Hallitus vie markkinatalouden maineen

Perjantaina julkaistun hallitusohjelman toimenpiteet syventävät suomalaisten työssäkäyvien köyhyyttä. Oikeudenmukaisuudesta tuli hallitusohjelmassa markkinatalouden vastakohta, kirjoittaa Osmo Soininvaara.

19.6.2023 | Puheenvuoro

Kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia

Oikeistohallituksen ohjelma vie Suomea aivan eri suuntaan kuin mihin sitä minun mielestäni pitäisi viedä, enkä tarkoita tällä lainkaan samaa kuin Li Andersson. Itse asiassa hallitus vie Suomen enemmän Li Anderssonin suuntaan kuin minun suuntaani vahvistamalla Anderssonin argumentteja.

Minä haluaisin yhdistää taloudellisen oikeudenmukaisuuden hyvin toimivaan markkinatalouteen, mutta nyt hallitus tekee näistä kahdesta tavoitteesta toistensa vastakohdan. Siinä lopulta markkinatalous häviää.

Tulopolitiikassa haluaisin enemmän markkinaehtoisia palkkoja ja niitä täydentäviä tulonsiirtoja kuin ay-toiminnan tuloksena syntyviä palkankorotuksia pienipalkkaisille ja siihen liittyvää rakenteellisen työttömyyden kasvattamista.

Asuntopolitiikassa kannatan enemmän asumismenoja tasaamista asumistuella kuin ARA-asuntoja rakentamalla.

Työssäkäyvien köyhyys syvenee

Hallituksen säästölinja ei osu rankimmin työttömiin, vaan pienipalkkaisiin ja erityisesti osa-aikatyöttömiin, kuten osa-aikaisiin kaupan myyjiin. Tässä karsitaan niitä pieniä ansiotuloja täydentäviä tulonsiirtoja, joihin minä taas haluaisin panostaa lisää.

Twitterissä huomautin, että kaupassa osa-aikatyötä tekevä, soviteltua päivärahaa nostava vuokra-asunnossa Helsingissä asuvan kahden lapsen yksinhuoltaja häviää noin 600 euroa kuussa. Lapseton vuokra-asunnossa asuva työtön menettää tästä noin kymmenesosan.

Ainoaksi mahdollisuudeksi torjua työssäkäyvien köyhyyttä on SAK:n ajama työtaistelujen ja tulo-sopimusten tie. Silloin autetaan kyllä niitä pienipalkkaisia, jotka säilyttävät tämänkin jälkeen työpaikkansa, mutta hinnoitellaan ulos paljon sellaista perustyötä, joka sopisi niille, joilla ei ole mitään erityistä osaamista työnantajalle myytävänä. Suomi köyhtyy.

Jo nyt on hinnoiteltu ulos työtä. Työttömyys on nyt yli kaksinkertaistunut ajoista, jolloin Urho Kekkonen runnoi Suomeen hätätilahallituksen torjumaan järkyttävän korkeaksi kohonnutta työttömyyttä.

Sinänsä soviteltu päiväraha on huono täydentävän tulonsiirron muoto, koska se on naamioitu työttömyysturvaksi. Siksi edellytetään, että työtä saa tehdä korkeintaan nelipäiväisesti tai vastaavasti muuten lyhennettynä ja että kokonaistulo ei saa ylittää kokoaikaisen työn palkkaa, oli tämä kuinka pieni tahansa. Edellinen vaatimus on vain hölmö, jälkimmäinen tuottaa kalliin tuloloukun, koska osa-aikatyöstä ei kannata siirtyä kokoaikatyöhön. Itse kannatan perustuloa tai negatiivista tuloveroa, jossa kumpaakaan hölmöyttä ei olisi.

Minun maailmassani työttömyyden voi kyllä valita, mutta silloin joutuisi tyytymään todella matalaan negatiiviseen tuloveroon. Jos on terveydellisiä tai henkisiä esteitä työnteolla, saisi lisäksi syyperusteista tukea. Pienipalkkaiset taas pääsisivät selvästi nykyistä korkeammalle tulotasolle täydentävien tulonsiirtojen vuoksi. Palkat olisivat lähellä markkinaehtoisia, mikä tarkoittaisi samalla korkeaa työllisyyttä.

Voidaan teoriassa perustella sitä, ettei työttömyyttä voi valita, mutta se ei toimi käytännössä. Kuka haluaa töihin sellaisen, joka sanoo, etten halua tätä työtä tehdä, mutta karenssin pakottamana minun on kuitenkin teidän palkkalistoillenne tultava?

Työssä käyvien köyhyys on suurimpia suomalaisia epäkohtia ja sitä on nyt tarkoitus pahentaa. On vastenmielinen ajatus, että pienipalkkaista työtä tekevän kuuluukin olla köyhä.

Oikeistohallitus vie maata aivan toiseen suuntaan köyhdyttämällä pienipalkkaisia ja tekemällä ay-toiminnasta heille ainoa mahdollisuuden parantaa asemaansa.

Asumistuki ARA-rakentamista oikeudenmukaisempi

Asuntopolitiikassa en pidä siitä, että joitakin onnellisia autetaan saamaan muita selvästi edullisempi ARA-asunto, mikä samalla nostaa kaikkien muiden asumiskustannuksia. (Jos kaikki, joiden syntymäpäivä on viidellä jaollinen saisivat olevasta asuntokannasta itselleen halvan asunnon, muut joutuisivat kilpailemaan entistä rajummin jäljelle jäävistä asunnoista, eli maksamaan asumisestaan vastaavasti enemmän.)  Se, että oikeus edulliseen asumiseen säilyy, vaikka tulotaso nousisi, ja se, että oikeus on käytännössä perinnöllinen, tekee järjestelmästä entistä oudomman.

Jos se raha, joka menetettyjen tulojen muodossa käytetään ARA-asuntoihin, käytettäisiin asumistukeen, tuki kohdistuisi oikeudenmukaisemmin, kohtelisi kaikkia samassa tilanteessa olevia samalla tavalla, eikä pakottaisi ihmisiä asumaan epätarkoituksenmukaisen väljästi tai aivan väärässä kaupunginosassa.

Helsingin kaupunginvaltuustossa tätä ajattelutapaa on edustanut johdonmukaisimmin kokoomuksen Otto Meri. Vaan mitä tekee kokoomus? Lopettaa asumistuen käytännössä kokonaan työssäkäyviltä ja jättää sen työttömien yksinoikeudeksi. Tämän jälkeen argumentit ARA-politiikkaa vastaan käyvät ohuiksi.

Tämä oikeistohallitus samaistaa markkinatalouden eriarvoisuuteen ja pakottaa tasa-arvon tavoittelun samaistumaan markkinatalouden vastaisiin keinoihin, kuten ei-markkinaehtoisiin palkkoihin ja hintasäännösteltyyn asumiseen.

Tyhmää.

Teksti on julkaistu alunperin Osmo Soininvaaran blogissa 18.6.2023.

Osmo Soininvaara

19.6.2023 11:26

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti