Heidi Hautala: Yritysvastuusääntely vaarassa heikentyä - taistelu jatkuu

Johanna Laurila

Heidi Hautala hyvästeli Euroopan parlamentin viime kesänä varapuhemiehenä toimittuaan parlamentissa yhteensä 20 vuotta. Pitkän linjan aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ei ole silti pysähtynyt sammalta keräämään. Monissa prosesseissa mukanaolo jatkuu tiiviisti, etenkin yritysten ihmisoikeus- ja ympäristövastuisiin liittyen.

Yksi selvä muutos on kuitenkin tapahtunut. 

“En enää matkustele niin paljon, joten olen voinut hankkia koiran”, Hautala kertoo vilkas villakoiranpentu Onni jaloissa hyppien.

Hautalan merkittävimpiin viimeaikaisiin hankkeisiin parlamentissa kuului yritysvastuudirektiivi (CSDDD), jonka hän vei läpi pitkäjänteisen työn tuloksena yhteenhitsautuneen meppiporukan voimin. Direktiivi astui voimaan heinäkuussa 2024.

Tapasimme tuoreeltaan sen jälkeen, kun Euroopan komissio julkaisi yritysvastuusääntelyn yksinkertaistamiseen tähtäävän Omnibus-lakipakettinsa 26. helmikuuta. 

Paketissa komissio esittää juuri hyväksytyn yritysvastuudirektiivin avaamista, muun muassa siihen sisältyvän niin sanotun huolellisuusvelvoitteen (due diligence) rajaamista vain ”tier 1” -tasolle, eli suoriin tavarantoimittajiin, tuotantoketjun ensimmäiseen portaaseen. 

“Ehdotettu lakipaketti [aika tehokkaasti] estää sen, mikä minusta on tämän sääntelyn ihan se villakoiran ydin: huolellisuusvelvoite ja yritysten ennakoiva, riskiperustainen lähestymistapa sekä uhrien oikeusaseman merkitys. Ehdotuksen seurauksena yritysten rikkomusten uhreilta käytännössä kielletään mahdollisuus oikeuden saamiseen, erityisesti jos haitat joko ympäristötuhojen tai ihmisoikeusloukkauksien seurauksina tapahtuvat EU:n ulkopuolella”, Hautala tiivistää. 

Naurahdamme molemmat, sillä Hautala silittää samalla mitäpä muuta kuin villakoiraansa, edellispäivänä edustavaksi trimmattua Onni-pentua, joka on viimein rauhoittunut omistajansa syliin.

Villakoiran ytimeen liittyy myös se, mitä tapahtuu esimerkiksi Länsi-Afrikan kaakaon tuotannon lapsityövoimalle tai Kaakkois-Aasian palmuöljyplantaasien metsäkadolle. Entä miten saadaan vastuuseen auto- ja elektroniikkateollisuuden monimutkaiset arvoketjut, joissa pakkotyön riski on tunnetusti suuri? Niissä riskejä ei tavoita suorien alihankkijoiden toimista.

Harva loukkaus ihmisoikeuksia tai ympäristöarvoja kohtaan tapahtuu arvoketjun ensiportaalla, kuten EU:ssa hyvin tiedetään.

Suljettujen ovien prosessi

Viime marraskuussa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti Omnibus-hankkeen valmistelun alkaneen - itse asiassa varsin pian Trumpin vaalivoiton jälkeen. Tavoitteeksi kerrottiin tarve virtaviivaistaa sääntelyä ja yhdistää kaksi tuoreehkoa yritysvastuudirektiiviä (CSDDD ja yritysvastuuraportointia koskeva CSRD) sekä EU-taksonomia. 

