Sininauhasäätiö: asunnottomuus käy yhteiskunnalle kalliiksi

Johanna Laurila

Jo aiemmin tänä vuonna uutisoitiin siitä, miten pitkän laskukauden jälkeen asunnottomuus Suomessa on kääntynyt kasvuun. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran (nyk. Varke) tuoreesta selvityksestä näkyy, että asunnottomuus väheni yhtäjaksoisesti vuodesta 2012 vuoteen 2023, mutta nyt tilanne on kääntynyt huolestuttavaan suuntaan.

Sininauhasäätiö ennakoi, että uusia ihmisryhmiä ajautuu asunnottomuuden piiriin samalla, kun pitkäaikaisesti asunnottomien määrä lisääntyy. Esimerkiksi yhteydenotot Sininauhasäätiön Asumisen tuki- ja neuvontapalvelu Aimoon lähes kolminkertaistuivat vuodesta 2023 vuoteen 2024. Tilanne on hyvin mahdollisesti pahenemassa.

Suomi on aiemmin saavuttanut asunnottomuuden vähentämisessä kansainvälisesti merkittäviä tuloksia: vuodesta 1986 asunnottomuus Suomessa on vähentynyt jopa 80 prosenttia.

“Suomessa asunnottomuustyön menestys on perustunut laajaan poliittiseen konsensukseen. On ajateltu, että hyvinvointivaltiossa asunnottomuutta ei tulisi olla”, kuvailee Sininauhasäätiön kehitysjohtaja Leena Rusi.

Asunnottomuus uhkaa nyt laajentua koskettamaan uusia ihmisryhmiä. 

“Yksilötasolla pienet ansiotulot vaikuttavat asunnottomuusriskiin. Asunnottomuuden riskiryhmiä ovat yksinhuoltajat, työttömät, opiskelijat, maahanmuuttajat ja eläkeläiset”, Rusi tarkentaa.

Keskeisiä syitä ilmiölle ovat hallituksen leikkaukset moniin sosiaalitukiin, kohtuuhintaisten asuntojen puute ja elinkustannusten kallistuminen. 

Vuonna 2024 ulosottolaitoksen toimittamien häätöjen määrä nousi 25 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Asunnottomuuden vähentäminen pienentää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia

Vailla asuntoa olevien syrjään jättämisestä koituu yhteiskunnalle todennäköisesti isompi lasku kuin siitä, että rapuissa ja kaduilla asuvia autetaan askel kerrallaan kohti itsenäistä asumista.

“Asunnottomana olo aiheuttaa paljon erilaisia kuluja sosiaali- ja päihdepalveluista poliisin ja sairaanhoidon kuluihin. Esimerkiksi asunnottomat ihmiset ovat sairaalahoidossa Suomessa vuosittain keskimäärin kuusi vuorokautta. Koko väestössä keskiarvo on 0,45 vuorokautta. Kun yhden ihmisen sairaalavuorokauden kustannus on 600–1000 euroa tai enemmän, voi laskea, kuinka suuret säästöt jo tässä voitaisiin saavuttaa”, toteaa Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvonen.

“Jos lasketaan asunnottomuuden vuosikulut henkilöä kohden, ja verrataan niitä asumispalveluiden kuluihin, kustannukset yhteiskunnalle ovat suunnilleen samat, n. 40 000 € vuodessa henkeä kohden. Jos henkilö pääsee kotiin vietävien palvelujen piiriin, summa putoaa noin 25 000 euroon henkilöä kohden vuodessa, ja itsenäisesti asuvalla jo alle 20 000 euroon”, Karvonen kertoo.

Kimmo Karvonen listaa yhdeksi mahdolliseksi asunnottomuuden kasvun syyksi vuonna 2023 aloittaneet hyvinvointialueet. Ne ovat Sininauhasäätiön mukaan vähentäneet asiakasohjausta tuetun asumisen palveluihin. Asiakkaita myös saatetaan ohjata palveluihin, joissa tuki ei riitä asumisen pysyvyyden varmistamiseksi.

Kun sosiaalipalvelut eriytyivät alueilla, tukiverkosto pirstaloitui. Sosiaalityöntekijöiden kosketuspinta tuttuihin asiakkaisiin katosi.

1990-luvun laman jäljet näkyvät edelleen kaduilla

Mitä asunnottomuudelle tulevaisuudessa voisi ja pitäisi tehdä? Sininauhasäätiö järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden tiistaina 18. maaliskuuta, jossa mukana olivat muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.), Helsingin apulaispormestari Daniel Sazonov (kok.) ja kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.).

Krista Kiuru muistuttaa puheenvuorossaan, että asunnottomuuden nousun yksi syy ovat hallituksen tukileikkaukset, jotka kirpaisevat erityisesti pienituloisimpia.

“Ne karmeat neljän miljardin säästöt sotesta todellakin tuntuvat. Yleisen asumislisän leikkausten osuminen jo ennestään vähävaraisimpien elämään taisi valjeta monille kansanedustajillekin vasta istuntosalissa”, Kiuru toteaa.

Kiuru tunnistaa sen, että hoito on nykyisellään usein pirstaloitunutta.

“Vanhat virheet pitäisi välttää. 1990-luvun laman ja sosiaaliturvan leikkausten jäljet ja huono-osaisuuden periytyminen näkyvät nyt kaduilla, joilla on todella huonokuntoisia ihmisiä. Kaikki kuitenkin ansaitsevat inhimillisen kohtelun”, hän jatkaa.  

"Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille, myös päihderiippuvaisille", peräänkuuluttaa myös Veronika Honkasalo.

Asunnottomien auttaminen on ihmisarvokysymys

Yksi lääke tilanteen parantamiseksi olisi kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen.

"Kohtuuhintaisia asuntoja pitäisi kiireesti saada lisää Helsinkiin. Suuret kaupungit kantavat isoimman vastuun asuntorakentamisen suhteen koko maassa”, Honkasalo vetoaa. 

Asunnottomuus keskittyy suuriin kaupunkeihin, todetaan Aran selvityksessä. Viidennes yksinelävistä asunnottomista vuonna 2024 oli Helsingissä. Helsingin jälkeen suurimmat osuudet asunnottomuudesta ovat Turussa, Espoossa ja Tampereella, ja nämä neljä kaupunkia kattavat yli puolet maan asunnottomuudesta.

Daniel Sazonov muistuttaa positiivisestakin kehityksestä.

“Asunto ensin -periaate on Helsingissäkin saanut aikaan konkreettisia parannuksia. Asunnottomuus on peräti puolittunut 3-4 vuoden aikana, mikä on minusta loistavaa edistystä. Asumisyksikköön voi myös palata takaisin, jos itsenäinen asuminen ei heti ota onnistuakseen - kadulle ei tarvitse joutua takaisin”, Sazonov sanoo.

Vaikka viime vuosina Helsingissä onkin tehty hyvää työtä asunnottomuuden suhteen, myös pääkaupungin asunnottomuus on lähtenyt mun maan tavoin nousuun vuonna 2023.

Kimmo Karvosen mukaan aiemmin saatettiin ajatella, että asunto pitää ansaita. Onneksi on ymmärretty, että asioitaan on melko mahdotonta saada kuntoon, jos asuinsijaa ei ole.

“Asunnottomien auttaminen on ihmisarvokysymys. Asunnottomat kokevat helposti tilanteestaan häpeää, ja heidät on ensisijaisesti kohdattava ihmisinä”, Karvonen painottaa.