Suomen ainoa valas tarvitsee pikaisesti suojelutoimia

Kalastuksen verkot ja meren melusaaste ovat lähes hävittäneet pyöriäisen Itämeren pääaltaalta. Pyöriäiskannan nykytilanne Suomen aluevesillä on hieman epäselvä, mutta joka tapauksessa vähäinen. Suojelualueet voisivat olla ratkaisu pikkuvalaan suojelemiseksi.

17.1.2023 | Ympäristö & Luonto

Kuva: Helcom

Itämerellä eli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tuhansittain valaista pienintä, noin 1,5 metristä ja 40–70-kiloista pyöriäistä. Nykyään tämän ilmeeltään hymyilevältä näyttävän lajin kanta on pudonnut muutamiin satoihin, Suomen aluevesillä arvioiden ehkä vain kymmenkuntaan.

”Pyöriäisillä oli hylkeiden ohella historiassa tärkeä ekologinen merkitys ravintoketjuissa kalaa saalistavina huippupetoina”, kertoo eläintieteilijä, pyöriäisestä syksyllä 2022 väitellyt Ida Carlen.

Carlen toimii myös Ruotsin Luonnonsuojeluliitosta sekä Coalition Clean Baltic kansalaisjärjestöjen yhteenliittymästä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Vielä vuosisadan alkuvuosina pyöriäisiä pyydettiin lihan ja rasvan takia, sekä siksi, että niitä pidettiin pahoina lohien ja turskien syöjinä. Nyt lajia vaivaavat muut ympäristöhaitat.

”Nyt ovat jo viimeiset ajat käsillä, että saadaan Itämeren oma pyöriäiskanta pelastettua”, Carlen toteaa.

Suomessa pyöriäisiä tavataan vähälukuisina lähinnä Saaristomeren–Ahvenanmaan vesillä. Lajin näkeminen merellä on vaikeaa, koska pyöriäisestä näkyvillä on yleensä vain selkäevä veden pinnalla. Havaintoja pikkuvalaasta kertyy vain muutamia vuosittain. Yhteensä pyöriäisen tapaamisia on Suomessa kirjattu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vajaat sata kertaa.

Pyöriäisten tilannetta seurataan äänityslaitteilla

Tarkempia tietoja pyöriäisten esiintymisestä ja liikkeistä voidaan kartoittaa vedenalaisilla hydrofoneilla. Pyöriäinen käyttää klikkausmaisia kaikuluotausääniä ravintonsa hankkimiseen, suunnistamiseen ja yhteydenpitoon lajitovereihinsa. Viimeisimmästä ääniin perustuvasta lajin esiintymisestä on kansainvälisestä SAMBAH-seurantahankkeessa kuitenkin kulunut jo kymmenen vuotta. Nykytilanne kannasta on epäselvä.

”Kysymys lajin pelastamisesta on joko kalastus tai suojelu”, Ida Carlen kertoo.

Kalatalouden merkitys Itämerellä elinkeinona ja myös virkistyskalastuksessa on tärkeä. Kalastuksen menetelmiä ja rajoituksia asettamalla, tulisi samalla tehostaa jäljellä olevien pyöriäisten suojelua ja niiden lisääntymistä.

”Yksi keskeisin keino on perustaa rajattuja merensuojelualueita, missä kalastus on kielletty. Gotlannin ympärillä on jo yksi sadan neliökilometrin tällainen alue, mutta Suomesta ne puuttuvat”, Carlen lisää.

Pyöriäisten kohtaloksi on koitunut laajentunut ja tehostunut kalastus. Niitä takertuu runsaasti sivusaaliina etenkin paikallaan pysyviin nailonisiin ajoverkkoihin. Vain harvat vapautuvat verkkovankeudesta tai pelastetaan sattumalta ihmisen toimesta.

Ida Carlenin mukaan näihin syvälle veteen ulottuviin kidusverkkoihin on kuitenkin mahdollista kiinnittää niin sanottuja pingereitä, joista kantautuu pyöriäisiä karkottavia ääniä useiden kilometrien säteellä. Onneksi liikkuvat kilometrien mittaiset ajoverkot ovat Itämeressä jo kielletty.

Vedenalainen melu on toinen Itämeren pyöriäisen uhka

Puolustusvoimien harjoituksissa sukellusalusten paikantamiseen käytettyjen kovien sonaariäänien on todettu aiheuttavan pyöriäisille jopa kuuroutumista. Ruotsissa on pyritty vaikuttamaan puolustusvoimiin, jotta harjoituksia vältettäisiin tiheimmillä pyöriäisalueilla. Toistaiseksi tuloksia ei ole saavutettu.

Asevoimista väitetään, että pingerit häiritsevät heidän toimintaansa. Niitä kuitenkin käytetään ongelmitta Pohjanmerellä, kuten Englannin laivastojen harjoituksissa pyöriäisten karkoittamiseksi melualttiilta lähialueilta.

Myös Suomessa yhteydenpitoon Puolustusvoimien kanssa voisi olla tarvetta. Tähän vetoaa myös kansainvälinen, miljoonan jäsenen Coalition Clean Baltic -yhteistyöjärjestön kannanotto. CCB luovutti marraskuussa 120 000 nimen adressin Itämeren seitsemän valtion EU:n parlamentin edustajille pyöriäistilanteen parantamiseksi.

Jopa merituulivoimaloiden perustan paalutuksesta, rakentamisesta ja ruoppauksista peräisin oleva melu voi aiheuttaa pyöriäisille hetkellisesti kuulovaurioita. Vauriot voivat välillisesti johtaa pyöriäisten kuolemaan, koska ravinnonsaanti ei silloin onnistu. Vähäisempikin melu, etenkin kovalla vauhdilla liikkuvista kookkaammista aluksista, voi vaivata pyöriäisiä.

Keskeinen ongelma on, että ympäristöministeriön Suomen uhanalaisten lajien selvityksessä pyöriäinen on määritetty maassamme alueellisesti sukupuuttoon kuolleeksi lajiksi, jolloin sen hyväksi ei tarvitse tehdä toimenpiteitä. Oikeampi määritelmä olisikin äärimmäisen uhanalaisen lajin asema, jolloin velvoitteet käytännön suojelutoimista pitäisi toteuttaa.

Uusi luokittelu meren hymynaamojen hyväksi on todella tarpeen.

”Uskon, että pyöriäisellä Itämeren ainoana elossa olevana valaslajina on myös tärkeä symbolinen merkitys luontomme tilasta. Se tulisi huomioida myös maittemme kalastusministeriöissä sekä merensuojelualueiden perustamisessa. Nyt tulisi varmistaa, että me ihmiset emme hävitä viimeisiä yksilöitä tästä mahtavasta eläimestämme”, Ida Carlen summaa.

Riku Cajander
Kirjoittaja on ympäristötoimittaja, biologi ja tietokirjailija.

17.1.2023 11:23

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti