Järjestöt ovat matalan kynnyksen ja ihmislähtöisyyden asiantuntijoita hyvinvointialueilla

Järjestöt on tunnistettu hyvin varhaisessa vaiheessa keskeiseksi yhteistyökumppaniksi sote-uudistuksen jälkeisessä arjessa. Sosiaali- ja terveysalojen järjestöjen kattojärjestö Soste on ollut kiinteästi mukana sote-ratkaisuissa ja nyt hyvinvointialueiden käynnistämisessä.

​​Suomessa toimii noin 11 000 sote-yhdistystä ja -järjestöä. Näistä yhdistyksistä vuonna 2021 tehdyn selvityksen mukaan 869 oli sosiaali-, varhaiskasvatus- ja terveyspalvelujen tuottajia. Järjestöillä on vahva asema muun muassa päivätoiminnan tuottajina. Usein esimerkiksi päihdekuntoutujien palvelut ovat nimenomaan järjestöjen tuottamia.

Sostella nähdään uudistuksen tuomat mahdollisuudet, mutta kentällä herää myös huolta ja epävarmuutta.  Kun kaikki päätökset eivät ole vielä tiedossa, ei voida arvioida myöskään niiden vaikutusta. 

”Ratkaisujen puutteen vuoksi huolet voivat kasvaa kokoaan suuremmaksi”, sanoittaa Sosten johtaja ja varapääsihteeri Anne Knaapi kentän tuntoja.

Sote-järjestöjen toimintakenttä mullistuu ja yhteistyön mahdollisuudet aukeavat uuteen ulottuvuuteen. Ennaltaehkäisevä toiminta, kuten kulttuuri- ja nuorisopalvelut, jäävät yhä kuntiin. Järjestöjen yhteys hyvinvointialueelle on toisenlainen.

”Järjestöille tämä aidosti tarkoittaa sitä, että jatketaan kuntien kanssa kumppanina hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, mutta palveluihin liittyvässä toiminnassa ensisijainen yhteistyön suunta onkin hyvinvointialueelle päin”, kuvailee Knaapi.

Järjestöt voidaankin nähdä eräänlaisena yhteen sitovana voimana. 

”Sitten on vielä kuntien ja hyvinvointialueiden välinen yhdyspinta”, muistuttaa Knaapi kolmannestakin ulottuvuudesta.

Järjestöt mukaan strategiaan

Hyvinvointialueiden valmistelua on eri puolilla Suomea tehty erilaisessa marssijärjestyksessä. Alueen kattavalta kuntayhtymäpohjalta syntyneet hyvinvointialueet ovat saattaneet olleet hienoisessa etulyöntiasemassa, kun erilaisia yhteistyömalleja on jo ollut käytössä. Varsinais-Suomen hyvinvointialue hyväksyi jo viime vuoden lopulla järjestöyhteistyön toimintamallin.

Osassa hyvinvointialueista strategia on jo hyväksyttynä, osassa valintoja vielä tehdään. Järjestökentän näkemys on varsin selvä: järjestöjen paikka on jo strategiatyössä.

”Ei riitä, että järjestöt ovat mukana strategisella tasolla, vaan järjestöt tulee ottaa mukaan strategiatyöhön, yhteistä tahtotilaa luomaan. Kun puhutaan ihmislähtöisyydestä, ennaltaehkäisystä, matalasta kynnyksestä ja monitoimijuudesta – ne ovat juuri niitä järjestöjen vahvoja liittymäpintoja”, Knaapi muistuttaa. 

Strategisten linjausten ja valintojen myötä luodaan iso kuva myös järjestöjen asemoitumisesta hyvinvointialueen toimintaan. 

”Järjestöt ovat tärkeä osa alueellista toimintaa koko palveluekosysteemin osana”, tiivistää Knaapi.

Järjestökentän toimintaedellytykset eivät ole vain rahasta kiinni

Loppuvuonna sekä kunnat että hyvinvointialueet sorvaavat historiallisia talousarvioitaan: kuntien talousarviot kutistuivat selvästi ilman sote- ja pelastuspalveluja, hyvinvointialueilla taas laaditaan ensimmäiset budjetit näiden kanssa.

Kunnat ovat olleet myös sote-järjestöjen keskeinen rahoittaja. Nyt tehdään rajanvetoja siitä, mitkä järjestöjen tukemisen osa-alueet koskevat kuntia ja mitkä hyvinvointialueita. Avustusten ja kumppanuuksien osalta ratkaisujen aika on pian. 

”Ensi vuoden osalta ei missään nimessä puhuta normaalivuodesta, kyse on liikkeellelähdöstä.”

Hyvinvointialueet tekevät omat linjauksensa järjestöjen avustusmalleista. Sostella käytännöt nähdään tällä hetkellä kirjavina: osassa on hyväksytty väliaikaisratkaisu ensi vuotta koskien, osassa on jo hyväksytty järjestöavustusten periaatteet. 

Järjestöjen toimintaedellytyksiin kuuluu kuitenkin myös muuta, kuin suoraan avustuksina tilitettävä budjettikirjaus. Kunnilla on pitkät perinteet järjestöjen tukemisessa. Nyt on mahdollisuus luoda uusia käytänteitä.

”Toimintaedellytyksiin vaikuttavat myös edulliset tai maksuttomat tilat sekä erilaiset järjestöjen tukipalvelut, joilla pedataan sujuvaa järjestötoimintaa arjessa. Kyse on toimintatavoista, ei vain rahasta. Toive on, että nämä rutiinit muotoutuisivat sillä tavalla, että yhteistyö olisi mahdollisimman luontevaa, tehokasta ja vaikuttavaa”, kuvailee Anne Knaapi.