Esteettömyys on ihmisoikeus

YK:n vammaissopimus määrittelee esteettömyyden ja kaikille sopivan suunnittelun ihmisoikeuksiksi, jotka ovat  edellytyksiä monien muiden, esimerkiksi työelämään liittyvien, oikeuksien toteutumiselle.

Suomen vuonna 2016 ratifioima sopimus velvoittaa lainsäädäntötoimiin esteettömyyden turvaamiseksi. Vastaava velvoite liittyy lukuisiin EU-säädöksiin, esimerkiksi esteettömyysdirektiiviin.

Myönteinen asenne esteettömyyttä kohtaan on eduksi esteettömyyttä edistettäessä, mutta se ei korvaa lainsäädäntöä. Se ei muutu hissiksi, pistekirjoitukseksi, äänimajakaksi tai induktiosilmukaksi. Esteettömyydessä ei ole kysymys asenteista. Vaikka joku pyörätuolinkäyttäjä kokisi, että hän on kannettuna päässyt kaikkialle, kantaminen ei ole esteettömyysratkaisu. Se, että joku henkilökohtaisella tasolla pitää jotakin toimenpidettä hyväksyttävänä, ei tee toimeenpiteestä yleisesti hyväksyttävää esteettömyysratkaisua.

Esteettömyys ei ole mielipidekysymys eikä sen sisältöä pidä määritellä kokemuksien perusteella. Suomen esteetttömyyslainsäädäntö ei nykyisellään täytä YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia eikä Suomi ole ryhtynyt kaikkiin EU:n esteettömyysdirektiivin edellyttämiin toimiin kattavan rakennetun ympäristön esteettömyyttä koskevan lainsäädännön säätämiseksi.

Nykyhallitus laiminlöi esteettömyyssäntelyn uudistamisen ja kieltäytyi ottamasta yhdenvertaisuuslakiin säännöksiä esteettömyyden laiminlyönnistä.

Nykyhallitus laiminlöi esteettömyyssäntelyn uudistamisen ja kieltäytyi ottamasta yhdenvertaisuuslakiin säännöksiä esteettömyyden laiminlyönnistä. Aina esteettömyydestä ei ole hyötyä kaikille. Puhe siitä, kuinka esteettömyys hyödyttää jokaista, johtaa helposti virheelliseen ajatukseen, että esteettömyyden on toteuduttava vain silloin, kun se hyödyttää kaikkia.  Esimerkiksi pistekirjoitus ei kuitenkaan hyödytä muita kuin sormenpäillä lukevia sokeita ihmisiä.

Jokaisella ihmisellä on oikeus liikkumiseen ja liikuntaharrastuksiin. Syrjinnän kielto koskee kuntosaleja aivan kuten kaikkia muitakin yksityisiä ja julkisia toimijoita. Se, että vammainen henkilö ei tässä maassa voi olettaa pääsevänsä kaikille kuntosaleille, kertoo rakenteellisesta ja suorasta syrjinnästä. Esteellisen kuntosalin voi kuitenkin saada vastuuseen vain, jos osoittaa tulleensa sen syrjimäksi.

Monet vammaiset ihmiset eivät halua, osaa tai uskalla ryhtyä tähän prosessiin. On selvää, että nykyinen lainsäädäntö ei riitä syrjinnän poistamiseen rakenteellisesti tai edes yksilöiden tasolla.

Invalidiliiton asiantuntija linjasi Verden jutussa 12.10., ettei “sanktioihin perustuva jenkkimalli” sovellu Suomeen. Olemme tästä eri mieltä. Sanktiot ovat tehokas tapa velvoittaa esteettömyyteen, siitä Yhdysvallat on oivallinen esimerkki. Lainsäädäntö kertoo asenteista ja muuttaa niitä. Esteettömyyslainsäädäntömme tarvitsee selkeitä velvoitteita, aktiivista valvontaa ja tuntuvia sanktioita.