Turvapaikkajärjestelmän alasajo voi olla ensi askel kohti oikeusvaltion tuhoa
Unkari on ottanut Serbian rajalla käyttöön suomalaisillekin tutun pushback-menettelyn: kansainvälisen suojelun perässä pyrkiviä voidaan hallinnon pyynnöstä työntää takaisin. Ihmisillä tulisi kuitenkin olla pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn, myös Suomessa, kirjoittaa Tero Koskinen.
Onko turvaa hakevan työntäminen rajan yli eri asia Unkarissa ja Suomessa, pohtii Tero Koskinen.
Olen ottanut Euroopassa liikkuessani tavaksi bongata Ukrainan sinikeltaisia lippuja. Mutta joskus ne ja sodanvastaiset mielenilmaukset huutavat poissaolollaan. Sen tuntee ainakin Venäjän Unkarin lähetystön ympärillä Budapestissa. Ja Moskova varmasti kiittää, saahan sen lähetystö olla rauhassa mielenosoittajilta edes yhdessä EU-maassa.
Maa vaikuttaa varmasti muutenkin Venäjän hallinnolle tutulta ja turvalliselta. Viktor Orbánin Unkarin lainsäädäntö muistuttaa jo monilta osin Vladimir Putinin Venäjän lainsäädäntöä. Venäjän hallinnolle on varmasti mieluista, että Unkarin hallitus suitsee kansalaisyhteiskuntaa ja tiedotusvälineitä lukuisin eri keinoin, arvioi Unkarin Helsinki-komiteassa työskentelevä ihmisoikeusaktivisti Anikó Bakonyi.
Ensimmäisissä läntistä maailmaa kauhistuttaneissa Orbánin hallinnon toimissa kohteena eivät kuitenkaan olleet oman maan kansalaiset. Radikaalit uudistukset osuivat ensin muualta tulleisiin maahanmuuttajiin. Orbánin hallitus pisti lyhyessä ajassa palasiksi maan hyvin toimineen turvapaikkajärjestelmän. Nyt Unkarista voi hakea turvapaikkaa vain nimetyillä rajanylityspaikoilla. Etelärajalla käytännössä kaikki turvapaikanhakijat työnnetään takaisin Serbiaan. Vuoden 2016 jälkeen Unkarista on poistettu 380 000 ihmistä, eikä kukaan tiedä, keitä he ovat.
Kylmää kyytiä ovat saaneet myös sotaa paenneet ukrainalaiset. Tuhansia heistä, joista suuri osa on lapsia, on päätynyt kadulle. Hallitus kannustaa 20-40 euron kuukausituilla eläviä turvan hakijoita menemään töihin ja huolehtimaan itse itsestään. Se ei Bakonyin mukaan onnistu, sillä tyypillisesti ukrainalaiset turvapaikanhakijat ovat lapsia tai lapsistaan huolehtivia äitejä.
Dramaattisimmin turvaa hakevien tilanne on kuitenkin muuttunut Unkarin ja Serbian rajalla. Siellä Unkari on ottanut käyttöön suomalaisillekin tutun pushback-menettelyn.
Pushback-menettelystä tuomio EU-käräjillä, vaikutus Unkariin nolla
Bakonyi työskentelee Unkarin Helsinki-komitean pakolaisosaston päällikkönä. Ei siis ihme, että maan pushback-menettelyn ongelmat tipahtivat juuri hänen pöydälleen.
Rajalta pois työntämisen, eli pushback-menettelyn eri puolista on käännytyslain yhteydessä keskusteltu myös Suomessa. Suomalainen rajaviranomainen voi nyt kaivaa pushbackin työkalupakistaan presidentin ja hallituksen luvalla, toisin sanoen Venäjältä Suomeen kansainvälisen suojelun perässä pyrkiviä voidaan hallinnon pyynnöstä työntää takaisin Venäjälle. Poistyönnetylle ei jää mahdollisuutta valittaa viranomaisen päätöksestä suomalaiseen tuomioistuimeen.
Lakia ovat vastustaneet muiden muassa vihreät ja suuri joukko oikeusoppineita.
Uuden lain vaikutus Suomen turvallisuuteen on kiistanalainen.
“Perinteinen turvapaikkamenettely tukisi vastaanottajamaan turvallisuutta pushbackiä paremmin. Kun Unkarissa maahan pyrkijä työnnetään takaisin Serbiaan, jää selvittämättä, kuka kyseinen henkilö on. Silloin turvapaikkaprosessin myötä kerättävät tiedot maahan pyrkivistä tai maassa oleilevista henkilöistä jäävät saamatta”, Bakonyi toteaa.
Unkarin Helsinki-komitea valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle Unkarin pushback-menettelystä. Prosessin menestys käräjillä perustui tarkkaan työhön. Komitean työntekijät kävivät Serbiassa etsimässä käännytyslain uhriksi joutuneita turvan tarpeessa olleita ihmisiä. Myös Lääkärit ilman rajoja -järjestö otti vastaan oikeusprosessin kannalta tärkeitä todistajanlausuntoja. Vaikka Unkari todettiin käräjillä syylliseksi ihmisoikeusrikkomuksiin, jatkaa maan hallitus edelleen laitonta toimintaa.
Bakonyi arvioi, että myös Suomen tuoreen käännytyslain käytännöt ovat EU:n lainsäädännön vastaisia. Ihmisillä tulee olla pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn saapuessaan maahan, myös Suomessa.
“Unkarista on ikävä kyllä tullut symboli tälle oikeistolaiselle käänteelle Euroopassa, ja se on valitettavasti muille maille esimerkki, jota seurataan”, hän sanoo.
Viekö pushback Suomen ojasta allikkoon?
Suomi ja Unkari eivät ole ainoita maita, joissa kansainvälinen oikeusjärjestelmä on nyt koetuksella. Bakonyi näkee, että turvapaikkajärjestelmän tuhoaminen oli ensimmäinen askel kohti demokratian taantumista ja oikeusvaltion tuhoamista Unkarissa. Sen jälkeen hallituksen hampaisiin joutuivat kansalaisjärjestöt ja riippumaton media.
Pääministeri Orbán tekee eron unkarilaisten ja eurooppalaisten arvojen välillä, ikään kuin Unkari ei olisi Euroopan unionin jäsen. On outoa, että Orbánia tukevat ihmiset myös pitävät EU-jäsenyyttä tervetulleena muutoksena Unkarissa. Ristiriitaisessa asetelmassa on Bakonyin mukaan vaaransa.
“Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät nykyistä paremmin demokratian arvon”, Bakonyi vetoaa.
Tuntemattomaksi jäävän ja turvaa hakevan työntäminen maan rajan yli rikkoo lopulta aivan samalla tavalla ihmisoikeuksia, tehtiin se sitten Unkarissa tai Suomessa. Liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tuleekin nyt puolustaa pitkään Ruususen unta eläneessä maassamme. Uhkana on, että kansainvälisestä oikeusjärjestelmästä piittaamaton toiminta alkaa meilläkin muistuttaa Venäjän toimintaa. Silloin viimeistään on katsottava peiliin ja mietittävä, kuka lopulta vetelee naruja Suomen lainsäädäntöön tehtävien radikaalien muutosten taustalla. Ja kenen näkökulmasta kansainvälisen lain rikkominen on tuttua ja turvallista!
Tero Koskinen, Budapest
Kirjoitta on vihreä aktiivi ja ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä
