Valtaosa Suomen valtionvelan kasvusta on seurausta koronasta ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Hallitus ja oppositio ovat yksissä tuumin ottaneet valtion kannettavaksi näistä aiheutuneita yritysten ja kuntien menetyksiä. Nyt keskustellaan myös energian hinnannousun kompensoimisesta jopa kaikelle kansalle ja elinkeinoelämälle.
Kaikki lisävelka ei kuitenkaan ole mennyt koronan ja sodan vaurioiden korjaamiseen. Hallitus kutsuu sitä muuta lisävelkaa tulevaisuusinvestoinneiksi, oppositio syömävelaksi.
Tulevaisuusinvestoinnilla hallituspuolueet tarkoittavat rahan käyttämistä niin, että sen hyöty näkyy vasta ajan kanssa tai että hoidetaan jotain nyt, koska myöhemmin se tulee vielä kalliimmaksi.
Suhtautuminen velkaan on Suomen taloudessa osaltaan johtanut siihen, että taloutta on usein tasapainotettu leikkaamalla tulevaisuudelta.
Suhtautuminen velkaan on Suomen taloudessa osaltaan johtanut siihen, että taloutta on usein tasapainotettu leikkaamalla tulevaisuudelta. Se on tarkoittanut leikkaamista koulutuksesta ja tutkimuksesta sekä syrjäytymistä ehkäisevistä toimista, samoin ympäristönsuojelusta. Näihin nykyinen hallitus käyttää edeltäjäänsä enemmän rahaa.
Työvoimaa tarvitaan
Talouskasvun hidasteeksi on nyt todettu sopivan työvoiman saatavuus. Siihen on paljon syitä. Yksi on se, että osa potentiaalisesta työvoimasta on syrjäytynyt joskus takavuosina tai -vuosikymmeninä erityisesti riittämättömän sosiaaliturvan takia. Siksi esimerkiksi perusturvan parantaminen tukee tulevaa talouskehitystä – muiden hyötyjen lisäksi.
Toinen syy on, että työ vaatii yhä enemmän osaamista. Takavuosien koulutusleikkaukset näkyvät nyt myös puutteena osaavasta työvoimasta. Siksi esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostaminen on tulevaisuusinvestointi.
Kolmas syy on työvoiman hyvinvoinnin ongelmat. Mielenterveysongelmien määrä ja osuus työkyvyttömyydestä on kasvanut viime vuosina. Siinäkin taustalla on palvelujen lyhytnäköistä laiminlyöntiä.
Perinnön monet osat
Talousoikeisto puhuu mielellään velasta perintönä, jonka jätämme tuleville sukupolville. Se on vähän kuin perinnönjaossa puhuttaisiin pelkästä velasta, ei omaisuudesta ja sen kunnosta. Fiksuimmat perikunnat muistavat myös kasvatuksen, koulutuksen, turvallisuuden, ravinnon ja muun hyvinvoinnin, jonka edellinen sukupolvi on järjestänyt ja joka vaikuttaa myös tulevaisuuteen. Sekin kaikki vähentää sitä materiaalista jäämistöä, mutta on useimmiten kai sen arvoista.
Muutenkin velkakeskustelu on monin tavoin mielenkiintoista. Yritysten toiminnassa velka on normaali työväline. Poliittisessa keskustelussa julkista velkaa kuitenkin tarkastellaan samaan tapaan kuin yksityistalouksien velkaa. Sitten kuitenkin unohdetaan verrata sitä omaisuuteen. Yllättävää on, että myös yritysjohtajat osallistuvat aktiivisesti tähän muotopuoliseen velkakeskusteluun.
Leikkaamisen ikuinen vaikeus
Eniten velkahuolta levittävät ne tahot, jotka haluavat yleisesti pitää yhteiskunnan roolin pienenä.
Toisaaalta politiikan kummallisuuksiin kuuluu, että samat tahot – yleensä oppositiossa – paheksuvat valtion velkaantumista, vaativat lisämenoja ja esittävät veronalennuksia.
Yhtälö selitetään mahdolliseksi sillä, että valtiontaloudessa on kyllä löysää, joka vain pitää leikata pois. Sitä turhuuksien leikkaamista ovat kaikki hallituksessa joskus olleet puolueet vuorollaan yrittäneet, mutta laihoin tuloksin. Usein leikkausten jälkiä on sitten jouduttu myöhemmin paikkaamaan.
1980-luvun laman aikaisista leikkauksista yhteiskunta kärsii vieläkin. Sipilän hallituksen leikkaukset muun muassa sivistyssektorilta on pääosin päädytty palauttamaan.
Tutkijat: Mielikuvia enemmän kuin tietoa
Mika Pantzar, Ella Lillqvist ja Ilja Kavonius kirjoittavat Politiikasta-tiedeverkkolehdessä, että puheet ja tilastollinen todellisuus eivät velkakeskustelussa useinkaan kohtaa. He viittaavat myös aiempaan artikkeliinsa Kansantaloudellisessa aikakausikirjassa. Tutkijoiden mukaan Suomen valtionvelkaa ei keskusteluissa yleensä suhteuteta verrokkeihin eikä sitä arvioitaessa oteta huomioon valtion nettovarallisuutta.
Tutkijat tarkastelevat laajasti velkakeskustelua. He kiinnittävät huomiota velkaan liittyvään moraaliseen ulottuvuuteen. He ovat myös todenneet, että suomalaisessa keskustelussa velka nousee esiin suurempana huolenaiheena kuin muualla EU:ssa.
Heidän mukaansa velkalukuja on käytetty retorisina välineinä herättämään mielikuvia enemmän kuin varsinaisesti tiedon välittämiseen.
Tutkijat tiivistävät keväällä julkaisemassaan arviossa Suomen velkatilanteen niin, että Suomen velka on kyllä viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut, mutta varsin maltillisesti verrattuna useimpiin muihin maihin, ja mikäli varallisuus otetaan huomioon, Suomen julkinen talous on poikkeuksellisen vauras.
Velanhoitokyvystä eri mielipiteitä
Velanhoitokyky on tietysti olennainen asia, olipa kysymys yksityistaloudesta, yhteiskunnasta tai yrityksestä. Valtiolla se on sama asia kuin verotulot.
Hallituspuolueet näkevät, että tulevaisuusinvestoinneilla turvataan muun ohella yhteiskunnan velanhoitokykyä. Vaikka tuoreet tiedot kertovat, että kansalaisten luottamus julkiseen talouteen sekä yritysten luottamus omaan talouteensa ovat selvässä laskussa, yritysten investoinnit ovat lisääntyneet ja työllisyystilanne poikkeuksellisen hyvä.
Mielipiteitä jakaa kysymys siitä, paljonko Suomessa on ihmisiä, jotka eivät ole töissä, koska heidän ei kannata. Toinen mielipiteitä jakava asiaan liittyvä kysymys on, halutaanko heitä houkutella töihin uhkaamalla jättää heidät ilman leipää vai lupaamalla levitettä leivän päälle.
0 kommenttia