Loppuvatko valheet ja leimaaminen tähän?

Politiikasta ja poliitikoista puhutaan usein määrittelyillä, joita puheen kohteet eivät jaa. Perussuomalaiset ovat itse olleet sitä mieltä, että ihmisten – siis muidenkin kuin poliitikkojen – tulee kestää häiritsevää ja loukkaavaa tekstiä ilman että oikeuslaitos siihen puuttuu.

Nyt Jussi Halla-aho on kuitenkin kertonut, ettei sananvapaus kata valheellisia ja leimaavia väitteitä. Vielä 2020 hän oli sitä mieltä, että kestäisi natsi-, rasisti- tai fasistinimittelyn.

Loppuuko siis sanan fasisti käyttö? Natsit? Entä sanan kommunisti? Vihervassarit? Mitä saa sanoa poliitikoista, toimittajista, tutkijoista, virkamiehistä, poliiseista tai kenestä tahansa?

Eduskunnan puhemiehen asemasta käsin rivikansalaisten sananvapauteen puuttuminen on järeä toimi. Hyvin korkealta halutaan sanella somekeskustelun sisältöä.

Muutama vuosi sitten toimittaja Johanna Vehkoolla oli kafkamainen tilanne, jossa hänen rajatussa some-ryhmässä käyttämänsä natsipelle-sana joutui oikeuslaitoksen rattaisiin. Vehkoo kuvaa prosessia kirjassaan Oikeusjuttu, jota voi lämpimästi suositella nyt rikosilmoituksen kohteeksi joutuneille, Iikka Kivelle ja Aino Tuomiselle.

Vehkoo oppi oikeusprosessista ja jo sitä edeltäneistä vihapuhetta ja maalittamista koskevista jutuistaan muun muassa sen, miten höttöistä on aihetta koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö.  Somemaailman toimintalogiikkaa ja ilmiöitä ei tunneta.

Poliisilla on tietenkin rajalliset resurssit ja priorisointi on välttämätöntä, mutta tuntuu silti kammottavalta, ettei edes tappo-, raiskaus- tai ”revin kohtusi irti”- uhkauksia tutkita pitemmälle. Poliisi ei välttämättä edes kirjaa rikosilmoituksia ja selvittelyt venyvät ja useimmiten hautautuvat. Kunnianloukkaustapauksista alle kymmenen prosenttia päätyy syytteeseen.

Laki ei ole kaikille sama, toisissa tapauksissa tietyn sanan käyttö johtaa korvauksiin, toisissa tapauksissa tutkinta simahtaa.

Vuonna 2019 Helsingin Sanomat selvitti lähes 900 kunnianloukkaustapausta ja päätyi siihen, että rikosilmoitusten kohtalo oli arpapeliä. Laki ei ole kaikille sama, toisissa tapauksissa tietyn sanan käyttö johtaa korvauksiin, toisissa tapauksissa tutkinta simahtaa. Tutkitut tapaukset viittaavat myös siihen, että miehen kunnia on arvokkaampi kuin naisten eli naista saa nimitellä rumemmin.

Vehkoo sai Oulun käräjäoikeudessa tuomion kunnianloukkauksesta, hovioikeus peesasi, mutta Korkein oikeus kumosi tuomion vuoden 2022 alussa. Sekä Pen International että Suomen journalistiliiton palkitsivat hänet sananvapauden puolustajana.

Palataan sanaan fasisti. On mielenkiintoista seurata, millä nopeudella poliisi on alkanut selvittää puhemiehen rikosilmoitusta. Koko poliittinen kenttä seuraa nyt prosessin joka vaihetta ja etenkin lopputulemaa. Voidaanko Halla-ahon sanoa olevan fasisti ja voiko poliitikosta ylipäätään käyttää tätä sanaa? Jos sanan käytöstä saa tuomion, millainen härdelli oikeusistuimissa alkaa, kun vastaavia tapauksia nostetaan esiin?

Jo vuosikausia olemme seuranneet äärioikeiston kielenkäyttöä, vihapuhetta ja maalittamista ja kyllästymiseen asti on neuvottu, miten häirikköjä blokataan. Perussuomalaiset ovat nopeita ja ärhäkkäitä, jos heitä arvostellaan, eivätkä kaihda vaikkapa toimitusten painostamista. Tällaiseen kulisseissa tapahtuvaan toimintaan on otettava tiukka kanta. Pelottelu ja oikeustoimilla uhkailu eivät saa johtaa varovaisuuteen minkään puolueen asioiden käsittelyssä.