Maa- ja metsätalousvaliokunta valmistelee parhaillaan mietintöä hallituksen esityksestä uudeksi metsätalouden määräaikaiseksi kannustejärjestelmäksi eli METKA-järjestelmäksi. Se tulee korvaamaan nykyisen Kemera-tukijärjestelmän ja on voimassa vuosikymmenen loppuun saakka.
Hallituksen esitys tukisi pitkälti samoja asioita kuin vanha Kemera-järjestelmäkin: taimikon ja nuoren metsän hoitoa, terveyslannoituksia, metsätieverkoston ylläpitoa, suometsän vesiensuojelutoimenpiteitä ja piennarteiden tekemistä sekä ympäristötukea, metsäluonnon hoitoa ja kulotusta.
Uutta olisi suometsien hoidon suunnittelun tukeminen. Suomessa on viisi miljoonaa hehtaaria metsätalouskäyttöön ojitettuja soita. Suunnittelulla suometsissä pyrittäisiin säätelemään pohjaveden pinnan korkeutta ja vähentämään siten metsänkäsittelyn ilmasto- ja vesistöhaittoja. Ojien kunnostusta ei enää tuettaisi – tosin kunnostustöiden suunnitteluun tukea voisi saada.
Ympäristötavoitteiden osalta hukattu mahdollisuus
Metsätalouden käytänteillä on ollut keskeinen vaikutus Suomen metsäluonnon yksipuolistumiseen ja lajien uhanalaistumiseen sekä metsien hiilinielujen heikentymiseen. Uudistuksen tavoitteena onkin kannustaa maanomistajia edistämään metsien kasvua, vesiensuojelua, monimuotoisuuden turvaamista, ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä siihen sopeutumista.
Metsä- ja biodiversiteettioikeuden dosentti ja Luontopaneelin jäsen Minna Pappila pitää uudistusta monimuotoisuustavoitteiden kannalta riittämättömänä. Pappila toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.
”Toki tämä on pieni askel parempaan”, Pappila toteaa. Hän kehuu uusia kannustimia, joiden ansiosta monimuotoisuuden määräaikainen suojelu painottuu jatkossa kohteille, joilla on uhanalaiselle lajistolle tärkeää lahopuuta.
”Mutta missään nimessä esitetyt muutokset eivät ole luontokadon pysäyttämisen kannalta riittäviä. Tarvittavat toimet, kuten vaikkapa jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtyminen suometsissä, on jätetty liiaksi neuvonnan ja suositusten varaan, vaikka muutoksilla on kiire.”
Myös ilmastotavoitteiden osalta tukijärjestelmän uudistusta on kritisoitu riittämättömäksi.
Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan hallituksen METKA-esitystä olisi muokattava paljon, jotta Suomi saavuttaisi hiilineutraaliustavoitteensa vuonna 2035.
Selvitys kritisoi muun muassa sitä, että valtaosa tuista ohjataan jatkossakin taimikon ja nuoren metsän hoitoon. Näin tukijärjestelmä suosii avohakkuisiin perustuvaa jaksollista kasvatusta, joka aiheuttaa maaperäpäästöjä ja vesistökuormitusta erityisesti suometsissä.
Selvitys suhtautuu varauksella myös suometsien tuhkalannoituksen suuriin pinta-alatavoitteisiin. Niitä on perusteltu ilmastohyödyillä, vaikka keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastovaikutuksista on vasta vähän tutkimustietoa.
Metsätaloustuista vauhtia ennallistamiseen?
Suomessa on kuluvana syksynä keskusteltu EU-komission esittämästä ennallistamisasetuksesta. Sen mukaan jäsenmaiden tulisi luontokadon pysäyttämiseksi palauttaa luontoarvoja ihmisen heikentämiin elinympäristöihin. Komission asetusesityksen voimaantulo vaatii EU-parlamentin ja jäsenmaiden hyväksynnän.
Ennallistamisen kustannukset ovat herättäneet Suomessa huolta. Komission karkean arvion mukaan metsien tilan parantaminen asetuksen mukaisesti maksaisi Suomelle vuosittain noin 200 miljoonaa euroa.Arviossa ei ole eritelty, mikä osuus tästä olisi lisäkustannusta ja minkä verran rahaa valtio jo ennestään käyttää ennallistamistoimiin.
Metsätaloustuille on esitetty 65 miljoonan euron määrärahoja vuodelle 2023. Olisiko METKA-rahoituksella voitu edistää tavoitteellisemmin myös metsien ennallistamista?
”Olisi totta kai voitu ja olisi kannattanutkin”, vastaa Pappila.
