Tytti ja Sanna, Matti ja Paavo - eikö mikään julkisuus riitä?

Tytti Yli-Viikari on tänä syksynä hakenut töitä. Jälleen on riittänyt otsikoita. Kyllä, kyllä, hän teki toimiessaan väärin ja käyttäytyi monen mielestä tosi oudosti kulkiessaan kirja kainalossa oikeudenistunnosta toiseen.

Mutta mitä kesällä 2023 annettu tuomio oikein piti sisällään, muistaako kukaan? Yli-Viikari solmi virkamiehen kanssa sopimuksen, jossa maksettiin palkkaa ilman työvelvoitetta. Euroakaan ei siirtynyt Yli-Viikarin omalle tilille. Menemättä henkilökohtaisuuksiin voi varmaan todeta, että tämä vaikuttaa keinolta siirtää jollain tapaa väärässä hommassa oleva virkamies dispoon. Virkamiehen siirtäminen muihin tehtäviinhän ei ole helppoa, kysykää vaikka Pekka Haavistolta. Irtisanominen taas johtaa helposti korvauksiin. VTV:n hallintojohtaja oli kimpassa mukana, joten voi ajatella Yli-Viikarin ajatelleen tekevänsä pykälien mukaan.

Yksi kuuluisia dispoon joutuneita oli muuten kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos, joka siirrettiin ”erityistehtäviin” vuonna 1992. On näitä siis ollut.

Toinen Yli-Viikarin suuri synti oli lentopisteiden käyttäminen yksityislentoihin. Ai kamala. Tätä ei ole varmaan yksikään toinen virkamies koskaan tehnyt paitsi ehkä vahingossa, kun ei ole muistanut tilata lippuja oikeaa kautta (mea culpa, mutta rikos on vanhentunut). Mitään näin suurta valtion varojen väärinkäyttöä ei heti tule mieleen…

Tämän kaiken jälkeen Yli-Viikari on koonnut voimansa ja hakenut työtä. Hyvä niin. Voimia. Uutisointi on kuitenkin ollut sellaista, että huhhuh. Onko siis tarkoitus, että hän on 20 vuotta vailla työpaikkaa? Onko aikomus seurata hänen jokaista liikahdustaan ja pilkata, kun työpaikkaa ei löydy. Tämä on aivan oksettavaa.

Mutta klik-klik-klik ja olihan se juttu taas pakko lukea?

Kun kaikki on väärin  

Sanna Marinin seuranta menee myös monella tapaa överiksi. Eiköhän ole jo todettu, että hän teki ikävän tempun äänestäjilleen lähtiessään kiireen vilkkaa muille areenoille vaalien jälkeen. Puolueelle taas oli näin jälkeenpäin ajatellen harmillista, että hallitusyhteistyöhön kokoomuksen kanssa ei ymmärretty jättää pienintäkään verhoa auki.

Monelle Marinin ikäpolven tyyli jatkuvine minäminä-poseerauksineen on myös outoa, mutta näinhän ne ikäerot näkyvät. Somesta voi kai sanoa, että love it or leave it. Eiköhän joka puolueessa ole ne instakasvot tyrkyllä, ainakin puolueissa, joissa ylipäätään on nuoria jäseniä.

Mutta onko todella tarpeen kommentoida koruvalintoja hautajaisissa? Edesmenneestä presidentti Martti Ahtisaaresta on vaikka mitä kerrottavaa, joten Marinin koruvalinnat yms. voi jättää niikseen. Kuten myös biletykset ja miesystävät ja ja ja. Klik-klik-klik.

Hyppääjän mahalasku

Siirrytään Mattiin. Olympiavoittaja Matti Nykänen menehtyi helmikuussa 2019 ja on jälleen ajankohtainen hänestä tehdyn dokumenttisarjan vuoksi. Nykänen tuli elinaikanaan tutuksi ensin mäkihyppääjänä ja sitten miehenä, jonka elämä ei pysynyt hallinnassa.

Oli avioliittoja ja avioeroja, oli riehumista, väkivaltaa ja tappeluja, oli kapakkaesiintymisiä heikossa hapessa ja unohtumattomia letkautuksia, kuten fifty-sixty.  

Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi Suomessakin. Alttius riippuvuuden syntyyn on osin perinnöllistä, juominen aiheuttaa masennusta ja voi tuoda rajuja mielentilan vaihteluita. Kroonistunut alkoholisti juo pakonomaisesti, suorastaan itsetuhoisesti. Monella alkaa muisti pätkiä, tiedonkäsittelykyky heiketä ja tila voi edetä dementiatason oireiluun saakka.

Matin eläessä mietin usein, miksi hän kerta toisensa jälkeen päätyi otsikoihin. Mieshän oli sairas ja sairaalloisen riippuvainen paitsi viinasta myös julkisuudesta, johon hän itse pyrki. Miksei sairasta jätetty rauhaan?

Ikiliikkuja 

Entäs sitten Paavo. Paavo Väyrynen on yksi Suomen kokeneimmista poliitikoista. Hän on toden totta ehtinyt kokea lähes kaiken, mitä maan politiikassa voi kokea: eduskunnassa viidellä vuosikymmenellä, ministerinä kerta toisensa jälkeen ja onpa hän ehtinyt toimia vuosikausia Euroopan parlamentissakin.

Puolueitakin on ollut useampia. Kun keskustassa ei löytynyt tarpeeksi hyvää sijaa, hän perusti omia puolueita (Kansalaispuolue ja Seitsemän tähden liike) ja päätyi Helsingin kaupunginvaltuustoonkin kristillisdemokraattien sitoutumattona ehdokkaana vuonna 2017.  Vain perustaakseen Terve Helsinki -valtuustoryhmän vuotta myöhemmin. Jne. jne. Politiikan teko jatkui mm. Kemin kaupunginvaltuustossa, josta Väyryselle myönnettiin ero muutama päivä sitten. Kemissä mies oli jälleen keskustan edustaja.

Väyrynen on ollut ärhäkkä ja piikikäs ylipäätään ja erityisesti suhteessa ”omaan” keskustapuolueeseen. Hän on myös joutunut tikun nokkaan, kun on käyty läpi Suomen suhteita entiseen Neuvostoliittoon.

Tänä syksynä on puhuttanut Väyrysen epätoivoinen yritys päästä presidenttivaalien ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Ensimmäinen yritys oli keskustan ehdokkaansa 1988 ja kaikkiaan yrityksiä on ollut neljä, joista myös vuoden 2018 ehdokkuus valitsijayhdistyksen kautta.

Kannattajakorttien keräykseen on enää kuukausi aikaa, eikä hyvältä näytä. Helsingin kirjamessuilta Väyrysestä välitettiin kuvia, joissa hän istuu kirjalaatikoiden keskellä. Jonoa ei ole Paavon edessä tällä kertaa.

Joitakin nämä kuvat ovat naurattaneet, minua lähinnä säälittävät. Paavo on edellämainitun Matin tavoin hullaantunut julkisuuteen. Vaikka sokea Reettakin näkee, ettei presidentiksi ole 77-vuotiaalla enää saumaa, Väyrystä ei pysäytä mikään. Kuka ja mikä saisi politiikan sotahevosen rauhoittumaan eläkeläisen vehreille laitumille? Voi Paavo, Paavo.

Julkisuustauti on vakava. Se tarttuu helposti ja koukuttaa ja saa uskomaan itsestään vaikka mitä. Vai mitä Mika?