Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan vaikuttavia tekoja niin metsien kuin vesienkin osalta

80-luvulla tehtiin paljon isoja luonnonsuojelupäätöksiä. Esimerkiksi vuonna 1982 perustettiin 11 uutta kansallispuistoa ja ympäristöministeriö vuotta myöhemmin 1983. Ensimmäisen ympäristöministerin Matti Ahteen (sd.) aikana vuonna 1987 säädettiin koskiensuojelulaki, jonka avulla saatiin pelastettua virtavesiemme viimeisiä rippeitä.

Hallitus tehnyt hyvää luonnonsuojelulle

Kuluneella hallituskaudella perustettiin Sallan kansallispuisto, joka ei lisännyt lainkaan suojelupinta-alaa, ja laajennettiin Tiilikkajärven kansallispuistoa, jonka yhteydessä n. 1300 hehtaaria metsätalousmaata saatiin pysyvän suojelun piiriin. Samoin aloitettiin Helmi-elinympäristöohjelma, jossa muun muassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä, kosteikoita sekä pienvesiä ja hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä, kuten lehtoja. Noin 30 000 hehtaaria luonnoltaan arvokkaita alueita, kuten soita ja metsiä, saatiin myös erillisellä päätöksellä siirrettyä pysyvän suojelun piiriin. Muutama vuosi sitten metsälain tulkintamuutos vaikutti toisaalta poistaneen suurin piirtein saman verran lainsuojaa esimerkiksi purojen rantametsiltä.

Joka tapauksessa kuluneellakin hallituskaudella on siis tehty hyviä tekoja luonnonsuojelun suhteen, mutta luontokadon ehkäisemiseksi tarvitaan enemmän ja paljon nykyistä vaikuttavampia toimenpiteitä. On ennallistettava virtavesiä ja suojeltava vanhoja metsiä roimasti lisää, etenkin eteläisessä Suomessa. Tähän suuntaan biodiversiteettistrategiakin jo osaltaan ohjaa. Suojellun metsämaan suojelutavoitteen (10 %) saavuttamiseksi tarvitaan noin 630 000 hehtaaria lisäsuojelua.

Yleisesti ottaen jo heikentyneiden elinympäristöjen ennallistaminen on kustannustehottomampaa kuin vielä heikentymättömien suojelu. Siksi ensisijaista panostusta tarvitaan nimenomaan vielä jäljellä olevan alkuperäisluonnon suojelemiseksi. Valtion metsiin tarvitaan vanhojen metsien suojeluohjelma, jossa luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät suojellaan.

Vesilaki jäi seuraavan hallituksen uudistettavaksi

Luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä esitetty muutos vesilakiin (2:11) olisi parantanut pienvesien suojaa, mutta muutos vesitettiin keskustan ja opposition toimesta. Hallitusohjelmakirjaus vesilain päivityksen ns. nollavelvoitelaitoksien kalatalousvelvoitteista jää tällä hallituskaudella toteutumatta, koska asiaa valmisteleva työryhmä asetettiin niin myöhään.

Yksittäisten muutosten sijaan vesilaki tulisi avata tulevalla hallituskaudella kokonaan ja parantaa sen edellytyksiä huomioida ekologisen kestävyyden osa-aluetta kaikkinensa. EU-komissio antoi jo vuonna 2019 jäsenmailleen palautetta vesipuitedirektiivin (VPD) täytäntöönpanon edistymisestä. Komission esityksen perusteella Suomen tulisi tarkistaa kaikkien vesivoimalaitosten luvat, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat erityisesti ympäristövirtaaman, kalateiden ja muiden vesivoimantuotannon haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.

Vaelluskalakantojen tila Suomessa on suurelta osin heikko nimenomaan vesivoimaloiden rakentamisen ja niihin liittyvien ohitusratkaisujen toteuttamatta jättämisen vuoksi. Monia kalakantoja, kuten Kemijoen lohi, on menetetty sukupuuttoon. Suomen lajien uhanalaisuutta kuvaavassa Punaisessa kirjassa äärimmäisen uhanalaiseksi on nimetty muun muasaa järvilohi sekä ankerias ja erittäin uhanalaiseksi taimenen sisävesikannat napapiirin eteläpuolella. Monia vaelluskalakantoja on käytännössä ylläpidetty velvoiteistutuksin, mikä on osaltaan hämärtänyt kalastajien käsitystä oman vesialueensa kalaston todellisesta tilanteesta.

Maa- ja metsätalousministeriö avasi viime viikolla Pelastetaan järvilohi -kampanjan. Laji on todellisessa vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikä mitä suuremmassa määrin kuuluu meille lajin esiintymisalueella Vuoksen vesistöllä asuville itäsuomalaisille. Järvilohen säilyttämistä ei voida pahentuneen vesihometilanteen takia enää laskea pelkästään laitosviljelyn varaan.

Keskeisimpiä keinoja lajin pelastamiseksi ovat sen vesivoimalaitosrakentamisen myötä tuhoutuneiden lisääntymis- ja poikasalueiden määrän voimakas lisääminen, mikä aiheuttaa intressiristiriitaa vesivoimantuotannon kanssa. Mikäli toiminta olisi ympäristövastuullista, ei se toisaalta aiheuttaisi ainutlaatuisen lajin sukupuuttouhkaa. Syönnösalueella tapahtuvan kalastuskuolleisuuden vähentäminen on toki myös keskeistä, joten kalastusrajoituksiakin tarvitaan.

Ennallistamalla turvaa Saimaan järvilohikannalle

Palokin koskien ennallistaminen on Saimaan järvilohen tulevaisuuden kannalta mielenkiintoinen mahdollisuus. Pohjois-Savon ELY-keskus onkin maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta juuri laatimassa 31.3. valmistuvaa selvitystyötä, jossa arvioidaan mm. Palokin vesivoimalaitospadon purkamisen ja koskien kunnostamisen toteutettavuutta ja vaikutuksia. Samalla tutkitaan koskien vapautuvien koskien merkitystä lohikalojen säilytysviljelylle ja luonnontuotannolle. Myös Palokin vesivoimalaitoksen merkitystä sähköntuotannolle, sähköverkoille ja omavaraisuudelle sekä laitoksen hintaa arvioidaan.

On erinomaista, että asiasta tuotetaan riippumatonta tietoa, jonka pohjalta voimalaitoksen omistavan yhtiön omistajakuntien poliittiset päätöksentekijät voivat omistajaohjauksen kautta tehdä linjauksia Palokin alueen tulevaisuudesta. WWF on jo esittänyt asiasta erilliskirjausta hallitusohjelmaan.

Lupaavaa asian kannalta on, että vastuullisena yhtiönä PKS toteaa verkkosivuillaan olevansa valmis joustamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Positiivista lisäksi on, että Savo-Karjalan alueelta löytyy vaelluskalojen ystäviä puoluerajat ylittäen. Esimerkiksi Joensuun kaupunginhallituksen ja omistajaohjausjaoston jäsen, kansanedustaja Seppo Eskelinen (sd.) toimii myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön puheenjohtajana. 

Toivotaan, että myös nykyaikana sosiaalidemokraateilta on odotettavissa virtavesiluonnon eteen todellisia luontotekoja koskiensuojelulain ja Matti Ahteen hengessä. Luontokadon pysäyttäminen on kaikkien puolueiden yhteinen asia.