Suomeen ehdotetaan kaupallisia käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspalveluja
Tänään julkaistava selvitys ehdottaa Suomeen kaupallisia käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspalveluja. Tämä voisi vauhdittaa kansainvälisiä ilmastotoimia ja olla Suomelle hyvä liiketoimintamahdollisuus.
Tänään julkaistavan selvityksen mukaan maailmalla on yli 450 000 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta, jonka loppusijoituksen arvo on karkeasti 450 miljardia euroa – ja molemmat luvut kasvavat vuosi vuodelta. Tästä jätteestä merkittävä osa voitaisiin loppusijoittaa jossain muussa maassa kuin missä se on syntynyt ja rahat loppusijoitukseen löytyvät valmiina valtioiden ydinjäterahastoista.
Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka on rakentanut ja ottamassa käyttöön kotimaisen käytetyn polttoaineen loppusijoitusluolan, Onkalon. Se on todettu ympäristöjalanjäljeltään pieneksi, erittäin turvalliseksi ja verraten kustannustehokkaaksi.
Suomen kamppaillessa heikkenevän huoltosuhteen, heikon tuottavuuskehityksen ja kasvavan velkaisuuden ja budjettialijäämien kanssa on tarpeen keskustella myös uusista liiketoimintamahdollisuuksista ennakkoluulottomasti. Kansainvälisen loppusijoituspalvelun tarjoaminen on selvityksen mukaan monin tavoin järkevä ajatus.
”Ei ole järkevää rakentaa jokaiseen maahan omaa pientä loppusijoitusluolaa. Keskitetyt, isommat ratkaisut pienentävät riskejä ja ympäristöjalanjälkeä ja säästävät rahaa kaikilta osapuolilta”, sanoo selvityksen kirjoittaja Think Atom -ajatuspajan toimitusjohtaja Rauli Partanen.
”Lisäksi kaupallinen loppusijoitusluola on erinomainen vientibisnes sitä tarjoavalle maalle. Vuosittainen liikevaihto voi nousta miljardeihin, paikalliset työpaikat tuhansiin, ja tuottomarginaalinkin on arvioitu olevan varsin hyvä”, Partanen jatkaa.
Tämä olisi tärkeää myös ilmastonmuutoksen kannalta. Kun kaupallinen loppusijoituspaikka olisi saatavilla palveluna, useammat maat olisivat halukkaita investoimaan tähän vähähiiliseen energialähteeseen.
Teknisiä, taloudellisia tai turvallisuuteen liittyviä esteitä kansainväliselle loppusijoitustoiminnalle ei Partasen mukaan ole, sillä ne on ratkaistu jo kansallisen projektin kanssa. Isoin este on lainsäädäntö, joka ei tällä hetkellä salli käytetyn ydinpolttoaineen tuontia eikä vientiä.
”Mahdollisuus on kuitenkin niin mittava sekä suomalaisten tulevalle hyvinvoinnille että globaalille ilmasto- ja ympäristötaistelulle, että aiheesta on ehdottomasti käytävä kiihkoton ja faktapohjainen keskustelu. Ydinenergialakia ollaan muuttamassa nyt. Selvitykseni tarkoitus on tarjota tietoa tähän keskusteluun,” Partanen toteaa.
Selvitys The Case for Waste - The Opportunities and Obstacles for Commercial, Multinational Spent Fuel Repositories in Finland julkaistaan tänään klo 16 keskustakirjasto Oodissa.
