Bakun ilmastokokous vaarantaa YK:n ilmastopolitiikan uskottavuuden
COP29 muistuttaa jälleen, ettei ilmastokriisi ole vain tieteellinen tai tekninen haaste, vaan myös poliittinen ongelma, jossa taloudelliset intressit, geopoliittiset kiistat ja valtapelit vievät huomion tavoitteista. Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä, eikä umpikujakokouksiin ole enää varaa.
Bakussa järjestettävä COP29-ympäristökokous herätti keskustelua ja kysymyksiä jo ennen avajaispuheita. Nyt kokouksen ollessa käynnissä neuvottelut näyttävät vesittyvän täysin. Pitäisikö meidän oikeasti yllättyä?
Azerbaidžanin valinta kokouksen isäntämaaksi oli yksi suurimmista kritiikin kohteista. Maa, joka on riippuvainen fossiilisten polttoaineiden viennistä, joutuu - tai pääsee - isännöimään kokousta, jonka päätöksillä pyritään luopumaan maalle tärkeästä vaurauden tuojasta. Valinta ei ainoastaan lähetä ristiriitaista viestiä maailmalle, vaan myös vaarantaa kokouksen uskottavuuden. Miten voimme odottaa todellisia muutoksia ilmastopolitiikassa, kun isäntä itse hyötyy ilmastonmuutosta kiihdyttävästä teollisuudesta?
Ihmisoikeuskysymykset ovat olleet toinen kritiikin kohde. Azerbaidžanin ihmisoikeustilanne on herättänyt huolta sekä kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä että useissa osallistujamaissa. Voiko ilmastokriisiä ratkoa maassa, joka ei kunnioita edes ihmisten perusoikeuksia?
Lisäksi väitteitä siitä, että maa käyttää COP29:iä vain kiillottaakseen omaa korruptiosyytösten tahrimaa mainettaan, on esitetty.
Useat maat päättivätkin boikotoida tätä ilmastokokousta.
Ongelmallisen itse kokouksesta on tehnyt paikalla olevien fossiilisten polttoaineiden lobbaajien määrä. Heitä tiedetään olevan paikalla tuhansia. Tämä herättää kysymyksen, kuka oikeasti kokouksessa määrää ilmastopolitiikan suuntaa. Miksi näille toimijoille annetaan yhä tilaa, kun tiedämme, että heidän intressinsä ovat ristiriidassa ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa?
Neuvottelujen tuloksille ei voi todellakaan hurrata. Kokouksen agendan kärkeen fossiilisista luopumisen sijaan oli nostettu kehittyville maille osoitettavan ilmastorahoituksen määrän lisääminen. Tähänkään ei kuitenkaan ole onnistuttu neuvottelemaan selkeää tulosta. Summa jätetään kokonaan auki noin 10-sivuisessa tekstiluonnoksessa.
Tänä aamuna Euroopan unionin ilmastokomissaari Wopke Hoekstra totesi, että EU ei voi hyväksyä esitettyä luonnosta COP29-ilmastokokouksen päätösasiakirjaksi.
Bakun ilmastokokous muistuttaa jälleen kerran siitä, kuinka ilmastokriisin ratkominen ei ole pelkkä tekninen tai tieteellinen haaste. Se on myös poliittinen ongelma, jossa taloudelliset intressit, geopoliittiset kiistat ja valtapelit vievät huomion todellisista tavoitteista. Samaan aikaan ilmastonmuutos etenee vääjäämättä, joten meillä ei ole enää varaa tällaisiin umpikujakokouksiin.
On aika kysyä, pitäisikö YK:n ilmastokokousjärjestelmää uudistaa perusteellisesti ennen kuin kokousten uskottavuus on kokonaan mennyt. Voisivatko kokoukset olla riippumattomampia poliittisista valtapeleistä? Voisiko isäntämaiden valinnassa ottaa huomioon niiden sitoutumisen ilmastotavoitteisiin?
Ilmastonmuutos ei odota. Jokainen viivästys maksaa yhä todennäköisemmin elämän maapallolla sellaisena kuin sen tunnemme.
Bakun ilmastokokous ei ole vielä päättynyt, mutta sen tulokset näyttävät jo nyt olevan pettymys. Totuus on se, että meillä ei ole enää aikaa odottaa seuraavaa mahdollisesti tehokkaampaa ilmastokokousta. On etsittävä muita keinoja edistää ilmastonmuutoksen vastaista työtä tehokkaasti, globaalilla tasolla.
