Kolme maata, kolme säveltäjää, kolme uutta oopperaa ilmastonmuutoksesta
Oopperatrilogia Project Butterfly esitetään toukokuun 2. ja 3. päivä Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Kolmen erimaalaisen pienoisoopperan kokonaisuus on tehty mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä.
Project Butterfly on hanke, jonka tuloksena on syntynyt ilmastonmuutosta käsittelevä kansainvälinen oopperatrilogia, kolmen erimaalaisen pienoisoopperan kokonaisuus. Kun kuulin ensimmäisen kerran hankkeen nimen, luulin, että Giacomo Puccinin ihana ooppera Madama Butterfly on päätynyt kolmen aikamme säveltäjän käsittelyyn ja saanut jokaisen tekemään siitä modernisoidun miniversion. Siitäpä ei ollut kyse: ainoastaan ideat ja harjoitussessiot ovat perhosina lennelleet sähköisesti maasta toiseen, mutta tekijät ja toteuttajat eivät. Erittäin tärkeänä teemana tuotantoprosessissa on nimittäin ollut uudenlainen tapa tehdä kansainvälistä yhteistyötä mahdollisimman pienellä matkustamisen aiheuttamalla hiilijalanjäljellä.
Mukana ovat Opera Box Helsingistä, Baltic Opera Gdanskista ja Teatro Comunale Pavarotti-Freni Modenasta. Harjoitukset toteutettiin helmikuussa Low Latency -verkon mahdollistamalla etäyhteydellä, joka näiden kaupunkien välillä toimi yllättävän hyvin. Ääni kulki samanaikaisesti, kuva oli selkeä. Kaikkien oopperoiden sanoma on lohdullinen: ympäristökatastrofeista ja luonnon tuhosta voi vielä selviytyä hyvällä tahdolla ja oikeilla päätöksillä.
Hankkeen on mahdollistanut EU:n alainen Creative Europe -rahoitus. Mukaan haettiin säveltäjiä avoimella ilmoittautumiskampanjalla. Heidän tuli näytteeksi luoda ilmastoteemaa myötäilevä laulu. Niitä kertyi yli kuusikymmentä; joka maassa oli ammattilaisraati, joka kuunteli ne kaikki. Suomessa raadin valitsemista kolmesta laulusta mieleisensä valitsivat Otaniemen lukiolaiset, jotka kehittivät laulun ympärille tarinan. Sen pohjalta Mirva Koivukangas laati libreton, säveltäjä on Paavo Korpijaakko.
Korpijaakon Hengitä-ooppera käsittelee luonnon ja teollisuuden välistä ristiriitaa eräänlaisena aikuisten satuna, jossa henkilöinä ovat mm. Luonto, Vesi ja kemiallisen tehtaan johtaja. Luontoa symboloi suuri jääkuutio, joka alkaa sulaa. Tehdas saastuttaa ympäristön, myrkyt tuhoavat luonnon ja tappavat tehtaanjohtajan. Lopussa kuitenkin viriää toivo elpymisestä Veden voimalla.
Puolaa edustaa Beniamin Baczewskin Tuhkajärvi, joka sekin kertoo sadun kääntein samentuneesta järvestä ja kahden nuoren traagisesta rakkaudesta. Paha Charon vie heidät syvyyksiin hakemaan apua. Laulamalla toivosta ja uudesta alusta he saavat järven kirkastumaan uuteen elämään.
Italian osuus on Marco Atturan Toivon helmi. Siinä vakavasti sairastunut Perla – helmi – näkee painajaisen, jonka seurauksena hän lähtee Aasiaan ja saa aikaan, että grafiittikaivoksen pahat ympäristövaikutukset korjataan. Sieltä löytyy myös kasvi, joka voi auttaa Perlaa parantumaan.
Koko oopperatrilogian johtaa virolainen Jaan Ots, ohjaaja on italialainen Matteo Mazzoli, valosuunnittelusta vastaa Lauri Sirén. Laulajat tulevat kustakin maasta; meikäläiset ovat sopraano Johanna Takalo, baritoni Olli Tikkanen ja tenorin cover Petteri Loukio. Kamariorkesterin suomalaisjäsenet ovat virolaistaustaiset viulistit Klaus-Peter Haav ja Amanda Ernesaks, joka
hiljattain voitti Kuopion viulukilpailun, alttoviulisti Terhi Lehtiniemi ja sellisti Iida-Vilhelmiina Sinivalo. Puolasta on mukana tenori ja basso, neljä puhaltajaa ja basisti, Italiasta sopraano ja mezzosopraano, pianisti, huilisti ja kaksi lyömäsoittajaa.
Hankkeen taiteellinen johtaja on italialainen Aldo Sisillo, Suomen koordinaattori on Opera Boxin johtaja Ville Salonen. Viimeinen vaihe oli kaikkien esiintyjien yhteiset live-harjoitukset – nyt ei lentämiseltä vältytty – ja sitten esitykset: ensimmäiset Modenassa 11.4. ja 13.4., sitten Helsingissä Aleksanterin teatterissa 2.-3. toukokuuta, ja Gdanskissa 31.5. ja 1.6.2025.
Sain käydä seuraamassa harjoituksia, joita oli helmikuun lopussa kolmena päivänä aamuin illoin. Teosten musiikillinen ilme on mukavasti kovin erityyppinen. Baczewskin Tuhkajärvessä kuullaan paljon tuhkanharmaata hitaahkoa minimalismia, Atturan Toivon helmi on eläväistä ja värikästä
musiikkia, joka tuo mieleen Puccinin koomisen oopperan Gianni Schicchi. Korpijaakon Hengitä on musiikkina kompleksisinta, erittäin kiinnostavaa ja antaa esittäjilleen eniten haasteita.
Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Töölöläinen-lehdessä.
Tuulikki Närhinsalo
Eläkkeellä oleva orkesteri-intendentti ja musiikin monialatyöläinen
