Hoidon sijaan sijoitus - kun psykiatrinen apu puuttuu, perheet hajoavat

Ylen uutinen ”Väärässä paikassa” nostaa esiin sen, miten lasten psykiatrisen hoidon puute johtaa kodin ulkopuolisiin sijoituksiin. Tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti: muutama vuosi sitten oma lapseni sijoitettiin pois kotoa, koska oikea-aikaista ja riittävää hoitoa ei ollut saatavilla. 

Viime vuonna satoja alaikäisiä lapsia sijoitettiin Suomessa kodin ulkopuolelle siksi, ettei psykiatrista hoitoa ollut tarjolla. Perheitä rikotaan, vaikka oikealla tuella lapsi voisi saada tarvitsemansa avun kotona asuen. 

Ylen jutussa esiintyvän äidin mukaan tyttären hoito on ollut lähinnä pallottelua taholta toiselle. Lapsen ongelmat eivät tunnu kuuluvan oikein millekään hoitotaholle. Näin tapahtui myös meille – kukaan ei ottanut kokonaisvastuuta lapseni hoidosta. Apua haettiin, mutta aina vastassa oli joko resurssipula tai se, ettei lapsi kuulunut juuri kyseisen tahon hoidettavaksi. Lopulta tilanteeseen ei löytynyt muuta ratkaisua kuin sijoitus kodin ulkopuolelle. Lapsi oli samana päivänä kirjattu osastohoidosta ulos ”kotikuntoisena”. 

Mielenterveyshäiriöstä kärsivä lapsi voi pyöriä pitkäänkin avun liepeillä sitä kuitenkaan saamatta, jolloin lastensuojelu joutuu puuttumaan tilanteeseen, kun kriisi on jo päällä. Silloin mukana on usein muutakin kuin psykiatrisen avun tarve, johon olisi ajoissa puuttumalla voitu vastata terveydenhuollon palveluilla.

Juuri näin kävi meille. Apua ei saatu silloin, kun sitä olisi tarvittu, ja lopulta ongelmat paisuivat niin suuriksi, että lastensuojelu joutui puuttumaan tilanteeseen – vaikka kyseessä oli alun perin terveydenhuollon asia.

Kriisitilanteessa lopputulos on usein sama kuin kotona: nuori päätyy päivystykseen ja sieltä kiireellisellä lähetteellä muutamaksi päiväksi osastohoitoon. Sitten hän palaa lastensuojelun hoiviin, ja kaikki voi alkaa alusta. 

Ilman pitkäjänteistä hoitoa nuori saa vain tilapäistä apua eikä ongelmia ratkaista. Kierre jatkuu, ja perhe jää voimattomaksi sivustakatsojaksi. Moni vanhempi uupuu taistellessaan yksin.

Tämä on yksi syy, miksi olen ehdolla aluevaaleissa. Haluan tehdä töitä sen eteen, etteivät perheet hajoa siksi, ettei hoitoa ole saatavilla. Mielenterveyspalveluiden on toimittava ajoissa ja tuettava koko perhettä. Yksikään lapsi ei saisi menettää kotiaan hoitopaikan puutteen vuoksi.

Anna Moilanen
Kirjoittaja on varavaltuutettu ja alue- ja kuntavaaliehdokas Tampereella ja Pirkanmaalla