Presidentinvaalien mielenkiinto on nyt kokoomuksessa

Presidentinvaalikeskusteluihin tuli vauhtia, kun Mika Aaltola nousi kärkeen Ilta-Sanomien kyselyssä siitä, ketä suomalaiset voisivat kuvitella äänestävänsä presidentinvaaleissa. Seuraavina listalla olivat Pekka Haavisto, Olli Rehn, Sanna Marin ja Alexander Stubb.

Aaltola on tuloksen jälkeen puhunut mahdollisesta kansanliikkeen ehdokkuudesta. Häntä on kuitenkin pidetty erityisesti potentiaalisena kokoomuksen ehdokkaana. Aaltolan puheista voi kuitenkin päätellä, että ainakaan kovin innokkaasti mistään puolueesta häntä ei ole houkuteltu. Mutta vielä ehditään.

Aaltola ei myönnä ainakaan vielä tavoittelevansa ehdokkuutta, mutta pitää ovea apposen avoinna. Media on häntä siinä tukenut.

Venäjä-osaamista kokoomuksessa

Kokoomuksessa parhaat näytöt Venäjän-tuntemuksessa ovat antaneet silloinen ulkoministeri Alexander Stubb, joka 2008 ymmärsi, mitä Georgian sota Venäjästä ja Putinista kertoi, sekä silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies, joka puolestaan taas oli enemmän kuin oikeassa 2007 Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheellaan.

Jos kokoomus olisi asettanut heistä jommankumman presidenttiehdokkaakseen, Suomi ehkä olisi jo NATO:n jäsen sen sijaan, että nyt kriittisessä vaiheessa jännitämme ovensuussa. 

Häkämies on nykyisessä roolissaan ehkä leimautunut liikaa elinkeinoelämän edustajaksi, jotta tarpeeksi tukea löytyisi.

Stubbia on vuosien varrella veikkailtu ehdokkaaksi, vaikka itse hän ei ole antanut mitään vinkkiä siihen suuntaan. On selvää, että Stubb ei halua tulla uudelleen puoleensa nöyryyttämäksi. Mutta jos puolueen tuki on varma, hän voi hyvinkin kilpailla presidentin tehtävästä.  

Toinenkin sitoutumaton esillä

Kokoomuksen ehdokkaaksi on veikkailtu myös Suomen Washingtonin suurlähettilästä Mikko Hautalaa, joka on jättänyt oven yllättävän avoimeksi. On myös muistutettu, että Hautala on kuulunut Sauli Niinistön kansliaan.

Hautala on Suomen Kuvalehden kolumnisti. Viimeksi hän korosti erityisesti ulkopolitiikan osaamisen merkitystä. Lehti teki hänen työstään reportaasin, jossa kuvattiin hänen uraansa, monipuolista kokemustaan ja työtään. Jutussa nostettiin myös presidenttiehdokkuus esiin. Hautala jätti asian auki.

Myös esimerkiksi Kauppalehti on pitänyt esillä Hautalan uraa ja osaamista.

Aiemmin spekulaatioissa mainittu Jan Vapaavuori on sotkenut mahdollisuutensa.

Kokoomuksessa voidaan kääntyä myös Petteri Orpon, Jyrki Kataisen tai Henna Virkkusen puoleen. Europarlamentaarikkona toimiva Virkkunen on pitänyt kotimaassa korkeaa profiilia, mistä voi päätellä hänen aikovan jossain vaiheessa palata kotimaan politiikkaan.

Haavisto halutaan ehdolle

Vihreät haluavat Pekka Haaviston ehdokkaakseen, ja oletettavasti hän on jälleen mukana. Facebookissa toimii Pekka Haavisto presidentiksi 2024 -ryhmä. 

Heidi Hautalan ansiot Venäjä-näkijänä ovat nousseet esiin, mutta Hautala on ilmoittanut toivovansa Haavistoa ehdokkaaksi. Ville Niinistön julkikuvassa on moni nähnyt räväkkyyden aina välillä tehneen tilaa valtiomiesmäiselle esiintymiselle.

Naiset vahvoilla SDP:ssä

Jossain vaiheessa Eero Heinäluomaa pidettiin demarien todennäköisenä ehdokkaana. Hän on kuitenkin leimautunut Venäjän ymmärtäjäksi. Esiin on kaivettu hänen hänen pilkalliset puheensa Nordstream-epäilijöistä. Vielä juuri ennen Venäjän hyökkäystä Heinäluoma ymmärsi hyvin Venäjän vaatimuksia.

Viime aikoina esillä ovat olleet kaksi naista, Sanna Marin ja Jutta Urpilainen. Marin tuskin haluaa vielä jättää päivänpolitiikkaa, mutta Urpilainen epäilemättä malttaisi vaihtaa komission Mäntyniemeen. Myös Tytti Tuppurainen on nostanut profiiliaan selvitellessään omistajaohjausministerinä Fortumin sotkuja.

Keskustalaisilla luurankoja kaapissa

Keskustan todennäköisenä ehdokkaana monet pitävät Olli Rehniä. Myös Antti Kaikkonen on saanut näkyvyyttä ja tukea ollessaan puolustusministerinä yhdellä avainpaikalla Suomen NATO-jäsenyyttä valmisteltaessa.

