yksittäistä syytä. 

Millään puolueella ei kuitenkaan ole varaa odottaa, että kyllä se laskusuunta siitä sitten taas kääntyy.

Mikään yksittäinen rykäisy harvoin kannatusta kääntää nousuun. Tarvitaan määrätietoista työtä toisaalta omien joukkojen motivaation varmistamiseksi, toisaalta julkikuvan säätämiseksi. 

Julkikuvan hallinta haussa

Puoluekokous sai median perehtymään pariksi päiväksi vihreisiin. Sen arvioissa tuli useammankin kerran esiin ajatus, että vihreät eivät hallitse julkikuvaansa. 

Kohtalokasta vihreille on ollut, että ympäristöpolitiikan saavutukset eivät ole kunnolla nousseet julkisuuteen. Media on käsitellyt ympäristökysymyksiä lähinnä vihreiden ja keskustan nokitteluna, ei yhtenä hallituksen suurista asioista.

Toisaalta vihreät ovat nousseet otsikoihin enemmän marginaalikysymyksissä kuin keskeisissä ympäristöasioissa. Puolueen kuva on sirpaloitunut.

Olen ymmärtänyt, että julkikuvan hallinnan ongelmat on puolueessa tiedostettu ja töitä hallinnan parantamiseksi tehdään. Kannatusluvuissa se ei vielä näy. Vaaleihin on vajaa vuosi aikaa.

Nyt kokouksen saama julkisuus onnistui vihreiden kannalta ilmeisen hyvin. Sunnuntaityökorvaukset ei lopulta saanut pääosaa mediassa.

Sen sijaan sana vihreiden saavutuksista hallituksen ympäristöpolitiikassa on viime päivinä päässyt hyvin esiin, samoin poliittisen ohjelman vahvat ympäristötavoitteet. Vihreiden muutkin viestit esimerkiksi  turvallisuuspolitiikasta, koulutuspainotuksista sekä vihreästä siirtymästä pitivät pintansa kilpailussa julkisuudesta kannabiksen ja ruokakauppaviinien kanssa.

Ohisalo vahvoilla

Kannatusalhosta huolimatta mikään valtataistelu ei näytä häiritsevän vihreiden vaalivalmistautumista.

Toki vaalit ovat Ohisalolle näytönpaikka, mutta hänen asemansa tuntuu puolueessa vahvalta. Hänellä on työrauha viedä vihreät seuraaviin vaaleihin. Puoluekokouksessa Ohisalo osoitti myös kykynsä olla läsnä, kohdata niin vanhoja tuttuja kuin lähestyä uusia ihmisiä.

Puheenjohtajan kuuden vuoden maksimikausi vihreillä tarkoittaa toisaalta sitä, että hyvästäkin on luovuttava, mutta myös sitä, että kunnianhimoiset toimijat tietävät, että paikka joka tapauksessa tulee kohta auki. Siksi voisi kuvitella, että 2023 puheenjohtajavaali ei siinnä kenenkään silmissä niin, että se häiritsisi vaaliponnisteluja. Kaikkien intressissä on tukea kaikin voimin puolueen istuvaa johtoa vaalityössä. Se kun voi tuoda itsellekin ministerin paikan.

Yhdistävät asiat vahvistavat

Vihreät on idealismin läpikotaisin kyllästämä puolue. Kaikilla on oikeus sanoa, esittää, vaatia kaikkea mahdollista.

Mutta on koko lailla selvää, että jos jokin herkkä asia jakaa puoluekenttää, se mitä ilmeisemmin jakaa myös olemassaolevaa saati potentiaalista äänestäjäkuntaa.

Siksi pragmaattinen puoluetoiminta lähtee siitä, että pitäydytään asioissa, jotka yhdistävät puoluetta ja vältetään asioita, jotka jakavat sitä.

Näin ei vihreissä toimita.

Takavuosina vihreät kokeilivat rajoja uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Cityvihreyden ja maaseutuvihreyden juopaa päätyy aika usein joku repimään auki ellei peräti verille.

Kannabiksen laillistaminen hyväksyttiin edellisessä puoluekokouksessa äärimmäisen niukasti. 2022 viinien myynnin vapauttaminen ruokakaupoissa sai puolueen tuen tiukassa äänestyksessä.

Nato-jäsenyys ja ydinvoima ovat nekin jakaneet ja edelleen jakavat vihreitä. Niissä kuitenkin enemmistöt ja vähemmistöt ovat olleet hyvin selviä, ja jopa vaihtuneet.

Idealistisessa puolueessa kantoja ei tietenkään määritellä sen mukaan, miten se vaikuttaa vaalitulokseen. Mutta demokraattisessa liikkeessä voidaan keskittyä yhdistäviin asioihin.

Erimielisyydet marginaalikysymyksissä vaikuttavat helposti puolueen julkikuvaan enemmän kuin yksimielisyys suurissa asioissa.

Lue myös aiemmat jutut puoluekokouksesta:

23.5. Vihreät vihertyvät

24.5. Yksityiskohtien viilaamista vai suuria linjoja?

Eero Karisto
Kirjoittaja on toimittaja ja vihreiden jäsen

26.5.2022 11:58

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti