Ydinvoimatuet sähköistivät keskustelun

Suomessa ydinvoimakeskustelu sähköistyi uudelleen, kun Espoon kaupunginjohtajaksi siirtyvä ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen esitti valtiontukia uusien ydinvoimahankkeiden vauhdittamiseksi. Esityksen taustalla on pelko siitä, että Suomi uhkaa jäädä jälkeen Ruotsista vihreän siirtymän teollisissa hankkeissa.

Tämä vaikuttaa kokoomuksen pyrkimykseltä mielistellä sähkönhintaan tyytymättömiä äänestäjiä näin kunta- ja aluevaalien alla, aivan kuten pari vuotta sitten Venäjän hyökkäyssodasta johtuneiden korkeiden hintojen aikaan. Silloin eduskuntavaalien lähestyessä esitettiin kyseenalaista hintakattoa.

Markkinatalouspuolueeksi mielletyn kokoomuksen intoa lähteä säätämään ja sekoittamaan sähkömarkkinoita entisestään on ihmetelty. Aalto-yliopiston sähkömarkkinoihin perehtynyt työelämäprofessori Iivo Vehviläinen pitää ideaa puuttumisena markkinoiden itseohjautuvuuteen. 

Viime vuosina julkisessa energiakeskustelussa liian anteliaaksi moititun tuulivoiman syöttötariffin jäljiltä on korostettu teknologianeutraalisuutta ja markkinoita, jotka ovat lisänneet vähäpäästöistä energiaa päästökaupan turvin. Syöttötariffiin oikeutetun tuulivoimakiintiön umpeuduttua 2017, tuulivoimaa on saatu rakennettua markkinaehtoisemmin PPA- sopimuksilla, huutokaupoin sekä preemion avulla.

Nämä kaikki periaatteet ollaan nyt heittämässä roskakoriin, kun Mykkänen on hövelisti myöntymässä Fortumin lobbaukseen, kuten STT:n tietopyynnöllä haltuunsa saamat asiakirjat osoittavat. Pahimmillaan siis sotketaan markkinat verovaroilla yhtä yhtiötä ja teknologiaa suosimalla. Yhtiötä, johon kohdistuu vieläpä epäilyksiä verovälttelystä.

Ovatko vihreät palanneet ydinvoimavastaisiksi?

Vihreiden varapuheenjohtajan Oras Tynkkysen kritiikki tulkittiin ydinvoimavastaisuudeksi. Kuitenkaan esimerkiksi Energiateollisuuden johtaja Jukka Leskelä ja Lappeenrannan yliopistolla pienydinvoimaa kehittävä Juhani Hyvärinen eivät myöskään pidä tuotantotukia mielekkäänä ratkaisuna. Vähäpäästöistä sähköä tarvitaan kyllä liikenteen, teollisuuden ja lämmöntuotannon polttoprosesseista irtautumiseen.

Vihreiden Tynkkysen ulostulo on herättänyt yhtäältä närkästystä vihreiden sisällä ja toisaalta puolueen ulkopuolella kysymyksiä siitä, onko vihreät palanneet vastustamaan ydinvoimaa. Onkin todettava, että jos Tynkkysen kritiikki on ydinvoimavastaisuutta, niin saman logiikan mukaan Hyvärisen ja Leskelän kritiikki on ydinvoimavastaisuutta. Kumpikaan ei ole tunnettu ydinvoimavastaisuudestaan, päinvastoin. 

Hintavaihtelut ovat tulleet jäädäkseen

Mitä sähkömarkkinoiden toimivuuteen tulee, sähkön hinta on tullut alas energiakriisin huipuista. Kiitos tästä kuuluu lisääntyneelle uusiutuvalle energialle, jota saadaan rakennettua nopeammin kuin ydinvoimaa. Markkinoiden toimivuus ja kyky reagoida uhkaavaan sähköpulaan nähtiin vuosi sitten. 