Huoli heräsi heti. Miksi avata näin pian tuoretta ja jo yhdenmukaistettua EU-lainsäädäntöä? Taustalla vaikutti Italian entisen pääministeri Mario Draghin laatima, EU:n kilpailukykyyn pureutuva ns. Draghin raportti, joka oli julkaistu syyskuussa 2024. Raportissa väitettyä, uuden sääntelyn aiheuttamaa hallinnollista taakkaa yrityksille ja innovaatioiden näivettämistä liioitellaan kriitikoiden mukaan vahvasti. 

Paketin valmistelusta ei juurikaan tihkunut etukäteen tietoja. Valmisteluprosessi oli lyhyt, eikä siihen kuulunut julkisia kuulemisia tai vaikutusarviointeja.

“Komissio on toiminut suljettujen ovien takana kuuntelematta muita kuin niitä, joita ovat halunneet kuunnella. Omnibus-tekstin analyysi osoittaa nyt, että Saksan, Ranskan ja Italian suuret teollisuus- ja työnantajajärjestöt ovat esitysten suuria voittajia”, Hautala kritisoi. 

“Ne, jotka ovat näiden heikennysten takana, voisivat nyt myöskin antautua vähän perustelemaan asiaa. Esityksessä on mukana ihan sellaisia käsittämättömiä heikkouksia, jotka eivät suinkaan helpota yritysten elämää, vaan pikemminkin luovat epävarmuutta ja sekavuutta”, hän lataa.

“On surkuhupaisaa todeta, että esimerkiksi EU-maa Saksa voi käyttäytyä tällä tavalla: sillä ei ollut koko direktiiviin virallista kantaa, koska maan sisällä yksikin hallituspuolue voi torpata minkä tahansa EU-esityksen, mutta tiskin alta se pystyy vaikuttamaan lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa käsittämättömän paljon”, Hautala harmittelee. 

Tempoilu haittaa yritysten toimintaa

Omnibus-kriitikoiden mukaan yrityksillä on oikeus odottaa lainsäätäjiltä oikeudellista varmuutta ja ennustettavuutta. Nyt moni suurikin firma on jo ehtinyt investoida suuria summia prosesseihinsa varmistaakseen niiden lainmukaisuuden uusien direktiivien mukaisesti. 

Monet järjestöt ja yritykset ovatkin kritisoineet Omnibus-lakipakettia. Sen sanotaan myös pohjautuvan tosiasioiden suoranaiselle vääristelylle - jopa Draghin raportin väitteisiin nähden. 

Finnwatchin mukaan komission esitys ottaa yritysvastuuseen todella haitallista takapakkia. Suurimmat ympäristö- ja ihmisoikeusriskit eivät useinkaan esiinny konsernien sisällä tai tuotantoketjun ensimmäisellä portaalla. Tämä tarkoittaa, sitä että esitys ohjaa yrityksiä käyttämään resursseja työhön, joka voi olla turhaa.

Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo huomauttaa, että direktiivin heikennykset rankaisevat niitä vastuullisesti toimivia yrityksiä, jotka ovat jo tähän mennessä panostaneet yritysvastuulain noudattamiseen. 

EU vaikuttaa siis lopullisesti luopuvansa edelläkävijän asemastaan vihreässä siirtymässä, ja se on Hautalan mielestä suuri harmi. Hän on ilahtunut Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) maltillisesta kannasta, koska Suomessa vihreä siirtymä nähdään mahdollisuutena. 

Pitkässä juoksussa Eurooppa on johtavassa asemassa - ei suinkaan alakynnessä - esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Kiinaan verrattuna juuri vastuullisen yritystoiminnan ansiosta, todetaan helmikuun alussa julkaistussa, Phil Bloomerin ja Hautalan kirjoittamassa kommenttipuheenvuorossa.

Heidän mukaansa laaja näyttö osoittaa, että älykäs sääntely kannustaa innovaatioita ja palkitsee tulevaisuuteen katsovat yritykset. Ne, jotka jäävät nyt jälkeen, ovat tulevaisuuden maksumiehiä.

