Vastuu seksuaalisen häirinnän lopettamisesta on ennen kaikkea miehillä
UN Womenin raportin mukaan 88% suomalaisnaisista on kokenut seksuaalista häirintää. Raportti suosittaa lukuisia keinoja turvallisuuden lisäämiseksi työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Tärkeintä olisi kuitenkin vastuunkanto miesten keskuudessa, kirjoittaa Miehet ry:n puheenjohtaja Ville Savonlahti.
UN Women Suomi julkisti torstaina 23.5. seksuaalista häirintää käsittelevän Yhdeksän kymmenestä -raporttinsa. Tulosten perusteella 88% suomalaisnaisista on kokenut seksuaalista häirintää, miltei aina miesten toimesta.
On aika ryhtyä toimenpiteisiin tämän naisten turvallisuutta heikentävän, elintilaa kaventavan ja yhteiskunnallista osallisuutta rajoittavan ilmiön lopettamiseksi.
Naiset kokevat häirintää etenkin julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, kuten sosiaalisessa mediassa, kaupoissa, puistoissa, kaduilla, julkisessa liikenteessä, työpaikoilla ja yöelämässä. Tyypillinen häirintä on esimerkiksi ei-toivottua koskettamista, perään huutelua tai epäasiallista kommentointia. Häirinnän seurauksena naiset rajoittavat liikkumistaan tai käyttävät turvatoimia yksin liikkuessaan. Pelkotilat ja heikentynyt luottamus miehiin ovat yleisiä. Häirintä on yleisintä haavoittuvimpien ryhmien, kuten nuorten naisten ja vähemmistöjen keskuudessa. Monen kohdalla häirintä on alkanut jo alaikäisenä.
Yhdeksän kymmenestä -raportti suosittelee kiinnittämään huomiota erilaisten julkisten ja puolijulkisten tilojen sekä työpaikkojen turvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi puistojen valaistus, työnantajien järjestämä turvallisemman tilan koulutus ja julkisen liikenteen yhteydessä toteutetut kampanjat ovat toimintamalleja, joita UN Womenin kansainvälinen Safer Cities and Safer Public Spaces -hanke suosittelee. Kaikkien työnantajien, viranomaisten sekä kuntien ja kaupunkien päättäjien tulisi selvittää näiden suositusten soveltamista käytännössä. Onnistunut toimeenpano edellyttää eniten häirintää kokeneiden ryhmien osallistamista suunnitteluun.
Jokainen mies voi vaikuttaa
Kaikkein tärkeintä olisi vastuunkanto ja kulttuurin muutos häirinnän tekijöiden, siis miesten, keskuudessa. Vaikka kaikki miehet eivät syyllisty häirintään, voi jokainen mies osaltaan vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuvat häirintään. Häirinnän lisäksi miesten on lopetettava selviytyjien kokemusten vähättely ja tekijöiden puolustelu, puututtava todistamaansa häirintään ja naisia esineellistävään vitsailuun miesporukoissa sekä puhuttava häirinnästä julkisesti, etenkin toisten miesten kanssa. Häirinnästä vaikeneminen on osa sitä mahdollistavaa mieskulttuuria.
Feministinen miesjärjestö Miehet ry järjestää miehille suunnattuja itsereflektoivia #MeToon jälkeen -keskusteluryhmiä, joissa voi pohtia esimerkiksi omaa osuuttaan häirinnän mahdollistajana. Ryhmien toimintamalli on kehitetty Ruotsin Män för jämstelldhet -järjestön toimesta ja tavoitteena on helpottaa häirinnästä puhumista myös muissa yhteyksissä. Itsetutkiskelun lisäksi tärkeää on tunnetyön harjoitteleminen, jotta häirintäkeskustelun miehissä aiheuttaman ahdistuksen käsittelyä ei sälytetä naisten vastuulle.
Miesten on kuunneltava naisia ja otettava turvattomuuden kokemukset vakavasti. Kenen tahansa miehen ollessa mahdollinen uhka, tulee miesten kiinnittää erityistä huomiota oman käytöksensä vaikutuksiin muiden turvattomuudelle. Esimerkiksi humalahakuinen alkoholin käyttö tulisi lopettaa, jos se aiheuttaa vaaraa toisille ihmisille. Kohtaamisia pimeällä kadulla, yöbusseissa tai lenkkipolulla tulisi tarkastella naisen näkökulmasta ja tehdä niistä vähemmän uhkaavia. Vastuu häirinnän vaikutuksista ja niiden lopettamisesta on ensisijaisesti miehillä.
Ville Savonlahti
Kirjoittaja on Miehet ry:n puheenjohtaja
