Metsien Suomi -kampanjan väitteet eivät kestä tarkastelua

Metsäkeskustelu käy jälleen kierroksilla – ja tämä on haitaksi aivan kaikille. Metsäala on kaivanut vanhan viestintäkampanjansa, Metsien Suomen, uudelleen esiin. 

Tiesihän sen, mitä on luvassa: virheellisiä väittämiä, joita saa taas vuosien ajan oikoa, kun kohtaa metsänomistajia tai metsäalan ammattilaisia.

Tuore kampanjajulkaisu, johon törmäsin Ilta-Sanomien sivuilla, väittää esimerkiksi, ettei liian läheltä vesistöjä tai arvokkaita luontokohteita hakata. Metsäalan käytäntöjä huonosti tuntevalle lause tarkoittaa todennäköisesti sitä, että nykyisin hakkuita ei tehtäisi vesistöjen rannoilla.

Todellisuudessa tilanne on toinen. Suomessa saa lain mukaan tehdä avohakkuun rantaviivaan kiinni. Näin usein tapahtuukin niissä metsissä, jotka eivät ole sertifioituja. Näitä metsiä on vain noin kymmenesosa metsien pinta-alasta.

Laajimmin käytetty sertifikaatti, PEFC, sallii hakkuut myös järvien ja jokien rantaviivaan asti, vaikkakin puustoa täytyy jättää jonkin verran. Ihmisen kaivamien ojien varsilla avohakkuut ja maanmuokkaus ovat täysin sallittuja kaikissa metsissä. Näin vesistövaikutuksia ei rajoiteta lainkaan tältä osin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana arvokkaiden vesistöjen suojelu on jopa heikentynyt. Joissakin maakunnissa lähes puolet metsälakipuroista ja -lähteistä on menettänyt lain suojan.

Jos suomalainen metsätalous todella on maailman kestävintä, eikö siitä löydy rehellisiä pointteja viestittäväksi? Miksi samoja harhaanjohtavia väitteitä toistetaan kampanjasta toiseen?

Tämä kirjoitus tavoittaa rajoitetun määrän lukijoita. Metsien Suomi -kampanja ostaa rahalla näkyvyyttä tuhansia kertoja enemmän. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse.

Panu Halme
Kirjoittaja on luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistosta