RKP sinnittelee nikotiinipusseista ja rasismista huolimatta
RKP on nyt pilkan keskipisteessä ihan perustellusti, mutta puolueen vähättely kompastelusta pikkuasiassa antaa väärän kuvan puolueen merkityksestä, kirjoittaa Eero Karisto analyysissään.
Eero Karisto
Kun RKP jäi kiinni nololta vaikuttavista toimista nikotiinipussien sallituista makuaineista päätettäessä, puolueelle on naureskeltu siitä, että onhan se sentään jotain saanut hallituksessa aikaan. Sitten on muistutettu, että eihän se ole ainoa asia, saihan puolue pelastetuksi ruotsinkielisellä Ahvenanmaalla valmistetut sipsit korkeammalta alv:ltä. Tosin nikotiinipussivoitto näyttää kuivuvan kasaan.
Naureskelua voi pitää perusteltuna, jos ajattelee RKP:n aikaansaannoksia tärkeämmissä teemoissa kuten rasismi, pakolaiskiintiöt sekä työperäinen maahanmuutto.
Päätavoitteensa RKP on kiistatta saavuttanut. Perussuomalaisten tavoitteista huolimatta ruotsin kielen asemaa ei heikennetä, onpa kai joku lisätunti ruotsin opetukseenkin tullut. Ruotsinkielisille tärkeimmät Vaasan ja Porvoon sairaalat näyttävät välttävän pahimmat leikkaukset.
RKP:n valmius miltei mihin tahansa, kunhan ruotsin kielen asema turvataan, herättää hymähtelyä, jopa pilkkaa. Toisaalta kysymys on vähemmistön puolustamisesta, minkä useimmat muutkin puolueet ilmoittavat itselleen tärkeäksi arvoksi. Siksi asialla irvailu on jossain määrin epäjohdonmukaista – toki harvalla muulla vähemmistöllä on yhtä tehokasta puolustajaa.
Kepun syy?
Muualla yhteiskunnassa RKP:hen on kuitenkin kohdistunut muitakin odotuksia. RKP on Ylen kokoamalla arvokartalla ihan muualla kuin hallituskumppaninsa. Niinpä vihreissä ja vasemmistossa aika yleisesti uskottiin, ettei RKP lähtisi Petteri Orpon (kok) hallitukseen, jonka politiikassa perussuomalaiset ovat vahvassa roolissa.
Mutta se siis lähti.
Helppo selitys sille, että RKP lähti Orpon hallitukseen, on se, että puolue on aina valmis hallitukseen turvaamaan ruotsinkielisten edut. Mutta asia lienee vähän monimutkaisempi.
Hallituksen pohja ilman RKP:tä ei olisi riittänyt. Oletettavasti puolueessa ei uskallettu luottaa keskustan päätökseen jäädä oppositioon.
RKP:ssä epäilemättä muistetaan, että kun Jyrki Katainen (kok) oli vuonna 2011 vaikeuksissa saada hallitus kasaan demarien kanssa ja pyysi ehdottomasti kieltäytynyttä keskustaa hallitukseen, sillä kesti kuulopuheiden mukaan noin puoli tuntia hyväksyä kutsu. Sitä hallitusta tosin ei koskaan syntynyt, sillä vihreiden puoluevaltuusto kaatoi hankkeen, ja lopulta syntyi kokoomuksen ja demarien rungon varaan Kataisen Sixpack.
Oletettavasti keskustalla olisi nyt ollut korkeampi kynnys hallitukseen menoon, mutta keskustan sana on kuitenkin vähän eri asia kuin jonkin muun puolueen sana, mikä Sanna Marinin (sd) hallituksessakin todettiin. RKP:ssä ei haluttu ottaa riskiä, että Orpon hallitus syntyy ilman sitä ja perussuomalaiset saavat tilaa ruotsin kielen vastaisille tavoitteilleen.
Turkiksia, turvetta ja pääomaa
Erojakin RKP:n ja sitä arvokartalla lähellä olevien puolueiden välillä on. RKP:ssä nähdään kaksi perusvirtausta: etelän vauras koulutettu liberaali joukko ja Pohjanmaan rannikon konservatiivisempi ja maaseutuvaltaisempi ryhmä. Jako toki on vain suuntaa antava.
Pohjalaiseen segmenttiin liittyy RKP:n myötätunto turkistarhausta ja jossain määrin turvetuotantoa kohtaan.
Yhteys eteläiseen vauraaseen ruotsinkieliseen joukkoon taas selittää sen, että RKP on kovin vastahakoinen poistamaan elinkeinoelämän veroetuja eikä ole ensimmäisenä edistämässä veronkierron tutkimusta.
