Sodan varjossa: Ukrainan luonnon ja ilmaston kohtalo

Johanna Kohvakka

Kun sota repii maata, huomio harvemmin kiinnittyy siihen, kuinka pahasti ympäristö kärsii. Ukrainan sodassa tuhot ovat mittakaavaltaan valtavia: miinoitettuja peltoja, saastuneita jokia, palaneita metsiä ja ekosysteemejä, jotka saattavat kadota lopullisesti.

Verde tapasi Ukrainan entisen ympäristöministerin Serhii Kurykinin, joka on seurannut sodan tuhoja Kiovasta käsin. Kurykinillä on pitkäaikainen kokemus Ukrainan ympäristönsuojelusta, sillä hän ollut muun muassa perustamassa maan ensimmäistä ympäristöjärjestöä Zelenyi Svitiä vuonna 1987 sekä tuoreinta ympäristöjärjestöä WePlanet Ukrainaa vuonna 2022. Hän on myös ollut Ukrainan vihreiden jäsen sen perustamisesta lähtien ja toiminut puolueen kansanedustajana ja ministerinä.

Kurykinin kiinnostus ympäristönsuojeluun sai alkunsa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Vaikka hän työskenteli tuolloin historianopettajana, ympäristönsuojelusta tuli hänen elämänsä keskeinen teema.

Kurykin on huolestuneena seurannut sotatoimien vaikutuksia ympäristöön ja kertoo nyt haastattelussa Verdelle, kuinka Ukrainan luonto on joutunut sodan uhriksi ja mitä on vielä tehtävissä.

Luonto sodan taistelukenttänä

Kurykinin mukaan Venäjän hyökkäys on jättänyt syvän jäljen Ukrainan luontoon.

"Yli 900 luonnonsuojelualuetta on vaarantunut, mikä tarkoittaa 1,2 miljoonaa hehtaaria eli noin 30 prosenttia Ukrainan kaikista luonnonsuojelualueista", Kurykin sanoo. "Näihin lukeutuu 14 Ramsar-sopimuksen puitteissa suojeltua kosteikkoaluetta sekä yli 200 Emerald-luonnonsuojeluverkoston kohdetta."

Osa näistä alueista on nyt Venäjän joukkojen hallinnassa, mukaan lukien kymmenen kansallispuistoa ja kaksi biosfäärialuetta.

"Venäläiset käyttävät näitä alueita asevarastoina ja sotilasharjoittelualueina, mikä aiheuttaa alueille vakavaa vahinkoa. Luonto ei ole pelkästään sodan uhri, vaan se on nyt taistelukenttä," harmittelee Kurykin. Erityisesti luonnonsuojelualueet toimivat tärkeinä turvapaikkoina monille harvinaisille lajeille.

Sodan vaikutukset Ukrainan biodiversiteettiin ovat jo tähän mennessä olleet vakavia, ja monet lajit ovat vaarassa hävitä kokonaan.

"Uhanalaisten lajien määrä on huolestuttava. Sodan seurauksena noin 600 eläinlajia ja 750 kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon," Kurykin sanoo. Monet näistä ovat kansallisesti tai kansainvälisesti suojeltuja uhanalaisia niin sanottuja punaisen listan lajeja.

Sotatoimet ovat myös ajaneet eläimiä pois niiden luonnollisista elinympäristöistä tai tappaneet niitä. "Villieläimet joko kuolevat taistelualueilla tai joutuvat pakenemaan. Tämä aiheuttaa vakavia häiriöitä ekosysteemeissä," Kurykin selittää.

Yksi suurimmista sodan aiheuttamista ympäristöongelmista on maaperän miinoitus. "Ukraina on nyt maailman eniten miinoitettu maa. Noin 170 000 neliökilometriä eli 30 prosenttia maan pinta-alasta on räjähteiden peitossa", Kurykin kertoo.

Miinojen raivaus on aloitettu, ja tähän mennessä on puhdistettu noin 30 000 neliökilometriä. Kansainvälinen yhteistyö Bulgarian, Romanian ja Turkin kanssa on mahdollistanut myös Mustanmeren miinanraivauksen.

Kahovkan padon katastrofi

Yksi sodan pahimmista ympäristökatastrofeista tapahtui kesäkuussa 2023, kun Venäjä räjäytti Kahovkan padon.

"Tämä ei ollut pelkkä sotatoimi – se oli ekosidi, tietoista ja järjestelmällistä luonnon tuhoamista", Kurykin sanoo suoraan.

Tuhon seuraukset olivat valtavat. "55 000 hehtaaria metsää vaurioitui Hersonin alueella, neljä kansallispuistoa kärsi vakavia vahinkoja sekä jopa 71 uhanalaista eläin- ja 32 kasvilajia vaarantui. Mustanmeren suolapitoisuus laski dramaattisesti, mikä vaarantaa koko meren ekosysteemin."

Lisäksi valtavat määrät myrkkyjä, kuten öljyä ja teollisuuskemikaaleja, päätyivät vesistöihin.

"Ukraina menetti padon tuhossa 35–40 prosenttia makean veden varannoistaan. Ennen räjähdystä Dneprissä oli noin 18,6 miljoonaa kuutiokilometriä vettä, mutta nyt jäljellä on vain 3–3,5 miljoonaa."

Vesistöjen saastuminen ja elinympäristöjen tuhoutuminen vaikuttavat suoraan ihmisiin, jotka ovat riippuvaisia joista ja pohjavesistä.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen sodan seurauksena

Sodan vaikutukset eivät rajoitu pelkästään paikalliseen ympäristöön – ne ulottuvat myös ilmastonmuutokseen.

