Käännytyslaki: kevyin perustein suuria päätöksiä epäselviin tarpeisiin

Käännytyslain käsittelyssä ei selvinnyt, mikä on se todellinen uhka, johon nyt reagoitiin. Epäselväksi jäi myös, onko laki sopiva keino reagoida siihen. Herää kysymys, onko eduskunta tehnyt perustuslakiin poikkeuksen, jonka todelliset syyt tietää vain kourallinen ihmisiä – vai onko kysymys perussuomalaisten kannattajien rauhoittamisesta.

Julkisuuteen, rivikansanedustajat mukaan lukien, on tarjottu kovin ylimalkaista tietoa Venäjän itärajan tuntumaan toimittamista tai mahdollisesti tulevaisuudessa toimitettavista turvapaikanhakijoista. On puhuttu tuhansista, kymmenistä tuhansista, jopa miljoonista potentiaalisista turvapaikanhakijoista.

Määrien lisäksi yhtä lailla pimennossa on se, miltä suomalaiset tiedusteluviranomaiset oikeasti tietävät Venäjän suunnitelmista.

Tiedon puuttuessa huhut ja spekulaatiot leviävät.

Tiedustelutoiminta poikkeaa yhteiskunnan muusta toiminnasta. Yleisesti ymmärretään, että se ei voi olla täysin avointa. 

Mutta yhtä selvää on, että perustuslaki ja kansainväliset sopimukset ovat erityisessä asemassa. 

Nyt niihin kajoamiseen perusteluksi riittivät luottamus kovin yleisluontoisiin tietoihin.

Tiedämme myös, että tiedustelutoiminnan taustalla on aina ollut myös poliittista ohjausta. 

Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä oli kommunistivainot, sotien jälkeen Supon edeltäjä Valpo oli vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n käsikassara. Urho Kekkosen kaudella Supon sanotaan olleen presidentin näpeissä. Myöhemmistä ajoista emme vielä tiedä yhtä paljon, mutta Supon päällikön tehtävä on kiinnostanut puolueita. Pitkään se nähtiin kokoomuksen mandaatiksi. Viime keväänä Supo sai perussuomalaisen päällikön.

Sotilastiedustelun entisen päällikön, nykyisen kokoomuksen kansanedustajan Pekka Toverin julkinen esiintyminen on tuonut tiedustelua enemmän julkisuuteen ja herättänyt erilaisia käsityksiä siitä.

Poliittinen ohjaus ei tietenkään mitätöi tiedustelutoiminnan arvoa. Se, että takana on ihmisten toiminta ja johtopäätökset, korostaa kuitenkin oikeutta saada tietoa. 

Turvallisuus ja kansallinen turvallisuus

Suuri osa mediaa ja poliitikkoja on niellyt käytännössä kritiikittä puheet kansallisesta turvallisuusuhasta kertomatta, miten turvallisuus tulee uhatuksi. Mahdollisesti pelätään, että turvapaikan hakijoiden joukossa olisi henkilöitä, jotka aiheuttavat Suomessa vaaratilanteita, kuten ryöstöjä tai väkivaltarikoksia.

Sisäministeriön mukaan ”Kansallisessa turvallisuudessa on kyse koko suomalaisen yhteiskunnan yhteisestä turvallisuudesta ja Suomen suvereniteetista”.

Määritelmä tuo mieleen yhteiskunnan perusrakenteet, oikeusvaltion, rajat. Onko nyt kysymys esimerkiksi samanlaisista vihreistä miehistä, joita aikaan ilmaantui Ukrainan maaperälle?

Yksilöiden turvallisuudella on kiistaton arvo. Kansallinen turvallisuus on kuitenkin eri asia. 

Sisäministeriö on vuosia varoittanut, että Suomen suurin turvallisuusuhka on syrjäytyminen. Se on saanut hyvin vähän huomiota poliitikkojen puheissa ja mediassa. Toimenpiteet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat pikemminkin vähentyneet viime aikoina.

Vertailu avartaa

Ongelman arviointiin tuo lisäelementtejä sen suhteuttaminen. 

Venäjältä Suomeen on elokuun 2023 alun jälkeen saapunut yli 1300 kolmannen maan kansalaista, joilla ei ole ollut viisumia Suomeen, kerrotaan valtioneuvoston verkkosivulla. Heistä vain osa on hakenut turvapaikkaa. Turvapaikka on myönnetty 24:lle, useammalla sadalla käsittely on kesken. 

2023 Suomeen tuli 5780 turvapaikkahakemusta.

2015 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, 32 476. Suomi selvisi heistä aika lailla ilman suuria ongelmia. Toimenpiteitä kyllä tarvittiin. Sisäministerinä oli silloin Petteri Orpo, joka sai laajasti eri puolilta kiitosta asian hoitamisesta.