Vaikka hiilivoima on säästä riippumatonta, niin se ei ole vikavarmaa, kuten ei ole ydinvoimakaan. Sen lisäksi, että sunnuntaina 5.1.2024 koetun hintapiikin syynä oli yksinkertaisesti kova kulutus, kun keskitalven kovimmat pakkaset ulottuivat Etelä-Suomeen, jopa 1 345 megawattia sähköntuotantoa ennustettiin olevan poissa tuotannosta puupolttoaineita, turvetta ja hiiltä polttavien voimaloiden vikaantumisten vuoksi. 

Etenkin Meri-Porin (565 MW) ja Vaskiluodon (230 MW) hiililauhdevoimaloiden häiriöiden vuoksi maata uhkasi pahimmillaan jopa sähköpula – ja sähkökatkot. Vaikka suurin osa tuotannosta saatiin onneksi käyttöön kahta päivää aiemmin, hinta ehti jo muodostua ennusteen perusteella.

Hintahuipun aikaan tuulella tuotetut 800 megawattia olivatkin lähestulkoon Loviisan molempien ydinreaktoreiden (yhteisteho 1 014 MW) veroinen helpotus tukalaan tilanteeseen. Asiaa auttoi myös valveutuneiden kansalaisten reagointi vetoomuksiin sähkön säästämiseksi. Todellinen tehontarve oli jopa 1 000 megawattia ennustettua pienempi. Lopulta oma tuotanto ja tuonti riittivät kattamaan kulutuksen, eikä edes Fingridin häiriöreservejä jouduttu aktivoimaan.

Mikä ei ole rikki ja toimii, on syytä jättää rauhaan. Poliitikot osoittakoot johtajuuttaan sanomalla äänestäjille totuuden eikä lyhytnäköisesti juoksemalla kovaäänisimpien vaatimusten perässä vaalien alla. Hintavaihtelut ovat tulleet jäädäkseen, ja niihin on sopeuduttava muilla keinoin, kuten aiemmin viitatuilla kulutusjoustoilla. Uutena mahdollisuutena tulee varttihinnoittelu.

Tukien oltava tarkkaan räätälöityjä

Kiitos edellisen Sanna Marinin hallituksen sähköveron alennuksen, energiayhtiöt ovat lähteneet investoimaan sähkökattiloihin. Toinen keino on tuuli- ja aurinkovoiman osallistuminen alassäätömarkkinoille. Ylijäämäsähköllä voi tuottaa synteettisiä polttoaineita, joita voidaan varastoida satamissa ja käyttää liikenteen polttoaineena. Vedyn ja muiden synteettisten polttoaineiden varastoihin ja tuotantoon ei ole valmista infraa, joten olisi sekin tämän hetken tietojen varassa kallis tukiaisia vaativa ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne voi tältäkin osin olla toinen. Lupaava mallinnus on saatu.

Kolmas on siirtoyhteyksien vahvistaminen Ruotsiin ja Norjaan, jolloin emme eriydy kalliimman hinta-alueen saarekkeeksi. Tähän voidaan käyttää niin sanottuja pullonkaulatuottoja. Tämäkään ei ole pikaratkaisu, vaan neuvottelut ja rakentaminen vievät 2-3 vuotta. Uusi reaktorikin olisi joka tapauksessa vuosien rakennusprojekti. 

Energiatekniikan professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan yliopistosta onkin esittänyt sarjaa uusiutuvia polttoaineita hyödyntäviä moottorivoimaloita. Idea soveltuu huoltovarmuuden ylläpitoon, mutta jos tukea maksetaan vain niille, ne eivät paranna maan tehotasapainoa. 

Ongelma on, että jos tehdään markkinan ulkopuolista kapasiteettia aktivoitumaan vaikkapa 300 €/MWh hintaan, tämä johtaa vain siihen, että muutama kalliimpi voimala sulkee vielä aikaisemmin, jolloin tehotilanne on ennallaan. Siispä oli teknologia mikä tahansa, tukien täytyy ollaan tarkkaan räätälöityjä, eikä lähteä tekemään niitä kaveripohjalta.

Antti Van Wonterghem
Verden toimittaja