Työelämä uusiksi: perustuloa, koulutusta, maahanmuuttoa ja parempaa johtamista

Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Maria Ohisalo viitoittaa tämänpäiväisessä talousblogissaan seuraavan hallituksen polkua kohti nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Tällä hallituskaudella on jo päästy 75 prosenttiin ja vihreiden tavoitteena on 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tähän on päästy koronakriisistä ja Ukrainan sodasta huolimatta.

Ohisalo kantaa suurta huolta kestävyysvajeesta. Yhtälö ei ratkea itsekseen, vaan nyt on panostettava koulutukseen ja osaamiseen, siirryttävä kohti perustuloa ja tuettava ihmisten työssä jaksamista.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestä OECD julkaisi viime kuussa tilastoja järjestöön kuuluvien maiden koulutustason kehityksestä. Vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana korkea-asteen koulutettujen osuus 25–34-vuotiaista nousi OECD-alueella 27 prosentista 48 prosenttiin.  Suomessa vastaavaa kehitystä ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten maa on pudonnut keskitason alapuolelle, Chilen ja Turkin tasolle.

“Koulutustason nostamiseen on olemassa yksi oikea ratkaisu: korkeakoulujen aloituspaikkamäärien lisääminen. Tavoite jaetaan puolueiden kesken laajasti, mutta harvoin sanotaan mitä ollaan valmiita tekemään sen eteen”, kirjoittaa Ohisalo.

“Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa, sillä vanheneva väestö ei yksinkertaisesti riitä vastaamaan tulevaisuuden työvoimantarpeeseen. Monilla aloilla näemme työvoimapulaa jo nyt tekniikan ja ICT:n puolelta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisiin ja varhaiskasvatukseen.”

Ohisalo ilmoittaa kannattavansa perustuloa, mutta on valmis miettimään eri malleja.

“Vihreät päivittää oman sosiaaliturvamallinsa tulevina kuukausina, ja olen ilolla pannut merkille myös muiden tahojen esittämiä perustulomaisia ratkaisuja. Olennaista on se, että perusturva on helppo ennakoida, kannustava eikä sisällä tarpeetonta byrokratiaa.”

Pätkätyö, kevytyrittäjyys ja osa-aikaisuus luovat eri ihmisille hyvinkin erilaisia rooleja, 

“Työttömyysturvaa olisikin uudistettava niin, että kaikki veronalainen ansiotulo kerryttää turvaa riippumatta siitä, onko palkansaaja vai yrittäjä.”

Kolme kohdan kokeilu maakunnissa

Viime viikolla Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Jami Haavisto pohti myös työelämän reunaehtoja. Hän on huolissaan työpaikkojen kolmijaosta: On huippupaikkoja huippuosaajille, joiden palkat nousevat nousemistaan. On yhä matalamman palkkatason duunareita, joiden palkka tuskin riittää elämiseen. On lopulta myös se iso häviäjien joukko, jolle ei riitä mielekästä ja tuottavaa työtä.

Haavisto esittääkin kolmen kohdan työmarkkinauudistusta.  

Haavisto edistäisi paikallista sopimista purkamalla työehtosopimuksten yleissitovuutta kasvukeskuksissa. Hän uskoo, että esimerkiksi hoitajat saisivat markkinaehtoisesti selvästi nykyistä TES-palkkausta enemmän palkkaa. Silloin hoitotyö olisi houkuttelevaa ja ihmiset saisivat tarvitsemansa hoidon.

Vihreiden ajama perustulo on Haaviston mielestä myös osa ratkaisua ja kolmanneksi Haavisto nostaa koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton.

Seinäjoelta kotoisin olevat Haavisto ehdottaa työmarkkinauudistuksen kokeilua kolmessa Pohjanmaan maakunnassa. Paikallista sopimista laajennettaisiin maakuntien keskuskaupungeissa Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa, kun taas perustulo tulisi käyttöön koko alueella.

Pamfletti käy työelämän epäkohtien kimppuun

Aiemmin tänä syksynä myös neljän vihreän aktiivin ryhmä laati pamfletin Vihreä työelämä 2020-luvulla. Jori Mäkkeli, Janne Peltola, Juho Salmi ja Jussi-Pekka Teini esittelevät itsensä joukkona miespuolisia diplomi-insinöörejä, jotka ovat työmarkkinakentän ja vihreän puolueorganisaation aktiiveja ammattiliiton valtuustosta puoluehallitukseen. Peltola on myös Verdelehti Oy:n toimitusjohtaja.

Nelikko haluaa käynnistää keskustelun vihreiden työmarkkinapolitiikasta, josta on tarkoitus linjata seuraavalla puoluevaltuustokaudella 2023-25. Pamfletissa todetaan, että työelämää pitäisi kehittää tavalla, joka toisi vihreät virkistävällä tavalla ulos perinteisestä korporaatiokentän vastakkainasettelusta.

Moneen suuntaan kurottava pamfletti nostaa esiin muun muassa huolen työpahoinvoinnista. Työpaikoilla pitäisi madaltaa hierarkioita, jotta työntekijällä säilyisi tunne oman työnsä hallinnasta. Laadukkaaseen johtamiseen pitäisi myös panostaa. Kirjoittajat esittävät myös intersektionaalista feminismiä rekrytointiin ja johtamiseen, jolloin mahdollisimman monenlaiset ihmiset voisivat antaa panoksensa työelämään.

Pamfletissa käsitellään myös alustatalouden leviämistä asiantuntijatöihin ja missiopohjaista liiketoimintaa, jossa otetaan huomioon myös sosiaaliset ja ympäristövastuut. Kirjoittajat myös arvostelevat tiukin sanoin ay-liikkeen solidaarisuuden puutetta, kun palkkakuoppaan joutuneet naisvaltaiset alat ovat yksin saaneet kamppailla etujensa puolesta.

Myös nämä kirjoittajat helpottaisivat työperäistä maahanmuuttoa. Saatavuusharkinta pitäisi poistaa, sillä käytännössä joka alalla on näköpiirissä työvoimapula.