Hiilirajamekanismi lisää EU:n maailmanlaajuista ilmastovaikuttavuutta

EU:n ilmastopolitiikan suurin menestys on ollut hiilelle hinnan asettava ja kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin ohjaava päästökauppa. Erinomaisen markkinamekanismin haaste on kuitenkin sen rajoittuminen sisämarkkinoille. Siitä seuraa riski hiilivuodosta eli teollisen tuotannon siirtymisestä sinne, missä päästöjä ei hinnoitella vastaavasti. 

Riski on todellinen ainakin poliittisesti. Sellaista poliitikkoa ei ole, joka ei olisi kuullut “entäs kiinalaiset” -jupinaa tai jopa harjoittanut sitä itse. EU on aiemmin tarttunut hiilivuotoon jakamalla päästöoikeuksia ilmaiseksi sektoreille, jotka ovat hiilivuodolle alttiita. Tällainen ilmaisjako heikentää päästökaupan vaikuttavuutta.

Viime vuodesta alkaen hiilivuotohaasteeseen onkin tartuttu uudella keinolla, hiilirajamekanismilla. Hiilirajamekanismi eli CBAM (Carbon Border Adjustment Mechanism) on uudenlainen ilmastopoliitikan instrumentti, jonka tavoitteena on paitsi hiilivuodon estäminen, myös päästöjen hinnoittelun globaali edistäminen.

Hiilitulliksikin kansankielellä kutsutun mekanismin toimintalogiikka on yksinkertainen. Niillä sektoreilla, joita CBAM koskee, tuotteiden tuojat maksavat jatkossa CBAM-maksun tuodessaan CBAM-tavaroita EU:n ulkopuolelta. CBAM-maksu on kertoma EU:n päästöoikeuden hinnasta ja tuontituotteiden tuotannossa syntyneistä päästöistä. Ideana on, että tuojat joutuvat samanlaisen hiilen hinnoittelun piiriin kuin mitä EU:ssa toimivat yritykset. Tässä vaiheessa CBAM-tavaroihin, kuuluvat esimerkiksi tietyt rauta- ja terästuotteet, alumiini- ja sementtituotteet, lannoitteet, vety ja sähkö.

Hiilirajamekanismin raportointikausi on käynnistynyt vuoden 2023 lopussa, jolloin yritykset tutustuvat päästöjen raportointikäytäntöihin. Hiilirajamekanismin mukaisten CBAM-maksujen periminen käynnistyy vuonna 2026 ja päästöoikeuksien ilmaisjaosta luovutaan asteittain, siten että hiilirajamekanismi korvaa päästöoikeuksien ilmaisjaon vuoteen 2034 mennessä. 

Hiilirajamekanismilla on tarkoitus vauhdittaa globaalia hiilen hinnoittelua

CBAM vahvistaa “saastuttaja maksaa” -periaatteen toteutumista. Hiilen hinnoittelu kannustaa päästöjen vähentämiseen ja puhtaampien teknologioiden käyttöönottoon niillä sektoreilla, joissa se on edullisempaa kuin päästöjen päästäminen ja hiilen hinnan maksaminen. Mikäli tuojamaassa on käytössä oma hiilen hinnoittelumekanismi, niin EU:n CBAM-maksu pienenee tuojamaan hiilen hinnoittelun tason ja EU:n päästöoikeuksien hinnan erotuksella.

EU:n ulkopuolisille maille muodostuu siis kannustin omaan hiilen hinnoitteluun. Sellaisen käyttöönotolla maat voivat kerätä tulot omiin taskuihinsa sen sijaan, että maksaisivat EU:lle “tullimaksua”. Tämä kannustin on tärkeä sekä reilun kauppapolitiikan että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, sillä CBAM itsessään ei tartu hiilivuotoon EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoille Euroopassa tuotettu tavara on tuotettu päästökaupan piirissä toisin kuin yhdysvaltalainen tavara - joskin noin kolmannes Yhdysvaltojen taloudesta on jo osavaltiokohtaisen hiilen hinnoittelun piirissä.

