Karjalasta on moneksi
Käsi ylös, jos sinäkin olet pitänyt karjalaa suomen kielen murteena. Valitettavasti olet väärässä. Kansallista vähemmistökieltämme karjalaa kohtaan on monenlaisia harhakäsityksiä ja ennakkoluuloja.
Karjala ei ole suomen kielen murre. Se on kielentutkijoiden mukaan oma kielensä, joka jakautuu useisiin kielimuotoihin ja murteisiin. Suomen puolella hyvin karjalaa puhuvien määräksi on arvioitu noin 11 000, mutta kielenä se ei näy suomalaisessa yhteiskunnassa juurikaan, verrattuna vaikka toiseen kansalliseen vähemmistökieleemme saameen.
Karjalan kieli jaetaan yleensä varsinaiskarjalaan, jossa on kaksi alamurretta, vienankarjala ja eteläkarjala, sekä livvinkarjalaan. Livvinkarjalan ja varsinaiskarjalan lisäksi Moskovan ympäristössä puhutaan omaa kielimuotoaan, tverinkarjalaa. Sekä livvin- että varsinaiskarjalaa murteineen puhutaan edelleen Karjalan tasavallassa. Livvinkarjala ja lyydi pohjautuvat vepsään, mutta vielä vahvemmin venäjään.
Lyydiä on aiemmin pidetty karjalan murteena, mutta nyt on vallalla näkemys siitä omana kielenään.
Perustuslaki takaa oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan
Niin kansallinen kuin kansainvälinenkin lainsäädäntö ja sopimukset velvoittavat Suomea suojelemaan kansallisia vähemmistökieliään. Kansallisten vähemmistökielten oikeudet on taattu perustuslaissa (1999/731). Perustuslain 17 artiklan 3 momentissa säädetään, että kansalliskieliä pitää voida käyttää viranomaisten kanssa asioidessa, ja momentin 6 perusteella ketään ei saa syrjiä kielen perusteella.
Saamelle on myönnetty vähemmistökielen status kielilaissa. Saamen kielilaki on vuodelta 2003, ja laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisasioinnissa on vuodelta 1991. Saamen kielen kaltainen virallinen status on myös romanilla, jiddishillä, tataarilla ja vanhalla venäjällä sekä viittomakielillä. Suomen lähimmältä itämerensukuiselta sukukieleltä, karjalalta, tämä virallisen vähemmistökielen status kuitenkin puuttuu.
Ylikansallisella tasolla Suomea velvoittavat monet kansainväliset sopimukset. Muun muassa Unescon Yleissopimuksessa kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemisesta (2005) mainitaan kielellinen monimuotoisuus ja sen suojeleminen. Myös haavoittuvassa asemassa olevien etniset kielivähemmistöt ovat kansainvälisten sopimusten erityissuojeluksessa. YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteena on ”varmistaa heikossa asemassa oleville, kuten vammaisille, alkuperäiskansoille ja huono-osaisille lapsille, yhtäläinen mahdollisuus kaiken tasoiseen koulutukseen ja ammatilliseen valmennukseen.”
Koska karjalalla ei ole perustuslaissa tai erillisessä kielilaissa tunnustettua kansallisen vähemmistökielen asemaa, kuten saamen, romanin, ruotsin tai suomenkielisellä ja suomenruotsalaisella viittomakielellä, sen puhujien oikeudet jäävät perustuslain 17 artiklan mukaiseen ”oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”.
Nuorisoaktivisteista yliopistoon - monet tahot mukana karjalan kielen elvytyksessä
Kielenelvytys on monitahoista toimintaa, johon vaikuttavat Unescon kielenelvytyskriteerien mukaan muun muassa kielen absoluuttinen ja suhteellinen puhujamäärä, oman ja ympäröivän yhteisön asenteet, käytettävissä olevat oppimateriaalit, media, kirjallisuus ja ns. kielenkäyttödomeenit. Toki vähemmistökielten puhujuus edellyttää myös perheen ja vanhempien aktiivista roolia kielenpuhujina ja -siirtäjinä. Myös vähemmistökulttuurin ulkopuolisilla voi olla tärkeä rooli kielensiirtäjinä lapsille ja nuorille.
Tähän asti vastuu karjalan kielenelvytyksestä on ollut yksittäisillä yksilöillä ja järjestöillä, joista osa on tehnyt kielenelvytystyötä vapaaehtoistyönä. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö ja Karjalan sivistysseura ovat julkaisseet kirjoja tai rahoittaneet Karjalaan tai karjalaiseen kieleen ja kulttuuriin liittyviä hankkeita.
Nuoret karjalaisaktivistit ovat tuoneet viime vuosina esille karjalaisasiaa jopa militanttisin keinoin. Syksyn tempauksena oli Kansallisteatterin edessä olevan kansalliskirjailija Aleksis Kiven patsaan töhriminen, joka aiheutti vastaavaa närkästystä kuin eduskuntatalon pylväät värjänneen Elokapinan toiminta. Erona Elokapinaan oli, että nuorten karjalaisaktivistien tempaus ei kerännyt yhtä paljon mediahuomiota.
Itä-Suomen yliopisto on ollut vuosien ajan vastuussa karjalan kielenelvytyksestä. Siellä on ollut meneillään vuodesta 2021 lähtien karjalan kielen elvytyshanke, joka on saanut jatkorahoituksen vuoden 2028 loppuun saakka. Karjalan kielen ja kulttuurin perus- ja aineopintoja on voinut opiskella avoimessa yliopistossa 2020-luvun alusta saakka. Kurssien opettajat ovat toimineet myös ilmaisten karjalan puhepajojen vapaaehtoisina opettajina eri kaupungeissa Joensuusta Helsinkiin.
Itä-Suomen yliopiston kielenelvytyshankkeessa on toteutettu muun muassa kyselytutkimus karjalan kielen puhujille. Kyselyyn vastasi noin 500 henkilöä. Tutkimuksen antia analysoitiin vuoden 2024 loppuun saakka.
Suuri edistysaskel on ollut myös karjalaa koskevan neuvottelukunnan syntyminen kesällä 2023. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina eri kielimuotojen edustajat, valtiovalta ja kielen asiantuntijat. Lisäksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on aloittanut Lotta Jalava kansallisiin vähemmistökieliin erikoistuneena asiantuntijana.
Edistysaskelia karjalan kielenelvytyksessä on siis otettu, mutta askeleiden ottoa on jatkettava ja niistä on tehtävä pysyviä.
Rita Gustava Pulli (ent. Dahl)
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja, kirjailija ja ammattimainen kielenkäyttäjä ja -vaalija
Lähteet:
Agenda 2030 = Agenda 2030. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma. Suomen kestävän kehityksen toimikunta. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030
Kielipoliittinen ohjelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös. 2022. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:51. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-645-7
Yleissopimus / FINLEX = Yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2007/20070017/20070017_2