Rehnin menneisyydessä on mielenkiintoinen käsitys oikeusvaltiosta. Hän vetosi maan poliittiseen johtoon, että se puuttuisi Suomen oikeuslaitoksen toimintaan Rehnin ystävää Alpo Rusia koskevassa prosessissa. Ajatus on länsimaisessa oikeusjärjestelmässä täysin vieras, tuttua esimerkiksi Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Kiinassa. Jostain syystä tämä Rehnin hanke on päässyt unohtumaan julkisuudesta.

Mikäli Rehnistä tulee ehdokas, hän joutuu epäilemättä tekemään tiliä takinkäännöstään ja roolistaan Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyön edistämisessä.

Kaikkosella puolestaan on takanaan tuomio vaalirahasotkuista. Se oletettavasti nousisi esiin, jos Kaikkosesta tulisi ehdokas.

Mestari jättänee väliin

Perussuomalaisilla olisi olemassa itsestäänselvä ehdokas Jussi Halla-aho. Ongelmaksi osoittautunee se, että Halla-aho ei suostu. Viimeksi Laura Huhtasaari pärjäsi kohtuullisesti. Sittemmin puolue siivosi Huhtasaaren kuin myös Teuvo Hakkaraisen pois silmistä Brysseliin. Huhtasaari on kuitenkin jo ilmoittanut jättävänsä europarlamentin yhden kauden jälkeen ja tavoittelevansa paluuta eduskuntaan kevään vaaleissa. Tällä hetkellä puolueen ehdokkaaksi hyvä veikkaus voisi olla Ville Tavio. 

Kaikki mukana

Vasemmistoliitto, RKP, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt varmaan myös asettavat omat ehdokkaat, koska vaalikampanja on hyvä tapa pysyä mukana politiikan julkisuudessa.

Harva yllättyy, jos myös Paavo Väyrynen ilmestyy jostain puskasta jälleen ehdokkaaksi.

Kansanliikkeitä nähty

Aaltolan esiin nostamasta kansanliikkeestä on kokemusta presidentinvaaleissa. Edellisellä kerralla Sauli Niinistö nöyryytti kokoomusta asettumalla kansanliikkeen eikä puolueen ehdokkaaksi. Hän saattoi tehdä sen turvallisesti, sillä oma kannatus oli korkealla ja hän saattoi luottaa siihen, että kokoomuksen organisaatio hoitaisi käytännön vaalityön kannattajakorttien keräämisestä lähtien.

2018 myös Paavo Väyrynen oli kansanliikkeen ehdokas, ja menestyi paremmin kuin keskustan ehdokas Matti Vanhanen.

2006 kauppakorkeakoulun professori Arto Lahti vei valitsijayhdistyksen ehdokkaana ilmeisesti lähinnä kokoomuksen ääniä. Hän ei kuitenkaan estänyt Niinistöä pääsemästä toiselle kierrokselle.

1994 keskustan kansanedustaja Eeva Kuuskoski hajotti keskustan rivejä asettumalla kansanliikkeen ehdokkaaksi. Toisen kansanliikkeen ehdokkaana oli keskustalaistaustainen Keijo Korhonen.

Ensimmäisellä kierroksella kärkeen nousivat Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn. Väyrynen jäi 80 000 äänen päähän kakkossijalle tulleesta Rehnistä. Kuuskoski ja Korhonen saivat yhteensä 270 000 ääntä, eli he ilmeisesti pudottivat Väyrysen toiselta kierrokselta.

Sitoutumattomuuden gloria

Useinkin presidentinvaalien yhteydessä ja muutenkin politiikassa nostetaan esiin nimiä politiikan ulkopuolelta.

Politiikka on yksi yhteiskunnan ehdottomasti vaativimmista lajeista. Poliitikot joutuvat kantamaan viimeisen vastuun niin pandemioista kuin talouselämän sotkuista. Silti politiikan kärkipaikoille tarjotaan usein poliittisesti täydellisiä untuvikkoja.

Erityisesti politiikkaan on kaivattu elinkeinoelämän osaamista. Yllättäen entiset urheilijat ovat pärjänneet politiikassa paremmin kuin elinkeinoelämästä tulleet johtajat. Kokoomuksen jääkiekkotaustainen Sinuhe Wallinheimo, kok., on lunastanut paikkansa varteenotettavana poliitikkona. Seiväshyppääjänä tunnetuksi tullut Antti Kalliomäki nousi aikanaan demarien ykköskastiin. Nyt vihreissä jännitetään, eteneekö Shawn Huffin ura kuntapolitiikasta eduskuntaan.

Kokoomuksen vuorineuvoskansanedustajat Martin Saarikangas ja Jere Lahti sekä liikepankin ex-pääjohtaja Olli Ikkala jäivät aikanaan kaikki takapenkkiläisiksi.

Martti Ahtisaari on maailmanluokan diplomaatti, mutta ymmärsi ensimmäisellä kaudella itsekin, että presidentin virka ei hänelle sopinut.