Venäjän tunnetuimpiin demokratian ja sananvapauden puolustajiin kuuluva oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on menehtynyt rangaistussiirtolassa Siperiassa. Navalnyin kuolema useiden salamurhayritysten jälkeen ei tule kenellekään yllätyksenä. Ehkä juuri siksi se on niin traaginen ja surullinen tapahtuma. Herää väistämättä kysymys, voisimmeko tehdä vielä enemmän näiden sananvapaustaistelijoiden suojelemiseksi.
Sananvapauden rajoittaminen autoritäärisissä maissa johtuu hallitsevan eliitin pyrkimyksestä säilyttää valta ja kontrolli yhteiskunnassa. Rajoittamalla sananvapautta estetään kriittinen keskustelu ja kansalaisten mahdollisuudet kyseenalaistaa viranomaisten päätöksiä sekä erityisesti vaikeutetaan opposition toimintaa. Autoritäärisiin järjestelmiin liittyy useimmiten myös vallan keskittymiseen liittyvä taloudellinen hyöty. Kriittisen keskustelun ja tutkivan journalismin rajoittaminen auttaa peittämään korruptiota, taloudellisia väärinkäytöksiä ja muuta epäeettistä toimintaa, joka voisi uhata hallitsevan eliitin valta-asemaa. Tällä hetkellä Venäjällä on voimassa laki, jonka mukaan pelkästään maan sotatoimien kritisoimisesta voi joutua 15 vuodeksi vankeuteen.
Navalnyi oli presidentti Vladimir Putinin ankarin kotimainen kriitikko. Hän oli tunnettu korruption vastaisesta taistelusta ja väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-nettisivuston perustajana. Hänen kykynsä mobilisoida massoja teki hänestä merkittävän hahmon Venäjän poliittisessa vastarinnassa – niin merkittävän, että hänenkin oli mentävä.
Navalnyin kohtalo heittää entistäkin synkemmän varjon – jos enää mahdollista – Venäjän ihmisoikeustilanteen ylle ja herättää kysymyksen kansainvälisen yhteisön roolista ja vastuusta. Kansainvälinen yhteisö – Yhdistyneet Kansakunnat (YK), Euroopan neuvosto, Euroopan unioni (EU) ja muut alueelliset ja kansainväliset organisaatiot – ovat keskeisiä toimijoita ihmisoikeuksien suojelemisessa ja edistämisessä. Navalnyin tapaus korostaa tarvetta lisätä ponnisteluja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi, erityisesti maissa, joissa vääristä mielipiteistä joutuu hengenvaaraan. Meidän täytyy pystyä parempaan.
Aleksei Navalnyin kuoleman jälkeen on tärkeä muistaa myös muita samankaltaisia tapauksia, kuten Anna Politkovskajan murha vuonna 2006, joka oli toinen esimerkki siitä vaarasta, joka Venäjän ihmisoikeusaktivisteja uhkaa. Politkovskajan rohkeus ja sitoutuminen totuuden raportoimiseen Tšetšenian sodasta ja hänen kriittinen asenteensa Putinin hallintoa kohtaan maksoivat hänelle lopulta hänen henkensä. Venäjällä surmansa saaneiden Putinin hallinnon epäkohtiin puuttuneiden toimittajien ja muiden ihmisoikeusaktivistien lista on pitkä.
Tällä hetkellä Venäjä on lehdistön vapautta kuvaavassa RSF-indeksissä sijalla 164.
Nyt olisi tärkeää pitää huolta myös siitä, että näiden ihmisoikeuksien puolustajien perintö ei mene hukkaan. Anna Politkovskajan muistopäivää vietetään edelleen vuosittain sananvapauden vuoksi menehtyneiden toimittajien muistoksi 7. lokakuuta. Ehkä jatkossa 16. helmikuuta voisi olla menehtyneiden oppositiopoliitikkojen muistopäivä?
0 kommenttia