Yksinäisyys vaatii yhteisiä toimia
Yksinäisyys on monimutkainen ja -muotoinen ilmiö, joka koskettaa eri-ikäisiä ihmisiä, kirjoittaa Teija Österlund. Viime vuosina yksinäisyys on noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja terveydelliseksikin kysymykseksi. Miksi yksinäisyys on lisääntynyt ja mitä sen vähentämiseksi voi tehdä?
Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole synonyymejä. Yksin oleminen voi olla vapaaehtoista ja jopa nautinnollista, kun taas yksinäisyys on negatiivinen tunne, joka syntyy sosiaalisten yhteyksien puutteesta.
Nuorten yksinäisyys on kasvava huolenaihe - se voi vaikuttaa nuorten itsetuntoon ja koulumenestykseen sekä johtaa syrjäytymiseen. Suomen Punaisen Ristin vuoden 2025 Yksinäisyysbarometrin mukaan kaksi kolmasosaa 16–24-vuotiaista suomalaisista kokee säännöllisesti yksinäisyyttä. Nuorten yksinäisyyden taustalla voi olla monia syitä, kuten sosiaalisen median aiheuttama paine, kiusaaminen, mielenterveysongelmat ja perhesuhteiden ongelmat.
Ikäihmisten yksinäisyys on myös merkittävä ongelma, joka voi heikentää elämänlaatua ja lisätä terveyspalvelujen tarvetta. Suomessa on Vantaan väkiluvun verran yksinäisiä ikäihmisiä. Ikäihmisten yksinäisyyttä lisäävät muun muassa fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, puolison tai ystävien menettäminen ja sosiaalisten verkostojen kaventuminen.
Yksinäisyys aiheuttaa sekä terveydellisiä että yhteiskunnallisia haasteita. Sitä voidaan pitää kansantautina, sillä yksinäisyys vaikuttaa laajasti ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, ja se on yhteydessä moniin terveysongelmiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, ylipainoon ja tupakointiin. Myös masennus ja ahdistus voivat olla yksinäisyyden seurauksia.
Yksinäisyyden vähentäminen vaatii kuitenkin myös yhteiskunnallisia, monipuolisia toimia. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalisten verkostojen vahvistaminen, mielenterveyspalvelujen parantaminen ja yhteisöllisyyden edistäminen.
Muita keinoja nuorten kohdalla ovat esimerkiksi tuen tarjoaminen koulussa ja vapaa-ajalla sekä positiivisen sosiaalisen median edistäminen. Ikäihmisille on tärkeää järjestää mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tukea heidän fyysistä toimintakykyään. Yhteisöllisyyden vahvistaminen ja yksinäisyyden stigman vähentäminen ovat muita hyviä toimia yksinäisyyden torjumiseksi.
Yksinäisyys on vakava ongelma, mutta yhdessä voimme tehdä paljon sen vähentämiseksi. Jokainen meistä voi omalta osaltaan auttaa luomaan yhteisöllisempää ja välittävämpää yhteiskuntaa.
Voisimmeko me hyvinvointialueilla luoda ja toteuttaa kolmannen sektorin verkostojen kanssa ennaltaehkäisevää sekä vertaistukea antavaa toimintaa alueellamme? Lisäksi on syytä pohtia, minkälaista taloudellista tukea voimme antaa alueellisesti toimiville järjestöille, jotka tukevat mielenterveystyötä ja yhteisöllisyyden edistämistä.
Teija Österlund
Kirjoittaja on erityisopettaja, opinto- ja uraohjaaja sekä Porin seudun vihreiden ehdokas kunta- ja aluevaaleissa