Mikäli CBAM:illa onnistutaan luomaan toimivat kannustimet globaaliin hiilen hinnoitteluun,  suojaa se siis myös eurooppalaisia vientiyrityksiä tasapuolistamalla kilpailua vientimarkkinoilla. Onkin tärkeää, että hiilen hinnoittelu etenee tasaisesti ympäri maailmaa.

Hiilirajamekanismiiin on jo reagoitu maailmalla

CBAM toimii siis lopulta parhaimmillaan niin, että muut maat pistävät pystyyn omia hiilen hinnoittelujärjestelmiään. Näin näyttäisi myös tapahtuvan.

Vuonna 2023 päästökauppajärjestelmiä oli kansainvälisesti 28 eri alueella, kun nyt vastaava luku on jo 36. Lisäksi 14 uutta päästökauppajärjestelmää kehitetään parhaillaan ja ainakin kahdeksan lisää on harkinnassa. Erityisen tärkeitä rajapyykkejä globaalin hiilen hinnoittelun tiellä oli Kiinan energiasektorin päästökauppajärjestelmän käyttöönotto vuonna 2021. Tämä kattaa noin 40% Kiinan päästöistä, vaikka päästöoikeuden hintatasossa onkin yhä toivomisen varaa. Viimeisen vuoden aikana Turkin, Intian ja Brasilian päästökaupat ovat siirtyneet pohdintatasolta kehittämisvaiheeseen.

Ylipäänsä suunta on ollut 2000-luvun aikana lupaava. Nykyisin noin 18 % maailman päästöistä on hiilen hinnoittelun piirissä, kun vuonna 2005 hinnoittelu kattoi vain 5 % päästöistä. Kehitys vauhdittunee entisestään tulevina vuosina, sillä monet maat kuten Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kanada ja Australia harkitsevat oman hiilirajamekanisminsa käyttöönottoa. Tämä vahvistaa yhteistä viestiä hiilen hinnoittelun tärkeydestä ja kiireellisyydestä.

Hiilirajamekanismi ei ole vielä valmis, vaan kehittämisen on jatkuttava

CBAM on fiksu järjestelmä ja erinomainen lähtökohta globaalin hiilen hinnoittelun edistämiseksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmis, vaan enemmänkin lähtökohta kehittämiselle ja kattavammalle hiilen hinnoittelulle. 

Nykyisellään CBAM kohdistuu pitkälti välituotteisiin lopputuotteiden sijaan, siis esimerkiksi teräkseen keittiösaksien sijaan. Välituotteet toki muodostavat tuonnin päästöistä merkittävän osan. Pelkästään niiden tuonnin kallistuminen CBAM:in takia voi kuitenkin olla haitallista lopputuotemarkkinoiden kilpailussa, esimerkiksi saksalaisen ja kiinalaisen sähköauton hintakilpailussa.

Hiilitulleja tuleekin laajentaa useampaan tuoteryhmään, vaikka sillä olisikin vaikutuksensa hinnoittelun tarkkuuteen. Nyt tuoteryhmien valinnassa on korostunut yksinkertaisuus ja selkeät päästölaskentamenetelmät, mikä korostaa alkutuotantoa ja välituotteita. Seuraavalla parlamenttikaudella tulisi edistää uusien tuoteryhmien mukaan ottamista, niin että mukaan tulisi mahdollisimman kattavasti kokonaisia arvoketjuja.

Hiilirajamekanismin hyväksyttävyyden ja käytännön toimivuuden kannalta on myös huolehdittava siitä, ettei hallinnollinen taakka tuojille koidu kohtuuttomaksi. Tällä hetkellä CBAM koskee myös yksityishenkilöitä ja pienyrityksiä, ja olisikin paikallaan pohtia jonkinlaista euromääräistä tuontirajaa esimerkiksi 10 000 euron tasolle hallinnollisen taakan keventämiseksi. EU:n tulee myös varmistua siitä, ettei CBAM toimi kiertotalouden hidastajana ja siksi käytettyjen tuotteiden tuontia koskevaa lainsäädäntöä on selkeytettävä.

