Sosiaalihuollossa laki ei toteudu
Sosiaalipalvelut ovat hyvinvointivaltion perusta, ne tukevat meitä jokaista hädän hetkellä, mutta nykyisellään niitä ei pystytä tarjoamaan lain edellyttämällä tavalla, kirjoittaa Familia Raittola. Onko Suomi valmis luopumaan yhdenvertaisuudesta?
Työssäni sosiaalihuollon parissa olen kerta toisensa jälkeen törmännyt siihen, etteivät lainmukaiset palvelut toteudu ja kansalaisten yhdenvertaisuus vaarantuu. Asiantuntijoiden toteuttamat palvelutarpeen arviot ovat hyödyttömiä, jos niissä tunnistettuja palveluja, kuten ammatillisia tukihenkilöitä lapsille, perhekuntoutuspaikkoja perheille tai asumispalvelua vankilasta vapautuvalle päihdekuntoutujalle ei pystytä järjestämään.
Toisaalta myöskään ennaltaehkäiseviä palveluita ei pystytä nykyresursseilla riittävissä määrin tarjoamaan. Sosiaalialan henkilöstö on kuormittunutta, joka heijastuu suoraan asiakastyöhön ja verkostoihin. Viime vuosina on tehty lukuisia verkostoihin, lainsäädäntöön ja palveluihin liittyviä muutoksia, mukaan lukien hyvinvointialueet, työllisyyspalvelut ja järjestöihin kohdistuvat leikkaukset.
Nämä muutokset ovat aiheuttaneet epätasapainon julkisten palveluiden talouteen. Nyt merkittäviä resursseja joudutaan käyttämään intensiivisen tuen palveluihin, koska matalan kynnyksen palveluista on leikattu.
Lapsiperheiden tilanne on huolestuttava aikuisten kuormittuneisuuden vuoksi; työttömyyden kasvaessa monessa perheessä talous on tiukalla. Toisaalta erityisesti nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa, mutta niihin on vaikea löytää tukea, ellei ole akuutisti satuttamassa itseään tai muita.
Joku mahtaa kysyä, miksi sosiaalipalveluihin tulisi löytyä rahaa, kun valtio muutenkin velkaantuu ennätystahtia. Kysymys on lopulta turvallisuudesta. Suomesta on kovalla työllä rakennettu hyvinvointivaltio menneiden vuosikymmenten aikana. Sosiaalipalveluilla luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia, korkeaa koulutustasoa ja tuetaan työllisyyttä. Nämä vaikuttavat suoraan yhteiskunnan turvallisuuteen.
Jos sosiaalipalveluihin ei löydy rahaa, on se selvä arvovalinta päättäjiltä, ettei kaikille turvallinen hyvinvointivaltio ole enää Suomen tavoite.
Sosiaalipalvelut tukevat meitä jokaista hädän hetkellä - kun ikääntyvä tarvitsee kotipalveluja tai läheinen ryhtyy omaishoitajaksi, tai silloin, kun perheeseen syntyy lapsi. Tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun syntyy lapsi, jolla todetaan vamma. Tai jos itse tai läheinen vammautuu, tai silloin, jos joutuu työttömäksi.
Esimerkkejä on loputtomasti. Kun lasta kiusataan koulussa tai kun lapsiperheessä ei ole varaa lasten harrastuksille. Kun pariskunta eroaa ja perhe sopii lapsen elatuksesta ja tapaamisista. Tai silloin, kun lapsiperhe tarvitsee tukea vanhemmuudessa.
En haluaisi nähdä Suomea, jossa jokainen luo oman onnensa vain niistä rakennusaineista, jotka on syntymässään saanut.
Familia Raittola
Kirjoittaja on sosiaalityön erityisohjaaja ja vihreä alue- ja kuntavaaliehdokas Varsinais-Suomesta
