Mitä Suomen pitäisi lukea, Ville Hytönen?
Verden juttusarjassa kirja-alan toimijat antavat lukuvinkkejä. Virossa asuva suomalaiskirjailija Ville Hytönen lukee itse monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeja esseistä lastenkirjallisuuteen.
Ville Hytönen on aktiivinen kirjailija niin Suomessa kuin Virossakin. Kuvassa hän on tapaamassa virolaista runonlaulajaa Kihnu Virveä Kihnun saarella. Kuva: Seppo Lahtinen
Verden toimitus
Mitä Suomen pitäisi lukea?on Verden juttusarja, jossa kirja-alan toimijat antavat lukuvinkkejä.Tällä kertaa vuorossa on Virossa asuva Ville Hytönen, joka on mm. Savukeidas -kustantamon, Tulenkantajat -kirjallisuuspalkinnon ja Turun Kirjan talon perustajia. Hän on ollut useita kertoja mm. Finlandia Junior- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana ja kirjoittanut yli 20 lastenkirjaa, romaaneja, runokokoelmia, matkakirjoja ja kuunnelmia.Hän kertoo lukevansa monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeja, eniten ehkä esseitä ja tietokirjallisuutta, mutta paljon myös runoutta, romaaneja ja lastenkirjallisuutta."Usein luen sitä, mikä liittyy kesken olevaan omaan kirjaan. Esimerkiksi vuosi sitten luin hyvin paljon sotakirjallisuutta, tämän vuoden alussa Neuvostoliiton rikoshistoriaa ja nyt lastenkirjallisuuden tutkimusta."Hytönen lukee kirjoja suomeksi, viroksi ja englanniksi. "Saksani, ruotsini ja ranskani ovat päässeet jo pahasti rappeutumaan, mutta luen niillä silloin tällöin sanomalehtiä, tosin melko hitaasti."Suomalaiset kirjansa hän ostaa useimmin netistä, koska hän ei asu suomalaisten kirjakauppojen alueella. "Teoksesta riippuen ostan kirjan joko e-kirjana tai painettuna. Jos uskon palaavani teokseen vielä joskus, tilaan sen yleensä kovakantisena. Muutin juuri pieneen virolaiseen majakkakylään pohjoisrannikolle ja nyt minulla on käytännössä kaikki mitä tarvitsen: voin asua pienen omakotitalon kokoisessa kirjastossa, jonka keskellä on sauna ja ympärillä luonnonsuojelumetsät ja meri",Hytönen toteaa.Ville Hytösen lukuvinkit:
Rutger Bregman: Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa
Nuori hollantilaisfilosofi kääntää hobbesilaisen ajattelun nurinkurin ja herättää tulevaisuudenuskon. Hän kerää vakuuttavia todisteita siitä, että ihminen ei olekaan pohjimmiltaan itsekäs ja paha, joka tarvitsee valjaat ympärilleen vaan hyvää haluava toimija, joka tuottaa hyvää ympärilleen, mikäli on vapaa.
Valdur Mikita: Lingvistinen metsä
Luin tämän alkuvuonna ilmestyvän teoksen viroksi, mutta se julkaistaan pian suomeksi. Mikita on lennartmerimäinen luonnon, perinnekulttuurin ja fennougrisuuden ammentaja, jonka käsitys paremmasta maailmasta on lokaalin ja globaalin yhteinen, postmodernin ja arkaaisen limittäinen maailma. Mikita on koulutukseltaan semiootikko ja biologi, mutta hänen visionsa saavat puhtia kaikilta tieteenaloilta ja välillä fiktiosta saakka. Erinomaisen kiinnostavaa esseistiikkaa.
Anna Tommola: Yöllinen elämämme. Miksi näemme unia
Kuuntelin syyskuussa ajellessani pitkin Kuurinmaan liiviläiskyliä Tommolan unitutkimusta käsittelevää populaaria teosta. Samaan aikaan lueskelin iltaisin Frommia ja Jungia Ventspilsin taiteilijaresidenssihuoneessani, jotta sain unen päästä kiinni. Välillä unet muovautuivatkin liiviläisten historiaa koskeviksi, tiedostin ne uniksi ja yritin toimia niissä oman tahtoni mukaan. Kokonaisuutena sukellukseni unimaailmaan oli avaava. Verden toimituksen lukuvinkit:
Riitta Kylänpää: Utelias mieli – Claes Anderssonin elämä
Monitaitoisen kirjailijan, psykiatrin ja poliitikon Claes Anderssonin (1937-2019) elämää ja ajatuksia kokoava teos on syksyn mielenkiintoisimpia elämäkertoja.
Tapani Kinnunen: Maitoa ja alkoholia
Kinnusen uusin runokokoelma ei petä. Tuttu poljento, rosoiset kuvat, tiivis kerronta ja vahva elämän maku luovat turvallista pysyvyyden tunnetta näinä epävarmoina aikoina.
Emma Sofianna Söderholm: Edes hetken elossa
Realistinen ja naturalistinen kuvaus nuorista, huumeista, mielenterveydestä ja kaiken synkkyyden keskellä elävästä toivonkipinästä.
Suvi Auvinen, Elina Innanen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja
Reseptejä ja ravintotietoa sisältävä keittokirja on luonteva jatko Chocochilin -ruokablogin seuraamiselle. Innostava teos kaikille hyvän ruuan ystäville.
Édouard Louis: Väkivallan historia
Ei enää Eddy -romaanin kirjoittajan vieläkin rajumpi omakohtainen teos väkivallasta. Rankka ja suorasanainen tarina on silti kerrottu kauniisti.
Tuuve Aro: Kalasatama
Provosoiva romaani yhteiskunnasta ja ihmisistä, terapiasta, homoseksuaalisuudesta ja heteromaailmasta.
Marko Suomi: Takakansi-podcast
Pari vuotta toiminut podcast on kirjojen ja lukemisen ystävän runsaudensarvi. Kiinnostavia kirjailijoiden ja kirja-alan toimijoiden haastatteluja, näkökulmia lukemiseen ja kirjallisuuteen.