Koska päästöjen kaikenkattava mittaaminen ja raportointi on ainakin vielä käytännössä mahdotonta, on oletettavaa, että CBAM-raportoinnissa tullaan laajasti hyödyntämään oletusarvoja eli tilastoihin pohjaavia arvioita mitattujen arvojen sijaan. Oletusarvojen osalta on tärkeää tunnistaa eri maiden ja alueiden todelliset erot tuotannon päästöintensiivisyydessä, jotta tehdyt ilmastopoliittiset toimet saavat asianmukaista tunnustusta. 

Oletusarvojen tulisi aina olla niin konservatiivisia, että ne kannustavat laitoskohtaisten päästöjen raportointiin, jotta laitoiskohtaiset investointien kannattavuus paranee ja kannustimet kolmansien maiden päästövähennystoimille maksimoidaan. Oletusarvot on siis turvallisempi virittää yläkanttiin kuin liian alhaisiksi.

Kohti globaalia ilmastoklubia

Kuten arvata saattaa, on CBAM kohdannut kansainvälistä vastustusta. Sen on koettu edustavan epäoikeudenmukaista ja protektionistista kauppapolitiikkaa, jolla EU pyrkii suojaamaan omaa tuotantoaan epäreilusti. EU:n malli on kuitenkin yhteensopiva maailman kauppajärjestö WTO:n kansainvälisen kaupan sääntöjen kanssa. Samanaikainen päästöoikeuksien ilmaisjaosta luopuminen ja CBAM:n käyttöönotto nimittäin tasaavat globaalia kilpailukenttää EU:ssa ja sen ulkopuolella nykytilaan verrattuna.

Osa maista on nähnyt CBAM:n symboloivan EU:n toimivallan ulottamista yli unionin omien rajojen. Vaikka sääntelyn kohteena ovat tuojat, joiden tehtävänä on hankkia päästötiedot EU:n ulkopuolisista maista, kohdistuu CBAM todellisuudessa  merkittävästi myös näissä maissa toimiviin tuottajiin. Kauppapoliittisen jännitteiden purkamiseksi globaalia hiilen hinnoittelua tuleekin aktiivisesti edistää diplomaattisin keinoin.

Hiilirajamekanismi ei saa liiaksi heikentää kehittyvien maiden vientituloja, ja siten niiden kykyä hillitä ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Halvan fossiilienergian varassa vaurastuneen EU:n olisikin oikeudenmukaista ohjata osa CBAM-tuloista kehittyville maille niiden päästövähennystoimiin ja sopeutumiseen.

EU:n hiilirajamekanismi edustaa joka tapauksessa merkittävää askelta kohti globaalia hiilen hinnoittelua. Tavoitteena tulee olla globaali yhteneväinen hiilen hinta ilmastonmuutoksen tehokkaaksi torjumiseksi ja hiilivuodon estämiseksi. CBAM voi fiksusti toteutettuna saada aikaan valtioiden välisen ilmastoklubin perustamisen,  jota on kaavailtu ajamaan nykyistä kunnianhimoisempaa yhteistä ilmastopolitiikkaa.

Tulliliittoa muistuttava ilmastoklubi voisi sitoutua asettamaan riittävän korkean hiilen hinnan ja keräämään CBAM-maksuja siihen sitoutumattomilta valtioilta. Mitä suurempi tämä koalitio olisi, sitä suurempi olisi CBAM-maksujen taloudellinen vaikutus ilmastoklubin ulkopuolisiin valtioihin. Taloudellinen kannustin voisi nousta perusteeksi liittyä koalitioon - riippumatta valtioiden sitoutuneisuudesta itse ilmastotavoitteisiin.

CBAM on historiallinen ja uraauurtava politiikkatoimi. Mikäli rohkeutta sen kehittämiseen riittää, on siinä eväitä saada aikaan käänteentekevä kierre kohti päästötöntä ja reilumpaa maailmantaloutta.

Atte Harjanne
Kirjoittaja on eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja vihreä eurovaaliehdokas