Raamatulla ei voi perustella seksuaalivähemmistöjen syrjintää
Seksuaalivähemmistöjen syrjintää perustellaan usein Raamatulla. Raamatun tekstit eivät kuitenkaan kerro mitään nykyaikaisesta homoseksuaalisuudesta vaan tulkinnat ovat muuttuneet ajan saatossa, kirjoittaa Paavalin seurakunnan pappi Petja Kopperoinen.
Säännöllisen epäsäännöllisesti mediahuomiota saavat Raamatulla perustellut kannanotot, joilla yritetään perustella seksuaalivähemmistöjen syrjintää. Samoin minkä tahansa seksuaalivähemmistöjä käsittelevän artikkelin kommenttikentistä voi löytää lukuisia kommentteja, joissa lyödään seksuaalivähemmistöjä niin sanotusti Raamatulla päähän. Kannanotoissa ja kommenteissa toistuvat aina samat raamatunkohdat Kolmannesta Mooseksen kirjasta ja Roomalaiskirjeestä, poikkeuksetta suomenkielisten käännösten mukaisin lainauksin.
Raamattu on muotoutunut vuosituhansien aikana nykyiseen muotoonsa. Siihen sisällytetyt kirjat ovat valikoituneet osaksi pyhää kaanonia pitkälti poliittisin perustein. Samoin kirjoja on muokattu vuosituhansien aikana poliittisin perustein. Ei ole olemassa alkuperäistä Raamattua, ei edes alkuperäisiä kirjoja Raamatusta. On vain kopioiden kopioita, tulkintojen tulkintaa.
Raamattu ei myöskään ole vain ilmestynyt tyhjästä. Vatikaanin porteille ei minään kauniina aamuna ilmestynyt kirjaa, jonka uskontokunta olisi adoptoinut pyhäksi kirjakseen. Betlehemiläisestä seimestä ei löytynyt Raamattua, jota olisi lähdetty viemään maailmalle näytettäväksi. Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun kirjat. Niitä on kirjoitettu eri aikoina, eri paikoissa ja eri kulttuureissa. Tämän vuoksi teksti ei ole irrallaan kirjoitusajankohdan ilmiöistä, ajankuvauksista tai kulttuurien vaikutteista; ihmiset ovat kirjoittaneet siitä, mitä ovat ympärillään nähneet.
Kolmannen Mooseksen kirjan viittaukset ”homoseksuaalisuuteen” (3.Moos. 18:22; 20:13) ovat osa pyhyyssäännöksiä, jotka ovat nykytieteen mukaan syntyneet todennäköisesti 600–500-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Kirjoitusajankohta ei ole sattumaa, sillä kyseisenä ajankohtana Israelin kansa oli pakkosiirtolaisuudessa Babylonian vallan alla ja koko kansan olemassaolo oli uhattuna. Israelilaiset päättivätkin kirjoittaa omat myyttinsä ylös pahimman varalta, mutta myös kirjoittaa lakeja ja säädöksiä, joilla pyrittiin varmistamaan kansan säilyminen. Tällaisessa historiallisessa kontekstissa miehille osoitettu kielto maata miesten kanssa viittaa siihen, että lainkirjoittaja on pyrkinyt kieltämään suhteet, joista ei synny biologisia jälkeläisiä.
Mooseksen kirjojen lakien perimmäinen tarkoitus on ollut erottaa israelilaiset ympäröivistä kansoista. Lakeihin onkin merkitty kieltoja noudattamasta tapoja tai käytänteitä, joita naapurikansat ovat keskuudessaan harjoittaneet. Todennäköisesti muinaisen Lähi-idän kansoilla onkin ollut tapoja, joihin on liittynyt miehen penetroituminen toiseen mieheen. Nykytiedon mukaan kaikki nämä tavat ovat liittyneet toisen miehen alistamiseen ja väkivaltaan, eivät suostumukselliseen suhteeseen. Myös paljon käytetty viittaus Sodoman ”homoseksuaalisuudesta” liittyy ennen kaikkea samaan ilmiöön; oman maskuliinisuuden korostamiseen tekemällä seksuaaliväkivaltaa toiselle miehelle.