Lakien purkaminen ja paluu jo aikaisemmin epäonnistuneiksi todettuihin vapaaehtoisiin ohjeistuksiin on myös petos kansalaisten oikeutettuja odotuksia kohtaan, Bloomer ja Hautala toteavat kannanotossaan. Miten käy luottamukselle siihen, että kansalaisten ja kuluttajien ostamat tuotteet ja palvelut eivät pahenna lapsityövoiman käyttöä tai ympäristön vastuutonta tuhoamista?

Lainsäädännön takapakki lähettää Euroopasta muulle maailmalle viestin luottamuksen, johtajuuden ja suunnan menetyksestä.

Toivosta ei pidä luopua

Päätöksenteon avoimuus on merkittävä periaate. Sen voi katsoa olevan yksi vireän kansalaisyhteiskunnan peruspilareista: jos valmistelevat prosessit katoavat kabinetteihin suljettujen ovien taakse ja salattuihin pöytäkirjoihin, ei demokratia pääse toteutumaan. Ja kohta ketään ei kiinnosta.

Heidi Hautala on aina korostanut kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Aiempina vuosikymmeninä hän on myös niittänyt mainetta läpinäkyvyyden ja avoimuuden kannattajana. Hautala esimerkiksi haastoi Euroopan unionin neuvoston oikeuteen (ns. Case Hautala), koska halusi jäsenmaiden tiettyjen asevientiasiakirjojen olevan julkisia. Hän voitti kanteen EY-tuomioistuimessa vuonna 1999. 

Nyt kun kauan valmisteltu yritysvastuusääntelykin näyttää ottavan huimaa takapakkia, miten sitä jaksaa pysyä aktiivisena?

“No eihän tämä taistelu pääty”, Hautala kuittaa.

“Tämä on vain yksi episodi hyvin pitkässä linjassa. Jo vuonna 2011 YK hyväksyi ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa ohjaavat periaatteet. Tällä hetkellä asiat ovat näin. Toki on sääli, että EU on nyt hukkaamassa brändinsä edelläkävijänä.”

Emmekö siis olekaan tuhon partaalla?

“Tuhon partaallahan me ollaan, jos kuuntelee ekologeja ja ilmastoasiantuntijoita. Maapallon ekosysteemi on erittäin suuressa vaarassa, ja eriarvoisuus kasvaa.”

“Kuuluisan ruotsalaisen tutkijan, nykyisen Potsdamin ilmastonmuutostutkimusinstituutin johtajan Johan Rockströmin esittämät keikahduspisteet alkavat olla käsillä, eikä meillä ole aikaa tuhlattavaksi saavuttaaksemme ne systeemiset muutokset, joita tarvitaan. Ja tässä asiassa yritysvastuun merkitys on tavattoman suuri. Se ei ole ainoa asia, mutta koska valtiot ovat kykenemättömiä erilaisista lyhytnäköisistä poliittisista intresseistä käsin tekemään muutoksia, on yritysten rooli kyllä iso”, Hautala arvioi.

Hautala näkee, että kuluttajahintojen nousu ja inflaatio voivat olla hidasteita systeemisille muutoksille. Poliitikot ovat viime aikoina parhaansa mukaan yrittäneet löytää selityksiä hintojen nousulle, ja ehkä he vastustavat erilaisia systeemisiä muutoksia, kuten vihreää - tai puhdasta - siirtymää, koska tämä saattaisi vaikuttaa äänestäjiin.

“Huoli hintojen noususta ja inflaatio nousivat korkeiksi vaikuttimiksi viime EU-vaaleissa äänestäneiden keskuudessa. Ero oli suuri verrattuna vuoteen 2019, jolloin ilmastonmuutos huolestutti varsinkin nuoria äänestäjiä. Tämä näkyikin vuoden 2019 valitun Euroopan parlamentin kokoonpanossa, joka oli äärimmäisen suotuisa Green Dealille. Nyt enemmistö on toinen.”

