Onko opiskelija laiska?

Mediaa on nyt kuohuttanut kokoomuksen kansanedustaja Noora Fagerströmin haastattelu Iltalehdessä. Siinä hän kommentoi, miksi hänen mielestään on oikein, että leikkaukset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin. 

“Totta kai se kohdistuu pienempituloisiin, mutta nimenomaan sen takia, kun ovat kotona ja saavat etuuksia. Kun he menisivät töihin”, Fagerström sanoo. 

Tämä on hyvin tiukka rajaus, jolla sanotaan etuuksia keräävien henkilöiden olevan laiskoja, joiden tulisi vain “mennä töihin”. Fagerströmin kiinnittyminen todelliseen maailmaan on haastattelun perusteella kadonnut tai ainakin hukassa.

Kokoomusjohtoinen hallitus aikoo leikata jopa 1,5 miljardia euroa sosiaaliturvasta, johon asumistuki sisältyy. Opiskelijat siirrettiin vuonna 2017 opintotuen lisäosalta yleisen asumistuen piiriin ja tämä hetkellisesti helpotti opiskelijoiden toimeentuloa. Nyt opiskelijat ovat suurin yleisen asumistuen saaja, joten myös leikkaukset tuntuvat tässä ryhmässä eniten. 

Hallituksen on tarkoitus leikata asumistukea paikkakunnasta riippuen jopa 39,4-71,5 euroa kuukaudessa. Tämä ei aikuiselle työssäkäyvälle välttämättä ole iso raha, mutta opiskelijan se pistää valinnan äärelle. 

Laitetaan liikaa luottoa sille, että jokaisella vanhemmalla olisi mahdollisuus tukea lastaan rahallisesti, mutta tämä ei vain ole totta.Lainan nostaminen sekä työskentely opintojen ohella ovat monen todellisuutta.

Onko opiskelijalla töille aikaa? Liioittelevatko he vain tätä ongelmaa? Onhan niitä opiskelijoille suunnattuja työpaikkoja niin kivasti tarjolla: “Tule meille töihin illat ja viikonloput! Kuka tarvitsee vapaa-aikaa? Sehän on suoraa laiskuutta!” 

Opiskelijakin tarvitsee vapaa-aikaa

Opiskelu on opiskelijoiden työtä. Vaatimus siitä, että jokaisella tulisi olla työpaikka, jossa töitä tehtäisiin arki-illat ja viikonlopun, ei jätä ollenkaan vapaa-aikaa. Se, ettei ihmisellä ole  mahdollisuutta ladata akkuja ja tehdä jotain mielekästä, takaa reitin suoraan burnouttiin.

Yliopistossa opiskelijan lukukalenteri saattaa näyttää tyhjälle, kun katsotaan vain luentojen määrää. Tämä ei kuitenkaan kerro koko todellisuutta. Pelkästään yhden opintopisteen ansaitakseen tulee töitä tehdä 27 tuntia. Tavoiteajassa valmistuminen vaatii lukuvuodessa 60 opintopisteen suorittamista, joka tarkoittaa opiskelijan viikkotyöajan olevan noin 40 tuntia.

Opiskelijat eivät pidä kesälomaa niin kuin normaalissa kokopäivätyössä. Kesät kuluvat töissä, jotta seuraavan vuoden toimeentuloa saataisiin helpotettua edes hieman.

Samaan aikaan halutaan, että mentäisiin töihin, mutta pitäisi myös valmistua nopeammin, saada vielä parempia tuloksia sekä tehdä vielä vähän extraa, jotta verkostoituisi. Ihminen ei ole kone. Aina pitäisi tehdä enemmän kuin mihin voimavarat riittävät. Ihmiset valmistuvat jo valmiiksi uupuneina elämään.

Pääministeripuolue kokoomus vakuutteli ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata. Kuitenkin opiskelijoiden toimeentulosta leikatessa, tietysti myös oppiminen heikentyy. Viimeisetkin mielenterveyden rippeet kuluvat, kun ahdistus omasta toimeentulosta painaa arjen jokaista hetkeä. 

Toimeentulon leikkaaminen tarkoittaa vain, että tulokset ja mielenterveys heikkenevät ja valmistuminen jää tapahtumatta tai viivästyy. Opintojen päätteeksi opiskelijalle lyödään käteen huonot paperit ja silmitön velkataakka. Tämä on se kokoomuksen ihannevaltio. Paikka, jossa vaurauden periytyvyys ja luokkayhteiskunta vahvistuvat.