Kaivostoiminta ei sovi kansallismaisemaan ja tuhansien neliökilometrien varaukset ovat liian suuria

Yksi maailman houkuttelevimmista kaivosteollisuuden investointikohteista on jo pitkään ollut Suomi, ja tätä on osaltaan edesauttanut kaivostoiminnalle suosiollinen lainsäädäntömme. Ulkomaalaistaustaiset kaivosmineraaleja etsivät yhtiöt ovatkin myös tämän vuoden aikana tehneet maahamme useita varausilmoituksia. Pohjois-Karjalassa Minerals Exploration Network Oy haki keväällä noin 550 neliökilometrin varauksen Kolin lähettyville. Varaus on nimeltään ”Koli”.

Itä-Uudellamaalla elementX Finland Oy:n yli 1 622 neliökilometrin varaus sai vastikään alueen kunnat tekemään valituksia Helsingin hallinto-oikeuteen. Sama yhtiö on hakenut varauksia myös muun muassa Pohjanmaalle ja Päijät-Hämeeseen. Yrityksen oma pääoma on MTV:n uutisen mukaan nolla euroa, ja se myy Australian pörssissä noin 200 000 eurolla sijoittajille etuosto-oikeutta muutamiin suomalaisiin varausalueisiin. Tämä on sinänsä erikoista toimintaa, sillä pelkkä varaus ei vielä anna oikeutta tehdä malminetsintää.

Malminetsintä luo alueellista epävarmuutta

Pienimuotoista etsintätyötä voi tehdä ilman varaustakin. Pinta-alarajoitusta varauksille ei ole, joten ne voivat olla hyvin suuriakin. Suomesta on kaiken kaikkiaan tehty varauksia kymmenien tuhansien neliökilometrien edestä. Malminetsintäoppaassa (2021) Kaivosteollisuus ry kuitenkin suosittelee hyvänä käytäntönä harkita luonnonsuojelualueiden ja suurten vesistöjen varausalueeseen sisällyttämisen välttämättömyyttä.

Varaus antaa mahdollisuuden hakea malminetsintälupaa, jonka tavoitteena on hyödynnettävissä olevan malmion löytäminen. Mikäli malminetsintä on menestyksekästä, jatkuu kaivoksen perustamiseen tähtäävä prosessi kaivosluvan ja ympäristöluvan hakemisella. Kaivosmyönteisissä piireissä monesti esille tuotu fakta toki on, että vain harva malminetsintähanke johtaa hyödynnettäviin löydöksiin ja kaivoksen perustamiseen.

Riippumatta siitä onko malminetsintä tuloksekasta tai ei, se luo joka tapauksessa kohdealueelleen epävarmuutta maankäytön tulevaisuuden suhteen. Tämä voi johtaa esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen kysynnän laskuun, vaikka kaivosta ei alueelle lopulta avattaisikaan. Tällaisessa tilanteessa paikallisten ihmisten yksityisen omaisuuden suoja on ollut valitettavan heikko, mutta uudessa kaivoslakiesityksessä paranemaan päin kuntien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisen kautta.

Mineraalivarantoja ei tule myydä liian nopeasti liian halvalla

Kaivostoiminnalla on toteutuessaan usein merkittäviä pinta- ja pohjavesivaikutuksia, ja se voi jättää jälkeensä ympäristöä kuormittavan alueen vuosikymmeniksi, ellei jopa vuosisadoiksi. Kun tämä aikaskaala otetaan huomioon, saattavat muutaman vuosikymmenen mittaiset positiiviset talousvaikutukset jäädä näiden pitkäaikaishaittojen varjoon.

Vaikka mineraalivarantojamme ei heti hyödynnettäisikään, eivät ne kallioperästämme mihinkään katoa. Muun maailman varantojen ehtyessä, ne todennäköisesti vain kasvavat korkoa. Liian halvalla ja ympäristön kannalta liian kovaan hintaan niitä ei kannata antaa pois. Myös tulevaisuuden sukupolvet tulevat tarvitsemaan kallioperämme mineraaleja.

Positiivista on, että vielä istuvan eduskunnan käsiteltäväksi tulossa olevassa luonnonsuojelulain uudistuksessa esitetään malminetsinnän kieltämistä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa.

Kolin kansallismaisemat ja tietyin paikoin Itä-Suomessa säilynyt hiljaisuus sekä vesistöjen puhtaus ovat vaalimisen arvoisia. Kaikkialla ei ole mahdollista sovittaa yhteen malminetsintää, kaivostoimintaa sekä merkittäviä luonto- ja maisema-arvoja.