"Ukrainassa lämpötilan nousu on nopeampaa kuin muualla Euroopassa. Joillakin alueilla lämpötila on noussut 0,82 astetta viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun naapurimaissa nousu on ollut 0,47–0,59 astetta," Kurykin kertoo.

Syy tähän on sodan aiheuttama ilmansaasteiden lisääntyminen.

"Räjähtävät aseet, palavat rakennukset ja teollisuuslaitosten tuhoutuminen vapauttavat ilmakehään valtavia määriä hiilidioksidia, raskasmetalleja ja muita myrkyllisiä yhdisteitä. Dneprin ja Mustanmeren saastuminen pahentaa tilannetta, ja esimerkiksi delfiinikuolemat ovat lisääntyneet dramaattisesti."

Venäjä käyttää luontoa aseena

Venäjä ei ole osoittanut mitään kiinnostusta ympäristötuhojen hallintaan – päinvastoin. "Venäläiset eivät välitä luonnosta edes omalla alueellaan, saati sitten miehitetyillä alueilla vaan pikemminkin käyttävät sitä sota-aseena", Kurykin harmittelee.

"Donbasin alueella he eivät hoida kaivosvesiä, minkä seurauksena ainakin 39 kaivosta on tulvinut ja myrkyllisiä raskasmetalleja on päätynyt pohjavesiin."

Tämä kehitys voi pitkällä tähtäimellä vaarantaa juomaveden koko Itä-Ukrainassa.

"Monet kutsuvat venäläisiä barbaareiksi sodan julmuuksien vuoksi, mutta ympäristönäkökulmasta he ovat vielä pahempia – muinaiset barbaarit ymmärsivät kuitenkin luonnon merkityksen selviytymiselleen."

Venäjä halutaan tilille tehdyistä ekorikoksista

Todelliset vaikutukset biodiversiteettiin voidaan arvioida tarkasti vasta sodan päätyttyä. Serhii Kurykin kertoo kuitenkin, että ympäristötuhojen ja ekorikosten kirjaaminen ylös on ollut keskeinen osa sodan aikaista raportointia.

"Kaikki sodan aiheuttamat ympäristövahingot ja -rikokset on dokumentoitu Ukrainan valtion ympäristövalvonnan toimesta," Kurykin sanoo. Tämän lisäksi useat kansalaisjärjestöt, kuten WWF Ukraina, National Ecological Center ja WePlanet Ukraina, keräävät ja analysoivat tietoa sodan vaikutuksista luontoon.

Ympäristötuhojen dokumentointi ei ole pelkästään tieteellinen tehtävä, vaan sillä on myös juridinen merkitys.

"Kerättyä aineistoa voidaan käyttää todisteena, kun Venäjää vaaditaan vastuuseen ekorikoksista," Kurykin toteaa. Tulevaisuudessa nämä raportit voivat toimia perustana kansainvälisille oikeudenkäynneille ja korvausvaatimuksille.

Onko Ukrainan luontoa mahdollista pelastaa?

Vaikka tilanne näyttää synkältä, toivoa on.

"Luonnon ennallistaminen on mahdollista, mutta se vie aikaa ja rahaa. Suojelualueiden vaurioituminen on ehkä osittain peruuttamatonta, mutta laajamittainen ekosysteemien elvyttäminen on silti realistinen tavoite," , Kurykin kertoo toiveikkaana.

Jälleenrakennus tarjoaa myös mahdollisuuden kestävälle kehitykselle.

"Hallitus ja EU ovat sitoutuneet siihen, että Ukraina rakennetaan uudelleen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa modernia kaupunkisuunnittelua, ympäristöystävällistä energiantuotantoa ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä."

Ukrainan hallituksen energiastrategia tähtää vuoteen 2035 mennessä siihen, että maan energiantuotanto jakautuu puoliksi ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden kesken - fossiilisille energialähteille ei suunnitelmassa ole sijaa.

"Uusiutuvan energian kehitys oli nopeaa jo ennen Venäjän hyökkäystä, ja sodan aikana se on jatkunut. Monet yritykset ovat rakentaneet omia aurinkovoimaloitaan varmistaakseen sähköntoimituksen venäläisten pommitusten keskellä. Myös tuulivoimaloita on korjattu ja niiden kapasiteettia lisätty," Kurykin kertoo.

Lisäksi Ukraina on äskettäin aloittanut kokeilun, jossa biokaasua viedään EU:hun. "Uusiutuvalla energialla on hyvät näkymät Ukrainassa, ja se on tärkeä osa jälleenrakennussuunnitelmia."

Haasteet ovat kuitenkin suuria.

"Ympäristötuhojen laajuus on niin valtava, että niiden korjaaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä ja rahoitusta. Jälleenrakennuksen pitäisi tapahtua Venäjän jäädytettyjä varoja käyttäen – se olisi ainakin oikeudenmukaista," Kurykin esittää.

Ukraina ei aio luovuttaa

Kun Kurykiniltä kysyy, miten hän jaksaa pysyä vahvana sodan keskellä, hän vastaa yksiselitteisesti Winston Churchilliä lainaten: "Never, never, never give up!"

Älä koskaan luovuta.

Vaikeuksista huolimatta Kurykin painottaa, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Ukrainan kansa on jo osoittanut sitkeyttä ja selviytymiskykyä. Optimismi ja päättäväisyys ovat avainasemassa – sekä henkilökohtaisella että kansallisella tasolla. Kurykin onkin varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen.

"Meillä on mahdollisuus luoda maailman ensimmäinen sodan jälkeen ekologisesti kestävä maa."

Ensin Ukrainan täytyy vain voittaa.