Puolustusselonteossa paljon hyvää mutta myös kehitettävää

Valtioneuvosto on tänään 19.12. istunnossaan hyväksynyt ja julkaissut puolustusselonteon. Selonteko on järjestyksessään kolmas ja siihen kohdistuu erityinen mielenkiinto, koska se on samalla ensimmäinen Suomen Nato-jäsenyyden aikainen selonteko. Eduskunnan syyskausi on päättymäisillään ja varsinainen eduskuntakeskustelu käynnistyy vasta kevätkauden alkaessa. Tässä kuitenkin muutamia päällimmäisiä ajatuksia selonteosta.

Puolustusselonteko on laaja kuvaus Suomen puolustuksen ajankohtaisesta tilanteesta ja se linjaa Suomen puolustuksen lähivuosien kehittämistyötä. Selonteko tunnistaa, että Suomen puolustuskyvyn neljä peruspilaria ovat jatkossa kansallinen puolustuskyky, Naton pelote ja puolustus, puolustusyhteistyö sekä kokonaismaanpuolustus.

On hyvä, että selonteko kuvaa kattavasti Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia ja että siinä tunnistetaan myös kansainvälisen puolustusyhteistyön sekä EU:n rooli. On tärkeää, että selonteko pyrkii muodostamaan puolustuspoliittisia linjoja yli kuluvan vaalikauden ja on erityisen arvokasta, että selonteon valmistelussa on pidetty kiinni hallitus-oppositiorajat ylittävästä vuoropuhelusta.

Selonteon uhka-arvio ja toimintaympäristön kuvaus on varsin realistinen.

” Venäjä on siirtynyt entistä avoimempaan, vaikeasti ennakoitavaan ja pitkäkestoiseen vastakkainasetteluun lännen kanssa. Venäjä muodostaa pitkäkestoisen turvallisuusuhkan Euroopalle ja Suomelle myös tulevaisuudessa.”

Jaan selonteon analyysin siitä, että Suomelle Naton ulkorajavaltiona on tärkeää huolehtia omasta puolustuskyvystä osana liittokuntaa sekä siitä, että liittokunnan pelote ja puolustus vastaavat uhkaympäristön vaatimuksiin.

On kuitenkin asioita, joiden olisin toivonut näkyvän vahvemmin selonteossa.

Siinä missä selonteko korostaa puolustusmäärärahojen kasvattamista ja materiaalisen valmiuden vahvistamista, tuntuu se ohittavan kovin kevyesti kaikkein kriittisimmän osa-alueen eli henkisen kestävyyden. Nuorten pahoinvoinnin kasvu on koko yhteiskunnan yhteinen haaste, joka heittää varjon myös maanpuolustuksen vahvistumisen ylle.

Meidän on välttämätöntä varmistaa riittävät resurssit nuorten mielenterveyden tukemiseen. Muun muassa Varusmiesliitto on korostanut, että jokaisessa varuskunnassa tulee olla pääsy mielenterveyden ammattilaisen luo. Tätä tavoitetta haastaa terveydenhuoltojärjestelmämme kriisiytyvä tilanne. Tätä ristiriitaa olisi pitänyt selonteossa käsitellä.

Yhä enemmän käydään keskustelua asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisestä nykyistä yhdenvertaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Erilaisia koko ikäluokkaa koskevia maanpuolustusta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä vahvistavia malleja on ideoitu tuotavaksi varusmiespalveluksen rinnalle.

Kansalaisten tuki järjestelmälle on ensisijaisen tärkeää ja siitä syystä on seurattava tarkasti julkista keskustelua ja asenteiden muutoksia erityisesti kutsuntaikäisten nuorten keskuudessa. Muutoksiin tulisi reagoida ennakoivasti järjestelmää kehittämällä, jotta sen hyväksyttävyys säilyy ja maanpuolustuskyky turvataan tulevaisuudessakin. Selonteko ei valitettavasti tarjoa tähän juurikaan uutta eikä riittävästi vastaa käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Esimerkiksi tuoreessa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselytutkimuksessa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää tukee 53 prosenttia vastaajista, mutta vielä suurempi osa (59 prosenttia) kannattaisi sekä miehiä että naisia koskevaa kansalaispalvelusta.

Puolustusselonteossa todetaan useammassa kohdassa, että korkea maanpuolustustahto muodostaa pohjan suomalaiselle puolustukselle. Olisi toivottavaa, että selonteossa pohdittaisiin analyyttisemmin niitä keinoja ja edellytyksiä, joiden avulla maanpuolustustahtoa ja järjestelmän hyväksyttävyyttä ylläpidetään ja vahvistetaan.

Selonteko esimerkiksi korostaa tarvetta reserviläisten joustavammalle ja laajemmalle hyödyntämiselle kansallisen puolustuksen ja liittokunnan tehtävissä. Kuten olemme huomanneet, liittyy tähän keskusteluun paljon herkkyyksiä ja potentiaalisia riskinpaikkoja. Enemmän arvostetaan porkkanaa kuin keppiä.

Alkuvuodelta 2024 muistamme, kuinka moni reserviläinen jätti eropyynnön puolustusministerin kommentoitua reservistä eroamista lehdessä. 

Kannustankin valtioneuvostoa huolehtimaan uudistusten jatkovalmistelussa ja käytännön toteutuksessa asianmukaisista taloudellisista korvauksista ja ammatillisista kannustimista sitoumusta vastaan.

Toivottavaa olisi ollut, että puolustustarvikevientiin ja materiaalihankintoihin liittyvissä linjauksissa selonteko olisi tunnistanut tarpeen ulko- ja turvallisuuspoliittisten kokonaisvaikutusten arvioimiselle. Laaja-alainen vaikutusarviointi tukisi myös riskienhallintaa ja huoltovarmuutta.

Suomen olisi järkevää välttää riippuvuuksia Euroopan Unionin ja Naton ulkopuolisista maista. Meidän tulisi tukea eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamista sekä huomioida kumppanuuksia solmittaessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohja.

Tätä kokonaisuutta on kuvattu hyvin esimerkiksi syksyllä kansanedustaja Atte Harjanteen ja europarlamentaarikko Aura Sallan yhteiskirjoituksessa. Harjanne ja Salla pohtivat ansiokkaasti ja laaja-alaisesti Israelin kanssa käytävän asekaupan ongelmallisuutta. 

Keskustelu puolustusselonteosta jatkuu varmasti vilkkaana ja monipuolisen tulevina viikkoina ja kuukausina ja eduskunnassa se tulee saamaan erittäin perusteellisen käsittelyn kevätkauden aikana.

Hanna Holopainen
Kirjoittaja on kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen