Keskustaoikeisto hakee laitaoikeistosta tukea EU:n ympäristötoimien jarruttamiselle
Laita- ja äärioikeiston arvellaan nostavan kannatustaan näissä eurovaaleissa. Kokoomuksen emopuoluetta, EPP:tä houkuttelee yhteistyö laitaoikeiston kanssa niin ympäristöpolitiikan hidastamisessa kuin turvapaikkapolitiikassakin, kirjoittaa Eero Karisto.
Eero Karisto
Se, kuka leikkii kenenkin kanssa tulevassa europarlamentissa, on synnyttänyt avartavan keskustelun. Merkittävä tekijä keskustelun takana näyttää olevan keskustaoikeiston eli Euroopan kansanpuolueen ja siihen kuuluvan kokoomuksen halu löysätä ympäristöpolitiikkaa.
Tikunnokkaan on noussut EPP:n piirissä alkanut ovien avaaminen laitaoikeistoksi sanotun ECR-puoleen suuntaan. Aktiivisia siinä ovat olleet muun muassa komission nykyinen puheenjohtaja, EPP:tä ja Saksan kristillisdemokraatteja (CDU) edustava Ursula von Layern ja EPP:n puheenjohtaja, niin ikään CDU:ta edustava Manfred Weber sekä Suomesta kokoomuksen Petteri Orpo.
Päättyvällä kaudella ääri- ja laitaoikeisto on yleensä jätetty vähemmistöön.
Europarlamentissa ei tunnetusti ole hallitus-oppositio-asetelmaa eikä samanlaista ryhmäkuria kuin useimmissa suomalaisissa puolueissa. Järjestelmä muistuttaa suomalaista kunnallishallintoa, jossa enemmistöt vaihtelevat. Tulevan politiikan sisältöön vaikutetaan kuitenkin kauden alussa siinä, kun haetaan enemmistöjä keskeisten paikkojen täyttämisessä.
Tulevan tilanteen hahmottamisen kannalta on oleellista, että europarlamentissa ei kovin helposti synny enemmistöä ilman EPP:tä. Puolueilla sen eri puolilla on niin suuret erot.
Yhtä selvältä näyttää, että ECR ei päädy vaa’ankieleksi tai ylipäätään keskeiseksi vaikuttajaksi, ellei EPP niin halua.
Laitaoikeisto houkuttelee monin tavoin
Laita- ja äärioikeiston arvellaan nostavan kannatustaan näissä eurovaaleissa.
EPP:n flirtille ECR:n suuntaan voi nähdä kaksi syytä. Ensinnäkin halutaan hillitä kannattajasiirtymää laitaoikeistoon.
Lisäksi yhä selvemmältä näyttää, että EPP näkee yhä enemmän yhteisiä poliittisia tavoitteita laitaoikeiston kanssa.
Petteri Orpo peräänkuulutti Helsingin Sanomien vaalitentissä oikeistolaista ilmastopolitiikkaa sekä ”vähemmän mutta parempaa sääntelyä” ympäristöpolitiikkaan.
Ympäristöpolitiikan selkeä hidastaminen Suomen hallituksessa ei siis näytäkään olevan kokoomuksen myönnytys perussuomalaisille, kuten aluksi uskottiin, vaan kokoomuksen oma tahto. Orpon puheet ennen eduskuntavaaleja olivat vihreämmät kuin nyt.
Kokoomuksen emopuolueen, Euroopan kansanpuolueen EPP:n, puheenjohtajan Manfred Weberin viesti Suomenmaan julkaisemassa STT:n haastattelussa on, että ympäristöpolitiikassa on edetty liian nopeasti.
Haastattelusta on luettavissa myös, että ympäristöpolitiikan lisäksi EPP:tä houkuttelee yhteistyö laitaoikeiston kanssa myös turvapaikkapolitiikassa enemmän kuin vihreiden. Ylipäätään Weber luettelee paljon asioita, joissa ei ole pitänyt vihreiden linjoista.
Alkuvaiheessa ratkeaa paljon
Voi siis olla, että EPP uskoo voivansa tehdä aiempaa enemmän omanlaistaan politiikkaa liittoutumalla kulloinkin itselleen sopivien kumppanien kanssa. Tavoitteisiin näyttää kuuluvan ainakin ympäristötoimien vähentäminen ja nykyistä tylymmän maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan edistäminen.
Mutta ennen kuin pääsee harjoittamaan hajoita ja hallitse -politiikkaa, EPP:n pitää saada parlamentin enemmistö komission puheenjohtajaehdokkaansa taakse.
Se, mistä puolue lopulta tukensa hakee ja saa, vaikuttaa aivan ilmeisesti koko kauden politiikan sisältöön.
Nyt sekä Weberin että Orpon viesti on, että tavoitteena on vähemmän vihreää.
Vaikka Orpon puheista on vaikea saada selvää, millaista turvapaikkapolitiikkaa kokoomus haluaa, se tulee kuitenkin selväksi, että sekin haluaa vaikeuttaa pääsyä Eurooppaan.
Erilaiset mahdolliset yhteistyökuviot ratkeavat tietysti vasta vaalien jälkeen. Paitsi vaalitulos, asetelmaan vaikuttaa se, tapahtuuko puolueryhmittymissä muutoksia. Jos merkittäviä muutoksia tulee, ne tuskin tekevät ECR:stä ainakaan nykyistä helpompaa yhteistyökumppania EPP:lle.