Pohjanmaa on RKP:n suurin vaalipiiri. Silti sen historian aikana puoluejohtaja on tullut sieltä vain kahdesti, Ole Norrback ja Henriksson. Kumpaakaan heistä ei ole määritelty puolueen konservatiiveiksi.
Pohjanmaan konservatiivisuutta ei pidä korostaa liikaa. Puolueella on jatkuvasti ollut hyvin liberaali maine.
Nyt tosin näyttää siltä, että RKP:n koko kentälle yhteistyö perussuomalaisten kanssa ei olekaan kovin vastenmielistä.
Mielenkiintoista on, että ehkä eniten yhteistyötä perussuomalaisten kanssa puolustanut kansanedustaja, Joakin Strand, päätyi hallitukseen, kun Anna-Maja Henriksson lähti europarlamenttiin.
Jokainen voi miettiä tykönään, oliko se linjavalinta vai seurausta Strandin muista ominaisuuksista vai siitä, että loogisesti Pohjanmaalle kuuluu RKP:ssä yksi ministerinpaikka, ja Strand on puolueen pohjalaisista kansanedustajista kokenein ja eniten ääniä viime vaaleissa saanut.
Takkuilevaa yritystä profiloitumiseen
Rasismi on ollut ja on edelleen yksi suurimmista hallituksen sisäisistä ongelmista. RKP on pitänyt ansiokkaasti esillä rasismin vastustamista, mutta vastaukseksi se on saanut periaatteellista tukea ja muodollisia julistuksia, jotka eivät ole lopettaneet vaan ehkä jopa aktivoineet perussuomalaisten avointa rasismilla flirttailua. Ja RKP nielee sen. Osansa saa toki myös kokoomus ja Orpo, jota perussuomalaisten Riikka Purra ja ryhmäjohtaja Jani Mäkelä ovat rasismikeskustelussa nöyryyttäneet.
RKP yritti myös profiloitua vaatimalla muutoksia hallituksen työperäisestä maahanmuutosta tekemiin linjauksiin - mutta ei lopulta tehnyt edes konkreettisia ehdotuksia hallituksen käsiteltäväksi.
Helppo RKP:n hallitustaival ei ole ollut. Mutta kun Anna-Maja Henriksson puoluejohtajuudesta ja ministeriydestä luovuttuaan kertoi paineista ja vähän syyllistikin paineen kehittäjiä, moni mietti mielessään, että oli kyllä ihan itse hankittu päänsärky.
RKP pysyy pinnalla
Niin sanotuissa liberaalidemokraattisissa piireissä pettymys RKP:ta kohtaan oli vahva, ja luottamuksen palauttaminen voi olla vaikeaa. RKP tosin tuskin muiden puolueiden luottamusta mihinkään tarvitsee, ja omat perusäänestäjät äänestävät joka tapauksessa ruotsin kielen puolesta.
Pientä vuotoa on mielipidetutkimusten mukaan tapahtunut eli joillekin arvot ovat joutuneet liikaa koetukselle. Eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus oli 4,3 prosenttia. Ylen kannatusmittauksissa puolueen kannatus on sen jälkeen enimmäkseen pysynyt alle neljässä prosentissa, alimmillaan 3,4 prosentissa helmi- ja toukokuussa 2024.
Eurovaalit osoittivat, että RKP:llä on vakaa kannattajapohja. Ennakkoarvelut ja mielipidetutkimukset näyttivät viittaavan siihen, että puolue jää ensimmäistä kertaa ilman paikkaa europarlamentissa, mutta paikka ei ollut edes täpärällä.
Tosin RKP:nkin äänimäärä laski edellisistä eduskuntavaaleista, mutta vähemmän kuin yleinen äänestysaktiivisuus. Myös RKP:n ikään kuin hädänalaiseksi koettu asema saattoi ylipäätään laskea kynnystä äänestää sitä.
Mutta yhtä kaikki: RKP pysyi pinnalla.
Muut puolueet tarvitsevat RKP:tä vastakin, milloin enemmistön saamiseksi, milloin voimasuhteiden tasapainottamiseen.
Muutos RKP:n politiikassa ei myöskään ole ollut yhtä suuri kuin kokoomuksessa. RKP kipuilee hallituksessa, kokoomus ei, ainakaan yhtä julkisesti.
RKP voidaan siis nähdä kovin oikeistolaisessa hallituksessa tekemässä itselleen kiusallista politiikkaa, mutta varmaan myös taas joskus hallitusyhteistyössä vasemmiston ja vihreiden kanssa.