“Turhaan ei sanota, että vihreän siirtymän pitäisi olla reilu, eikä se saisi lisätä eriarvoisuutta. Taakat pitäisi jakaa siten, että kukaan ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen Hautala pohtii.

Hautala näki Venäjän tien jo varhain

Yritysvastuuasiat ovat olleet Hautalalle tärkeitä jo vuosia, mutta hän pitää itseään ennen kaikkea generalistina. 

“Tärkeintä minulle on aina ollut puolueiden rajat ylittävä yhteistyö mitä erilaisimpien ongelmien ratkomiseksi. Se on usein se ainoa tapa saada politiikassa asioita aikaiseksi”, hän summaa.

Yksi Hautalaan julkisuudessa liitetty aihe on Venäjä. Hän oli ensimmäisiä, jotka jo vuosikymmeniä sitten yrittivät tuoda esiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä huolestuttavaa, totalitarismia ennustavaa kehityskulkua, jonka karvaita hedelmiä tänään poimitaan. 

Vuonna 2008 Hautala julkaisi pamfletin “Vapaus vai vakaus”. Kustantaja on hiljattain ehdottanut sen uudelleenjulkaisua.

“Kun kirjoitin tämän pamfletin, se ei herättänyt juurikaan keskustelua. Siihen aikaa kaikilla oli vielä ruusunpunaiset lasit päässä Venäjän suhteen. Myös presidentti Tarja Halonen minulle pariinkin kertaan sanoi, että olen aivan liian jyrkkä mielipiteissäni Vladimir Putinista”, Hautala muistelee.

Vasta vuodesta 2014 alkaen, kun Venäjän ensimmäinen hyökkäys Ukrainaan alkoi, suhtautuminen Suomessa alkoi hitaasti muuttua. 

“Kun luen pamflettia nyt, niin en kadu. Merkit olivat hyvin selvät, ja olisi ollut kaikki edellytykset avata silmät viimeistään 2012, kun Putin valitutti itsensä kolmannelle kaudelle. Siitä alkaen kansalaisyhteiskunnan sorto ja repressio ottivat jättimäisiä askeleita, tuli kaikki lait ulkomaisista agenteista ja ei-toivotuista henkilöistä ja ryhmistä. Niitä on kiristetty sen jälkeen koko ajan asteittain.”

Hautala kertoo, ettei ole enää niin paljon Venäjä-keskusteluissa mukana. Esimerkiksi Suomessa asuvien venäläisten demokraattien toimintaa hän kuitenkin seuraa mielenkiinnolla.

"He puolustavat henkeen ja vereen Ukrainaa, järjestävät hienoja tilaisuuksia, mielenosoituksia ja kutsuvat ulkomaisia tähtiä, kuten Putinin tunnetuimpiin vastustajiin kuuluvan entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin, vierailulle. 

Taistelu jatkuu tälläkin saralla - ja tähän ajatukseen on hyvä päättää haastattelu. Onni-koiran nokosetkin alkavat olla lopuillaan. Tästä voikin kohta lähteä lenkille.

Heidi Hautala

• syntynyt Oulussa 1955
• Euroopan parlamentin varapuhemies
  • 26.10.2017–15.7.2024
• Euroopan parlamentin jäsen (Ryhmä Vihreät/EFA)
  • 1.1.1995–25.3.2003
  • 14.7.2009–21.6.2011
  • 1.7.2014–15.7.2024
• Suomen kehitys- ja omistajaohjausministeri
  • Kataisen hallitus
  • 22.6.2011–17.10.2013
• Kansanedustaja
  • 22.3.1991–23.3.1995
  • 19.3.2003–13.7.2009
• Luottamustoimia tällä hetkellä mm.
  • Business & Human Rights Resource Centre
  • Fair Trade Advocacy Office (FTAO)
  • Fern-järjestö
  • Institute for Human Rights and Business
  • High Level WG on Environmental Consequences on the War in Ukraine
• Oma yritys
  • Heidi Hautala Consulting Oy