Ukraina-päiväkirjat: Palasimme kotiin, vaikka sodan loppua ei näy

Palasimme lasten kanssa Slovakiasta takaisin kotiin. Asumme niin lähellä rajaa, että voimme palata tarvittaessa helposti takaisin rajan toiselle puolelle. Täällä on ollut nyt rauhallista, eikä ole ollut paljonkaan ilmahälytyksiä. Tosin saimme tietää, että viikonlopun aikana oli ollut massiivinen ohjusisku Puolan rajan lähellä noin sadan kilometrin päässä kotoamme. 

Viime viikolla näin ilmoituksen, että vapaaehtoisilta puuttui kankaita, joilla voi kutoa naamiointiverkkoja rintamalle. Kiipesin ullakolle ja keräsin kaikkia tavaroita, joita en tarvitse. Löysin myös sopivan väristä kangasta. En voi auttaa kutomisessa, mutta olin iloinen voidessani antaa materiaalia vapaaehtoisille ja armeijalle.

Maanantaina puhuin tytön kanssa, jonka äiti on töissä rautatieasemalla. Puhuimme raketti-iskuista ja siitä, että venäläiset pommittavat nyt rautatieinfrastruktuuria, koska evakuoimme siviilejä ja tuomme humanitaarista apua ja aseita rautateitse. 

Neljä junavaunua täynnä sotilaitamme meni rintamalle viime viikolla. Muutama auto toi haavoittuneita, joista osa vakavasti haavoittuneita, takaisin sotarintamalta.

Hautajaisia on ollut useita: nuori mies kuoli läheisestä Velykyi Bereznyin kylästä. Opiskelin siellä, ja siksi tunsin hänet. Tuttavieni ystävä Uzhhorodista kuoli sodassa, kuten monet muut, joita en tunne henkilökohtaisesti, mutta joita kaikkia suremme. Sattuu paljon, kun mietin kaikkia kaatuneita ja heidän perheitään, sukulaisiaan ja ystäviään.

Pakomatkalla toistamiseen

Puhuin eilen Harkovasta tulleiden siirtolaisten kanssa. He pakenevat kodistaan jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran he pakenivat Luhanskista miehityksen jälkeen vuonna 2014. He perustivat uudelleen yrityksensä Harkovaan, jossa heidän tyttärensä valmistui yliopistosta. He luottivat tulevaisuuteen niin paljon, että ostivat Harkovasta talon juuri ennen venäläisten hyökkäyssotaa.Nyt tankit ja pommit ajoivat heidät jälleen pois kodistaan.

Helmikuun 24. he piiloutuivat Harkovan metrotunneliin ja viipyivät siellä seitsemän päivän ajan. Lattia tärisi räjähdysten voimasta. He nukkuivat puoliksi seisoen kylmässä metrotunnelissa ja juoksivat lopulta asuntoonsa, kun he eivät voineet enää sietää sitä. He keräsivät nopeasti henkilöllisyyspaperinsa ja tietokoneensa ja pakenivat maan länsiosiin. He seisoivat liikenneruuhkissa neljä päivää ja viettivät öitä matkan varrella tapaamiensa ihmisten kanssa, jotka suojelivat heitä. Lopulta he saapuivat Tšernivtsiin viidentenä päivänä, jossa he majoittuivat kollegan auttamana hotelliin. Nyt he asuvat Uzhgorodissa.

Ennen sotaa he jo suunnittelivat siirtävänsä vaateteollisuusyrityksensä Tšernivtsiin, kauemmas Venäjän rajalta, mutta viimeiseen asti he eivät halunneet uskoa, että Venäjä hyökkää Ukrainaan.

He ovat ironisia, että he ovat melkein vihollisia itse, koska he muuttivat Luhanskista, joka on 70 kilometriä Venäjältä, Harkovaan, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta.

He eivät voineet ole voineet edes käydä Luhanskin alueella vanhempiensa haudoilla. Aluksi Itä-Ukrainasta miehityksen aikana lähteiden piti hankkia erityislupa vieraillakseen alueella, mikä oli käytännössä hankalaa, ja lopulta alueelta poismuuttaneita kiellettiin ylipäätään palaamasta alueelle. He myivät asuntonsa Luhanskin keskustassa pilkkahintaan.

Heidän tuttavansa Itä-Ukrainasta ovat yrittäneet päästä Pietariin ja Viroon tai muihin EU-maihin paetakseen masentavaa “venäläistä maailmaa” jo ennen sotaa.

Tänään lähden yhdeksi päiväksi yöjunalla Kiovaan ja palaan kotiin lauantaina. Matka kestää 15 tuntia yhteen suuntaan ja minua pelottaa hieman. Viime viikolla Ukrainassa oli ilmahälytys kaikkialla yli tunnin ajan. Venäläiset ovat kohdistaneet iskujaan rautatieinfrastruktuuriin.

Sodan loppu ei ole näkyvissä, hallitus on ennustanut, että se kestää vielä vuoden loppuun.

Hallitus ei enää sääntele polttoaineiden hintoja pulan ja valuuttakurssin vuoksi, mikä on nostanut polttoaineen hintaa ja vaikeuttaa arkea. Sodan loppu ei ole näkyvissä, hallitus on ennustanut, että se kestää vielä vuoden loppuun.

Asevoimamme ovat vapauttaneet lähes koko Harkovan alueen venäläisiltä. Vaikeinta nyt on Luhanskin ja Donetskin alueiden ja Mariupolin tilanne. Kaupunkejamme ja kyliämme pommitetaan raskain tykein ja hävittäjälentokoneista ympäri vuorokauden.

Toivomme, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon ja että Venäjä ei löydä enää uusia kohteita ohjuksilleen. 

Uusia sotilastarvikkeita ja aseita tulee lähes päivittäin naapurimaista, Euroopasta ja maailmanlaajuisesti, jopa Australiasta asti. Tämän tuen ansiosta, koska koko maailma seisoo puolellamme, uskomme voittoon. Hyvä voittaa aina pahan.