Talousmetsissä ennallistamistavoitteet edellyttäisivät esimerkiksi lahopuun, sekapuustoisuuden ja peitteisyyden lisäämistä. Näiden määrään voidaan vaikuttaa metsätaloustukien ehdoilla. Pappilan mukaan tukien kohteena olevissa suometsissä pitäisi velvoittaa siirtymään ensisijaisesti jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen aina, kun siihen on edellytyksiä. Taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä tulisi edellyttää, että pieni osa kohteesta jää käsittelemättä muun muassa lahopuun määrään kasvattamiseksi.
Lisäksi kokonaisrahoituksen painotuksia tulisi Pappilan mukaan arvioida uudelleen.
”Tuista vain 1–2 prosenttia on aiemmin kohdistunut metsäluonnon hoitoon ja 10–15 prosenttia ympäristötukeen, eikä suuria muutoksia osuuksiin ole luultavasti tulossa. Luontopaneeli on todennut, että näihin pitäisi ohjata huomattavasti suurempi osuus metsätalouden tuista. Kyllähän se sitten auttaisi myös ennallistamistavoitteissa.”
Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan on myös ilmastotavoitteiden kannalta ongelmallista, että tuista 70–80 prosenttia kohdistuu puuntuotannon ja hakkuiden edistämiseen.
Selvitys esittää, että tukijärjestelmän painopistettä tulisi siirtää puuntuotannon kustannusten kattamisesta ympäristöhyötyjen tuottamiseen. Maanomistajille pitäisi siis maksaa hiilensidonnan, luonnon monimuotoisuuden sekä vesistöjen ja maaperän tilan edistämisestä.
Näen punaista kun huomaan verorahojani sosialisoitavan metsäomistajain taskuun. Isäntiä haastatellessa he poikkeuksetta kertovat tahtovansa jättää metsänsä jälkeläisilleen paremmassa kunnossa kuin missä ovat itse ne perineet mutta verovaroin?
Päinvastoin kuin maatalous on metsätalous sellaisenaan kannattavaa. Metsätalouteen ei tulisi soveltaa maatalouden tukietiikkaa. Erityisesti taimikkojen ja nuorten metsien hoito ovat aivan normaaleja metsänhoitotoimia, jotka tehdään vastaisten tulojen toivossa. Ihme ettei puun korjuuseen ole vielä vaadittu korjuutukia, vai onko?
Ennen oli päätehakkuun yhteydessä talletettava osa myyntituloista sulkutilille uudistamisen varmistamiseksi. – Omistaja on ylipäätään velvoitettava hoitamaan talousmetsänsä ja myös velvoitettava tekemään ne suojelutoimenpiteet, jotka ovat tarpeen luontokadon torjumiseksi.
Tilusten tilkkuisuuden vuoksi osa toimenpiteistä, kuten metsäteiden raivaus ja kunnostus, on tehtävä yhteisesti. Tämän voi yhteiskunta organisoida, mutta kustannukset on perittävä metsänomistajilta vaikkapa kiinteistöverona tai erityisenä metsänhoitomaksuna.
Jos omistus käy raskaaksi, voi suorasta omistuksesta pyrkiä luopumaan liittymällä yhteismetsään. Sen pientä tilusta tasaisempaan tuottoon kohdistuu veroetu ilmeisesti korvauksena ikioman metsän omistamisen tunteen menetyksestä. Tuki siellä ja tuki täällä.
Metka-rahat ovat pieniä verrattuna siihen mitä ennallistamiseen tarvitaan. Rahaa pitäisi löytyä jostain toisilta momenteilta, jos toimintaa halutaan laajentaa uusiin työmuotoihin.
Taimikonhoito on sellainen työmuoto, jonka hyöty metsänomistajalle on niin kaukana että sitä tehtäisiin tarpeeseen nähden vähemmän jos sitä ei tueta. Ruotsissa tosin ollaan selvitty ilman hoitotukea. Taimikkotuki palautuu verorahoina takaisin moninkertaisesti, kun metsässä kasvaa käyttöpuuta enemmän ja nopeammin.
Taimikonhoidossa ja hakkuissa velvoitetaan pienten kohteiden eli säästöpuuryhmien jättäminen toimien ulkopuolelle jo nyt, mikäli alue on metsäsertifioinnin piirissä kuten suurin osa yksityismetsistä onkin.
Suometsien hoidon suunnittelun tuki auttaa valitsemaan oikeat kohteet jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, tuhkalannoitukseen ja korjaamaan vesiensuojelun rakenteet. Tuhkalannoituksesta soilla on olemassa pitkäaikaisia kokeita esimerkiksi Luken (Metlan) kokeet Muhoksella ja tulokset ovat olleet hyviä.
Metsän kasvua parantavat panostukset ovat samalla apua hiilinielujen pelastamiseen. Pitäisi olla maallikollekin selvä asia, että ilmastotavoitteet ja puuntuotannon tavoitteet saavutetaan samoilla keinoilla.