Apurahat eivät ole Kelan jakama sosiaaliavustuksen alalaji – ne jaetaan todellisista meriiteistä
Apurahansaajat eivät lepää laakereillaan, vaan he tekevät manuaalista tai akateemisempaa työtä päivittäin vähintään saman verran kuin kuka tahansa päivätyössä käyvä, kirjoittaa Rita Gustava Pulli. Ainoa ero on, että heidän kuukausipalkkansa maksaa säätiö tai rahasto.
Apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden elämä on täysin tuntematonta suurelle yleisölle. Sosiaalisen median postauksia lukiessa on havaittavissa, miten paljon ennakkoluuloja ja väärää tietoa aiheesta löytyy.
Eilen törmäsin taas tähän aiheeseen, kun keskustelin pankkivirkailijan kanssa. Kun virkailija kysyi ammattiani, sanoin tekeväni apurahatyötä Koneen säätiön vuosiapurahalla, johon hän tokaisi: Merkitsenkö sinut opiskelijaksi?
Ei, sanoin. Koneen säätiö maksaa minulle juuri nyt palkkani apurahana kuukausittain.
Yritin vääntää asian rautalangasta, jotta viesti menisi paremmin perille. Taas havainnollistui, miten tuntematon itsensä työllistäjien asema on koulutetullekin kansanosalle.
Julkaisin 2017 pamfletin aiheesta nimellä Itsensä työllistävät taiteilijat Suomessa – yritys itsemurha-ammatin kuvaukseksi. Pamfletin kärkenä oli, että eri alojen itsensä työllistäjiä on jo yli 150 000 ja heidän ammatti- ja koulutustaustansa ovat äärimmäisen moninaisia. Yhteiskunnallisesti heille on yhteistä eräänlainen väliinputoaja-asema, koska heidän nauttimansa apuraha ei kerrytä esimerkiksi oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan.
Itsensä työllistäjiä on ollut kautta vuosituhansien. Varhaisimmat itsensä elättäjät olivat muinaisia suomalaisia ja sukukansojamme, jotka elivät omavaraistaloudessa kalastaen, marjastaen, metsästäen ja maata viljellen ja omien kätöstensä töiden antimia perheelleen jaellen. Nämä kantaesi-isämme eivät saaneet vielä nauttia apurahoista, vaan he tekivät kaiken omin käsin.
Tästä päästäänkin taas yleisiin apurahoja koskeviin negatiivisiin ennakkoluuloihin. Apurahansaajat eivät lepää laakereillaan, vaan he tekevät manuaalista tai akateemisempaa työtä päivittäin vähintään saman verran kuin kuka tahansa päivätyössä käyvä. Ainoa ero on, että heidän kuukausipalkkansa maksaa säätiö tai rahasto.
Mitä se työ sitten on? Olen apurahalla paitsi kääntänyt brasilialaisia runoilijoita, myös tehnyt projektin viestintää, suunnitellut ja äänittänyt podcasteja ja laatinut projektini esittelytekstejä Koneen säätiön sivuille. Suomen opettajakollegani ja espanjalaisen filologian maisteri on auttanut revisioimalla käännöksiäni. Olemme yhdessä verkkotapaamisissa pohtineet runojen käännöksiä sana- ja lausetasolla runojen kokonaisuuteen ja runoilijoita kunnioittavaan tyyliin saakka.
Apurahatyö on työtä - jota valtiovalta ei tunnusta
Apurahat eivät ole sosiaaliavustuksia, vaan ne annetaan aidoista taiteellisista ja tieteellisistä meriiteistä. Niiden saamiseen vaaditaan aiempia meriittejä, eikä niitä ole helppo saada. Myöntöprosentit vaihtelevat viidestä noin kahteenkymmeneen. Sanomattakin on selvää, että vuosiapurahat ovat erittäin kilpailtuja ja niitä on kaikkein vaikeinta saada.
Valtiollisen Taiteen edistämiskeskuksen yksittäisille taiteilijoille ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisöille jakamien apurahojen lisäksi apurahoja myöntävät yksityiset säätiöt ja rahastot. Tärkeimmät suomalaiset säätiöt ja rahastot jakoivat vuonna 2023 apurahoja 537,5 miljoonaa euroa. Tästä tieteelle meni 295 miljoonaa, taiteelle 85 miljoonaa ja muuhun yhteiskunnan kehittämiseen 158 miljoonaa. Taiteen edistämiskeskus jakaa vuosittain vain 45 miljoonaa eri taiteen alojen ammattilaisille. Tämä on alle 10 prosenttia yksityisten säätiöiden ja rahastojen potista.
Osa rahastoista toimii yksityisten testamenttien tai lahjoitusten avulla. Esimerkiksi Suomen kulttuurirahasto sai kasaan alkupääomansa pyytämällä lahjoituksia aivan tavallisilta suomalaisilta vuonna 1938 ovelta ovelle -keräyksellä.
Rahastot ja säätiöt ylläpitävät pääomaansa ja hakevat sille tuottoa harrastamalla sijoitustoimintaa. Useimmilla säätiöillä ja rahastoilla on joku ammattimainen salkunhoitaja, jonka tehtävänä on varmistaa säätiön pääoman jatkuva kasvu. Säätiöt sijoittavat vakavaraisiin yhtiöihin. Esimerkiksi Suomen kulttuurirahasto omistaa 11,14 % Huhtamäestä.
Kohdellaan siis toisiamme sillä kunnioituksella ja arvostuksella, joka meille kuuluu - myös itsensätyöllistäjille.
Rita Gustava Pulli
