Kalastuskausi 2023 on ollut pettymys sekä merellä että Tornion-Muonionjoella. Aikaisemmin pidettiin rajajoen elinvoimaisen lohikannan riittävänä määränä 60 000 nousijaa. Nyt se on määritelty viiteenkymmeneentuhanteen.
Ennustin kesäkuussa, että Luken Kattilakosken laskurin lukema jää seurannan päätyttyä alle 30 000 loheen ja toivoin hartaasti olevani väärässä. Nyt elokuussa näyttää valitettavasti siltä, että profetiani on toteutumassa. Lopuksi on vielä todettava, että Simojoen tilanne vaikuttaa yhtä surkealta.
Pellossa kesäkuun lopulla pidetyssä lohiseminaarissa nousi esille useita syitä kehnoon lohitilanteeseen. Seminaariyleisön enemmistö syytti kalakadosta meripyyntiä ja erityisesti vuonna 2017 alkanutta aikaistettua kalastusta, joka verottaa erityisesti suuria yksilöitä.
Luken erikoistutkijan mukaan asianlaita johtuu kausivaihtelusta ja varsinkin smolttien, eli joesta mereen vaeltaneiden poikasten, heikenneestä selviytymisestä meressä, jonka tilassa on tapahtunut ilmeisiä muutoksia huonompaan suuntaan. Kalastuksen vaikutusta hän ei pitänyt enää olennaisena.
Suomen kohdalla Itämeren saastuminen jatkuu pitkälti maa- ja metsätalouden päästöjen vuoksi. Nyt uutena uhkana ovat ns. puhtaan siirtymän vuoksi suunnitellut kaivokset, joita Kittilän ja Sodankylän toimivien laitosten lisäksi puuhataan mm. Kolarin Hannukaiseen, jonka rikastevedet halutaan laskea Muonionjokeen.
Rajalla kun ollaan niin on hyvä muistaa, että Ruotsin puolen Kaunisvaaran rautakaivos Pajalassa lisää myös saastekuormaa. Ruotsalaiskalastajilla onkin samat murheet kuin suomalaisille.
Pellon tilaisuuteen kutsuttu kansanedustaja puhui lämpimästi lohen puolesta. Kun häneltä kysyi Lappiin suunnitelluista kaivoksista ja niiden päästöjen vaikutuksista, ei vastauksesta ilmennyt mitään konkreettista. Päättelen, että niillä ei hänen mielestään olisi kielteisiä seurauksia, kunhan ne toteutettaisiin vastuullisesti.
Ilman vastausta jäi myös kysymys siitä, kuinka huono tilanteen pitää olla, ennenkuin rajoituksia kalastukseen tulisi. Myöhemmin maa- ja metsätalousministeriön edustaja totesi, että ainakaan tänä vuonna niitä ei ole luvassa. Jatkossakin niiden asettamisen arveltiin olevan visaista.
Se erityinen luontosuhde
Pitkin kesää syyttävät sormet ovat osoittaneet merikalastuksen lisäksi muun muassa hylkeitä, mutta toiveita jokipyynnin rajoittamisesta ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan jotkut jakokunnat kaipaavat lisää oikeuksia, joiden nojalla voitaisiin elvyttää perinteitä, joista esille on noussut mielestäni lähinnä näytösluonteinen patopyynti.
Edelleen Kukkolankosken lippoajat ovat esittäneet julkisuudessa vaatimuksia pyyntiaikansa pidentämisestä. Pyrkimystä autonomiaan kalastuksessa en kannata, mikäli ei sitten haluta Tenojoen tilanteeseen, jossa ollaan täyskiellossa. Myönnän, että osansa tähänkin on ylikalastuksella myös meressä ja mahdollisilla muutoksilla syönnösalueilla ilmaston lämpenemisen myötä.
Mitä sitten olisi tehtävä? Kala-aktivisti Jasper Pääkkönen on huolissaan lohikantojen heikkenemisestä. Hänen reseptinsä on selvä: jokeen olisi päästettävä riittävä määrä lohta, jonka jälkeen kalastus voitaisiin vasta aloittaa, mikä edellyttäisi muutoksia meripyyntiin.
Turtolassa lohivaappuja valmistavan Ville Seilolan kanta on, että tilanteen jatkuessa tällaisena olisi syytä palata vanhaan käytäntöön eli kaksi rauhoituspäivää viikossa ja pyynnin lopettamiseen 15.8.