Uusi testamentti sisältää useampia viittauksia kahden miehen välisiin suhteisiin, esimerkiksi Roomalaiskirjeessä (1:27), Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä (6:9) sekä Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle (1:10). Kaikkia niitä yhdistää sama kreikkalais-roomalainen kulttuuriympäristö. Nykyisen kaltaisista homoseksuaalisista suhteista, eli kahden aikuisen samaa sukupuolta olevan henkilön välisistä tasavertaisista ja suostumuksellisista suhteista, ei ole juurikaan lähteitä antiikin Kreikan tai Rooman ajalta. Kreikassa lähteet rajoittuvat lähinnä mytologioihin ja roomalaiset viittaukset ovat proosateksteistä. Molemmissa kulttuureissa kysymykset seksuaalisuudesta kietoutuvat miehisyyden ympärille ja viime kädessä kysymykseen siitä, miten ollaan mies.
Roomalaiseen miehuuteen kuului ajatus siitä, että mies saattoi maata kenen kanssa tahansa – miehen tai naisen, kunhan seksikumppani kuului alempaan yhteiskuntaluokkaan. Etenkin orjamiesten tai miesprostituoitujen kanssa makaaminen nähtiin hyväksyttävänä, eikä heidän kanssaan maanneita miehiä kummeksuttu. Roomalaisen miesihanteen mukaisesti jokainen ihminen nähtiin objektina, joka saatettiin alistaa yhtymällä tähän.
Erityisesti nuoret miehet nähtiin tavoiteltuina seksisymboleina miesten keskuudessa. Ihailu on nähtävissä erityisesti roomalaisessa kirjallisuudessa, jossa nuoria miehiä ihaillaan heidän nuoruutensa ja karvattomuutensa vuoksi. Monesti ihailu liittyi pederastiaan, eli nuoren pojan ja vanhemman miehen väliseen seksuaaliseen suhteeseen. Alkujaan nuorten miesten ihailu ja pederastia on ollut osa kreikkalaista kulttuuria, josta pederastia juurtui myös roomalaisen kulttuurin erityispiirteeksi.
Uuden testamentin tekstit siis tuskin kertovat nykyaikaisesta homoseksuaalisuudesta. Miesten välisiä suhteita ei todeta itsessään synniksi, vaan enimmilläänkin seurauksena kansakunnan synneistä. Tekstit kritisoivat nuoriin poikiin sekaantumista, seksuaalista väkivaltaa ja roomalaista miesihannetta. Kaikki tämä on painunut tulkintakerrostumien ja käännösten alle. Esimerkiksi ensimmäisessä suomenkielisessä raamatunkäännöksessä Mikael Agricola ei käytä termiä ”miesten kanssa makaavat miehet”, vaan ”ne, jotka pilttien kanssa makaavat”. Samoin ovat tulkinneet esimerkiksi varhaiset englannin-, ruotsin- ja saksankieliset käännökset. Tulkinta ”homoseksuaalisuudesta” on ilmestynyt käännöksiin vasta paljon myöhemmin.
Seksuaalivähemmistöjen syrjiminen Raamatun perusteella onkin hyvin hataralla pohjalla. Raamatun kirjojen kirjoitusajankohtina homoseksuaalisuutta ei ole pidetty laajempana ongelmana eikä miesten välisiin suhteisiin ole todennäköisesti kiinnitetty huomiota. Juutalainen historiankirjoitus ei tunne yhtään tapausta, jossa ketään olisi tuomittu homoseksuaalisuudesta Kolmannen Mooseksen kirjan perusteella – eikä Sodoman synneiksi ole katsottu homoseksuaalisuutta ennen kristinuskon vaikutusta. Samoin Roomassa ei ole tuomittu ketään homoseksuaalisuudesta roomalaisten lakien perusteella – vaikka roomalaisissa laeissa ”homoseksuaalisuus” oli kiellettyä.
Homoseksuaalisuuden näkeminen Raamatun teksteissä, syrjiminen ja tuomitseminen on tapahtunut vasta kristinuskon valta-aseman myötä. Tämän on mahdollistanut tekstien tulkinnan muuttuminen ajan saatossa, kuten myös käännökset – jotka ovat kääntäjän tulkitsemia ja käännösajankohdan värittämiä. Tekstit itsessään eivät kerro mitään nykyaikaisesta homoseksuaalisuudesta, siitä puhuvat ainoastaan he, jotka tekstiä tulkitsevat.
Petja Kopperoinen
Kirjoittaja on Paavalin seurakunnan pappi