On myös hyvä suhteuttaa Suomen tilannetta muuhun Euroopan unioniin. Vuonna 2023 esimerkiksi Saksa vastaanotti 243 835 turvapaikkahakemusta, Ranska 156 455, Itävalta 108 755, Italia 84 290 ja Kreikka 37 375. Ainakin kahden jälkimmäisen kautta on kulkenut valtava määrä maahan pyrkiviä, jotka on ohjattu muualle Eurooppaan.

Peruskysymysten äärellä

On hyvin epätodennäköistä, että lain puolesta äänestäneillä kansanedustajilla on ollut oleellista tietoa, joka ei olisi vuotanut.

Sen sijaan on täysin selvää, että pääministeri, avainministerit ja muut keskeiset toimijat tietävät asiasta enemmän kuin kansalaisset ja rivikansanedustajat. Eri asia – ja oleellinen – on sitten se, onko heillä sellaista tietoa, joka olisi vakuuttanut myös lakiin kriittisesti suhtautuvia tahoja.

Järjestelmä, jossa kansalaisten ja kansanedustajien oletetaan hyväksyvän tilanne, jossa vain kourallinen ihmisiä tuntee perustelut toimille, joilla muutetaan perustuslakia, on vähintään poikkeuksellinen.

Poikkeuksellista on myös, että perustuslakivaliokunta näki mahdolliseksi tehdä perustuslakiin poikkeuksen, johon valiokunnan kuulemat ulkopuoliset perustuslakiasiantuntijat suhtautuivat kriittisesti.

Pelästyikö Putin?

Toinen kysymys lain tehosta oletettua uhkaa vastaan on yhtä vaikea.Käännytyslaki ei millään tavalla estä Venäjää lähettämästä oletettuja satoja, tuhansia tai kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita rajalle.

Jos hakijavirta tulee, itselleen uudenlaisen tehtävän eteen joutuvat rajaviranomaiset yrittävät selvittää, miten kuhunkin pitäisi suhtautua. Vammaisen tunnistaminen joukosta voi olla helppoa tai sitten ei. Neljävuotiaan tunnistaa helposti lapseksi, mutta entä 16-vuotiaan? Tai miten joukosta poimitaan erityisen uhanalaisessa asemassa olevat?

Jos Venäjä haluaa, se saa nimen omaan tämän lain perusteella rajalle aikaan täyden kaaoksen. 

Samalla se saa lisäargumentin liberaalidemokraattisten arvojen väheksymiselle: Se voi osoittaa, että ne unohdetaan, kun niiden noudattaminen saattaa aiheuttaa ongelmia.

Perussuomalaisten viesti hiipumassa

Perussuomalaisilla on ollut kaksi kantavaa teemaa: EU-vastaisuus ja maahanmuuttovastaisuus.

Nykyisin puolue pikemminkin käyttää EU:ta perusteluna erityisesti finanssipoliittisille toimilleen kuin korostaa sen ongelmia. Puolue on sanonut suoraan, että EU-ero ei nyt ole ajankohtainen.

Maahanmuutossakaan ei aikoihin oikein ole tapahtunut oikein mitään sellaista, millä puolue voisi ruokkia kannattajiensa asenteita. Joissakin väkivaltatapauksissa puolue on yrittänyt vihjaista maahanmuuttajien osuuteen, mutta viranomaiset ovat torjuneet väitteet perusteettomina.

Jäljellä on tämä itäraja. Näyttää siltä, että perussuomalaiset yrittävät nyt ottaa siitä kaiken mahdollisen irti.

Suuri osa muuta poliittista kenttää kulkee mukana ehkä lähinnä siksi, että pelkää äänestäjien mahdollisia reaktioita, sillä kyselyjen mukaan suurin osa suomalaisista kannattaa rajalakia.

Viesti perussuomalaisten kentälle

Mielenkiintoinen kysymys on lain suhde kansainväliseen oikeuteen ja EU-säädöksiin. Kaikki myöntävät, että käännytyslaki on ristiriidassa Suomen sopimusten ja EU:n säädösten kanssa.

Muun muassa emeritusprofessori Martti koskenniemi on huomauttanut, että maan laki väistyy silloin, kun se on ristiriidassa EU-lakien kanssa.

Jos lakia kuitenkin sovelletaan, edessä lienee kansainvälisessä oikeudessa prosessi, joka on Suomelle vähintään kiusallinen. Pahimmillaan Suomi joutuu samaan joukkoon kuin Unkari sekä Puola edellisen hallituksen aikana. 

Hallitus ja muut lain puolustajat ovat korostaneet, että lakia toivottavasti ei koskaan sovelleta.

Mutta ehkä laki on silti jo täyttänyt tarkoituksensa.

Perussuomalaiset ovat osoittaneet kannattajilleen, että jotain on saatu aikaan.