Ensisijaista olisi kuitenkin poliitikkojen ja virkamiesten nopeampi reagointi sekä merikalastuksen tiukempi sääntely. Jopa Norjan mallin mukainen kauden keskeyttäminen voisi tulla kyseeseen, jos aihetta siihen ilmenisi. Seilola pitää tärkeänä paikallisten kalastusmatkailuyrittäjien toimintaedellytyksiä. Heillä pitäisi säilyä mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan koko kauden ajan, mikä asettaisi omat haasteensa, mikäli rajoituksiin olisi mentävä.
Kuten todettua, kehitys huolestuttaa laajalti pohjoisessa, mutta rajoituksia silti karsastetaan. Sävyt ovat samantapaisia kuin keskustelussa Saimaan verkkokalastuksen rajoituksista. Eräille ne tuntuvat lähes rikoksilta ihmisyyttä vastaan, vaikka mistään pula-ajasta ei ole puhettakaan.
Osa lohikantojen tilasta murhetta kantavista ei tee sitä ekosysteemin tilan, saati kalan itseisarvon vuoksi, vaan siksi, että kalapula heikentää omia intressejä. Sama koskee ylipäänsä luontoa, josta lähes jokainen haluaa jotain: elämyksiä, marjoja, taloudellista tuottoa ja niin edelleen.
Koska merikalastus saa jatkua ennallaan, niin valveutuneella ainoaksi vaihtoehdoksi jää nyt rajoittaa omaa toimintaa. Lohien kannalta viisainta olisi tietysti olla kokonaan pyytämättä, mutta myös muita vaihtoehtoja on.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Valikoivasta kalastuksesta
Pyydä ja vapauta -kalastuksessa kalat lasketaan aina takaisin veteen. Monissa maailman lohijoissa C&R (catch and release) onkin tavanomaista. Väylällä (Tornionjoki–Muonionjoki–Könkämäeno) tätä metodia käyttävät oikeastaan vain ulkomaalaiset perhokalastajat.
He käyttävät myös valikoivaa kalastusta, jossa käytetään sopivat yksilöt ravinnoksi. Itsekin olen jo aiemmin erityisesti elokuussa pyrkinyt vapauttamaan isommat lohet. Kossit eli pienet koiraat ovat päätyneet pataan.
Valikoivaa kalastusta on arvosteltu ja myös C&R on ollut kritiikin kohteena ja syystä: pahimmillaan kalaa väsytetään pitkään, haavitaan, kuskataan rantaan, mitataan ja kierrätetään ikuistettavana. Tällä tavalla kohdellun vapautetun kalan ennuste on huono.
Lohi ja rauhoitettu meritaimen onkin vapautettava nopeasti ja mielellään niin, että sitä ei tarvitse käyttää pois vedestä. Liian lämpimän veden aikaan operaatioon ei ole syytä ryhtyä.
Ikävä kyllä pelkkä ehdotuskin kalojen säästämisestä aiheuttaa usein vastalauseiden myrskyn. Kehoitan lohestajia pohtimaan, kumpi on tärkeämpää: täyttää pakkasta ja kirkastaa siinä sivussa saamamiehen mainetta vai jättää pitkästä kujanjuoksusta selvinneitä lohia kutupuuhiin?
Valtaosa lohesta kalastetaan joka tapauksessa merellä: heinäkuun lopulla Pohjanlahdelta ja Perämereltä oli saatu suomalaisten ilmoitusten perusteella reilut 12 000 lohta, joka tarkoittaa noin 55 % kiintiöstä. Ruotsalaiset ovat pyytäneet pelkästään Perämereltä yli 13 000 kappaletta.
Väylän saalistilasto näytti puolestaan noin 600 kalaa, mutta luku ei ole koko totuus, sillä kaikki eivät ilmoita saamisiaan. Ja elokuussa on tapana alkaa nykimään kunnolla, mikä tulee näkymään listassa.
Muuten olen sitä mieltä, että Kemijokeen on viivyttelemättä tehtävä kunnolliset kalatiet.
Edit 8.8. klo 18:20 Poistettu harhaanjohtava kuvateksti lohikuvasta. Kuvassa kossi, ei marjas.
0 kommenttia