Hallituksen leikkaukset rapauttavat myös valtionhallinnon uudistumiskyvyn
Leikkaukset iskevät kovalla kädellä myös valtionhallintoon, jossa työntekijät suureksi osaksi hoitavat lakisääteisiä tehtäviä virkavastuulla. Nyt seurauksena on loppuunpalavia ihmisiä ja huonoa hallintoa eikä valtionhallinto pääse uudistumaan, kirjoittaa yt-neuvottelujen piirissä oleva viranhaltija.
Suomen Kuvalehdessä (19.9.2024) kirjoitettiin ansiokkaasti valtionhallinnon leikkauksista ja käytettiin esimerkkinä Tilastokeskusta. Siellä pääjohtaja on osannut ennakoida tulevia leikkauksia jo useampi vuosi sitten ja pystynyt antamaan lupauksen, ettei irtisanomisia tule leikkausten takia tänä tai ensi vuonna. Monissa virastoissa tilanne on hyvin toisenlainen, ennakointia ei ole osattu tehdä ja kaikki säästötoimenpiteet - mukaanlukien irtisanomiset - ovat pöydällä.
Eurojen ja nuppilukujen taakse jää paljon inhimillisempi tarina, josta ei ole juurikaan puhuttu julkisuudessa. Meistä monet ovat kokeneet yt-neuvotteluja, irtisanomisia ja tietävät, miten ne vaikuttavat työyhteisössä. Tulee kokemuksia vääryydestä ja työtaakka kasvaa, kun esimerkiksi avustavista tehtävistä leikataan tehostamisen nimissä. Valtionhallinto ei ole mitenkään erityinen työpaikka tässä mielessä. Virastot eroavat kuitenkin yksityisen sektorin yhteisöistä monilla tavoilla. Työntekijät ovat suurimmaksi osaksi viroissa ja hoitavat lakisääteisiä tehtäviä virkavastuulla. Loogisesti ajatellen, jos valtionhallinnosta halutaan leikata pitäisi ensin leikata tehtävistä, ei työntekijöistä. Jos tehtäviä ei vähennetä, seurauksena on loppuunpalavia ihmisiä ja huonoa hallintoa. Huono hallinto näkyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla, kun julkisia palveluita kuten lupia, valvontaa tai neuvontaa ei ole saatavilla kuten aiemmin.
Hallitus puhuu enimmäkseen euromääräisistä säästötavoitteista, mutta valtionvarainministeri on suoraan puhunut valtionhallinnon henkilömäärän vähentämisestä itseisarvoisena tavoitteena. Tämän vuosikymmen aikana julkisen sektorin työntekijöistä eläköityy noin kolmannes. Tämän hallituskauden aikanakin siis eläköityy merkittävä määrä henkilöitä ilman eri toimenpiteitäkin. Jos uusia korvaavia viranhaltijoita ei voitaisi palkata, virastojen uudistumiskyky toki kärsisi, mutta säästöjä syntyisi ja muutos olisi paremmin hallittua, kuten Tilastokeskuksen pääjohtaja Sovala Suomen Kuvalehden jutun lopussa toteaa.
Mitä sitten tapahtuu valtion virastoissa käytännössä, jos suuriin leikkauksiin ei ole varauduttu ajoissa? Kehitysprojektien rahoitusta leikataan ensimmäiseksi, alkaen kalleimmista eli digitalisaation liittyvistä hankkeista. Virastoissa on entuudestaan “digitalisointivelkaa” valtavasti, joka nyt kiihtyy entisestään. Tietojärjestelmiä ei oteta käyttöön tai otetaan puolivalmiina - tuloksia tästä olemme aiemminkin saaneet lukea mediassa useaan otteeseen. Työhyvinvointiin liittyvät menot leikataan minimiin. Määräaikaisia työsopimuksia ei jatketa. Sitten alkavat yt-neuvottelut, jolloin viimeistään asiantuntijat, joiden osaamiselle on kysyntää myös yksityisellä sektorilla, alkavat pohtia mahdollisuuksiaan ja nopeimmat lähtevät.
Leikkaukset ovat toki myös mahdollisuus tehostamiseen ja uudistumiseen, ja uudistumista valtionhallinnossa kipeästi kaivataankin. Toimenpiteiden pitäisi kuitenkin olla täysin toisenlaisia, jos aidosti halutaan rakentaa modernia hyvää hallintoa Suomeen. Kurjistamalla valtionhallintoa entisestään irtisanomisilla ja poistamalla resurssit kehityshankkeilta ei mahdollisteta uudistumista. Hallitus on toimenpiteillään selkeästi osoittanut omat tavoitteensa. Meillä rakentavasti yhteiskunnan uudistumiseen suhtautuvilla ei ole tässä tilanteessa muuta tehtävissä, kuin pyrkiä kaatamaan hallitus kaikin tavoin. Se on hyvinvointivaltion puolustamista tässä tilanteessa.
Kirjoittaja on viranhaltija valtion virastossa ja yt-neuvotteluiden piirissä
Julkaisemme puheenvuoron poikkeuksellisesti nimimerkillä
