Hiipivä kehitys kaipaa huomiota
Suomessa on kasvanut uhka yhteiskunnan peruspilareita, kuten oikeuslaitosta ja tiedettä, kohtaan. Hallitus on tehnyt päätöksiä, joita se on perustellut kyseenalaisin väittein. Katseen tulisi kiinnittyä paitsi perussuomalaisiin, myös heihin, jotka tämän kehityksen sallivat, kirjoittaa Eero Karisto.
Eero Karisto
”Hämärä hiipii vähitellen. Siihen havahtuu vasta kun pimeys on laskeutunut. Viimeisten vuosien aikana Suomi on muuttunut. Nyt pitää olla hereillä. Havahtua hyvissä ajoin.”
Annika Saarikon viimeinen puhe Keskustan puheenjohtajana puolueensa puoluevaltuustolle sai turhan vähän huomiota.
Se oli tärkeä puhe. Hän nosti esiin asian, jonka useimmat ovat huomanneet, mutta josta puhutaan kovin vähän.
Saarikko puhui ilmapiiristä. Aika pian ilmapiiri vaikuttaa myös tekoihin.
Ihmisoikeustaistelija Martin Luther Kingin kerrotaan sanoneen, että pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.
Ne hiljaiset ihmiset antavat sen pahan tapahtua. King viittasi amerikkalaiseen rasismiin.
Mutta samalla tavalla tapahtuu koulukiusaamisessa. Samalla tavalla tapahtui Hitlerin Saksassa.
Kun jonkin jatkuu, siihen totutaan. Sitä aletaan pitää normaalina. Näin tapahtuu myös esimerkiksi Israelissa.
Oikeusvaltio kaipaa turvaa
Suomessa ja muuallakin länsimaisissa demokratioissa on kasvanut uhka montaa yhteiskunnan peruspilaria kohtaan: oikeuslaitos, vapaa media, tiede ja demokratia.
Puolassa Laki ja oikeus -puolue yritti vaihtaa tuomarit muokkaamalla tuomarien eläkeikä-, lukumäärä- ja muita säädöksiä. Suomessa perussuomalaisten keskuudessa muun muassa vaadittiin apulaisoikeuskanslerin erottamista, kun hänen ratkaisunsa ei miellyttänyt puoluetta. Apulaisoikeuskanslerin saama vahva kritiikki sai tukea myös kokoomuksesta.
Perussuomalaiset ovat vaatineet, että tarvittaessa (=haluttaessa) jokin pitää säätää, vaikka se olisi perustuslain vastainen.
Viimeksi perussuomalainen ministeri puhuu perättömiä syyttäjän päätöksestä parhaaseen trumpilaiseen tyyliin.
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Binga Tupamäki kyseenalaisti Demarissa syyttäjälaitoksen toiminnan ja väitti median valehtelevan esittämättä kuitenkaan näyttöä väitteelleen.
Korkeat oikeuslaitoksen viranhaltijat reagoivat voimakkaasti apulaisoikeuskansleriin kohdistuvaan paineeseen ja vaativat toimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamiseksi. Kokoomuksesta ja RKP:stä torjuttiin perussuomalaisten kritiikki, mutta hallitus jarruttaa edellisen hallituksen aloittamia toimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamiseksi.
Tieto uhanalaisena
Perussuomalaiset vaativat Yleisradion rahoituksen leikkaamista, ja sanovat perusteluksi sen, että Ylen ohjelmat eivät puoluetta miellytä. Kokoomuskin haluaa leikata Yleltä, mutta ainakin enimmäkseen eri perustein.
Puolan edellinen ja Unkarin nykyinen hallitus ovat ottaneet kasvavan osan mediaa hallituksen ohjaukseen.
Suomessa hallitus päätti lakkauttaa kulttuuri- ja mielipidelehtien kirjastotuen. 200 000 euron säästöllä ei ole merkitystä valtiontaloudelle, mutta se kaventaa mielipidekirjoa. Se on enemmän viesti hallituksen tahtotilasta kuin säästötoimi.
Tieteellinen tieto sivuutetaan yhä useammin päätöksenteossa, ja sitä vähätellään, jopa pilkataan. Viimeksi hallitus päätti uusista vanhojen metsien kriteereistä ja sivuutti valmiina olleen tieteellisen tiedon suojelutarpeesta.
Hallitus on tehnyt koko joukon päätöksiä, joita se on perustellut perättömiksi todetuin tai kyseenalaisin väittein. Suomen Akatemian tutkimushanke tyrmättiin, koska ainakin osa hallitusta pelkäsi sen antavan maahanmuutosta liian positiivisen kuvan. Valiokuntamietinnöstä on poistettu kriittistä materiaalia.
Tiedepolitiikassa painopistettä on siirretty pois humanistisista ja yhteiskunnallisista aiheista. Oppiaineita lakkautetaan. Rahoituksessa suositaan teknis-kaupallisia aloja.
Yhteisesti arvokkaat asiat
Saarikon mukaan Suomessa poliitikot ovat ryhtyneet vakiintuneiden instituutioiden romuttajiksi.
”Haluan Suomen, jossa edelleen on olemassa yhteisesti arvokkaita asioita ja periaatteita, joita ei murreta. Että ihmiset todella ovat täällä samanarvoisia, huomennakin”, Saarikko sanoi.
”Katseeni kääntyy perussuomalaisten suuntaan,” hän jatkoi.
Mutta ei kukaan yhteiskuntaa yksin muuta. Tarvitaan niitä Kingin mainitsemia hyviä ihmisiä, jotka pysyvät hiljaa.
Tarvitaan varmaan myös niitä, joita olemme oppineet kutsumaan hyödyllisiksi idiooteiksi. Niitä, jotka luulevat olevansa hyvällä asialla, kun eivät ymmärrä, mistä todella on kysymys ja mitä heidän tekemisistään seuraa. Tai niitä, jotka keskittyvät vain omaan, usein lyhytnäköiseen etuunsa.
Saarikko sanoi katseensa kääntyvän perussuomalaisten suuntaan.
Ehkä katseen pitäisi kääntyä pidemmälle: kokoomukseen ja RKP:hen - heihin, jotka tämän kehityksen sallivat.
