Proteiinipiilaaksosta vaihtoehtoja ruuantuotantoon

Hyönteisproteiinin lähteenä kokeiltiin kuhnureita. Kuva: Janita Hämäläinen

Maria Markus

Uusien proteiinituotteiden markkinat ovat Suomessa vielä heikosti kehittyneet verrattuna monien maiden, kuten Saksan, Hollannin ja Ison-Britannian vastaaviin markkinoihin, mutta kasvulle nähdään mahdollisuuksia. Siksi Sitran rahoittamassa hankkeessa koottiin yhteen Jyväskylän seudun tuottajia, yrittäjiä ja kuntia löytämään uusia ansaintamalleja vaihtoehtoisten proteiinien tuotantoon. Keski-Suomi tunnetaan maidon- ja lihantuotannon maakuntana, joten lihaa imitoivat pyörykät, kuhnurit käsityöoluen kyytipoikana tai muutkaan metropolien uusimmat ruokatrendit eivät välttämättä saa kovin nopeasti suosiota kylien raiteilla. Miten tulevaisuuteen rohkeasti luotaava proteiinihanke otettiin maakunnassa vastaan? "Vastaanotto oli poikkeuksetta innostunutta ja saimme aikaan yhteistyötä, jossa päästiin pohtimaan ja testaamaan, mitkä seikat tukevat ja toisaalta jarruttavat muutosta kestävämpään ruokajärjestelmään," ruokajärjestelmätutkija, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Teea Kortetmäki kertoo. [caption id="attachment_4574" align="aligncenter" width="360"]

Teea Kortetmäki. Kuva: Marko Mäkinen[/caption] Härkäpavussa ja järvikalassa on potentiaaliaProteiinipiilaaksossa keskityttiin kehittämään keskisuomalaista kasviproteiinituotantoa, järvikalojen ja hyönteisten hyödyntämistä sekä maitotilojen kiertotaloutta. Kortetmäen mukaan onnistuneimpia kokeiluja tehtiin järvikalan ja härkäpavun kanssa, joista tehtyjä tuotteita voitiin tarjota ruokapalvelumittakaavassa.Julkinen ruokapalvelu tarjoilee arkisin ruokaa noin miljoona lautasellista, joten siellä on suuria mahdollisuuksia.Suurin potentiaali tuntuu olevan järvikalan hyödyntämisessä. Suomalainen syö keskimäärin 15 kiloa kalaa vuodessa, mutta vain alle kolmannes siitä on kotimaista, josta luonnonkalan osuus on vain neljännes. Luonnonkalaa voitaisiin syödä nykyistä paljon monipuolisemmin ja esimerkiksi särkikalan pyytäminen vähentäisi järvien rehevöitymistä. Kalojen mukana järvestä poistuu fosforia ja typpeä.Hankkeessa koululaisille tarjottiin lahnapyöryköitä ja särkikiusausta. Lisäksi koululaiset pääsivät kotitaloustunneilla tekemään itse ruokaa järvikaloista. Muuramessa lahnapyörykät ovat vakiintuneet koulun ruokalistalle ja niiden menekki on suht tasainen alun pienistä epäluuloista huolimatta. "Roskakala"-mielikuvat ovat lähinnä aikuisten, eivät lasten päässä, ja kokeilut auttoivat voittamaan ennakkoluuloja ainakin osalla koululaisista.Hidasteita ja pullonkaulojaJärvikalan kulutusta hidastaa kalastajien vähyys ja paikallisten toimitusketjujen puuttuminen. Kysyntä vaikuttaa tällä hetkellä vähän liiankin suurelta. "Kun markettien hyllyille on saatu uusia järvikalasäilykkeitä, kalaa ei tunnu enää riittävän joukkoruokailuun," Kortetmäki toteaa.Kasviproteiinien hyödyntämisen pullonkaula on jatkojalostuksessa ja teollisen mittakaavan tuotteiden puutteessa.Hampun saaminen suuremman mittakaavan käyttöön on paljon ongelmallisempaa lakien, säännösten ja toimijoiden monimutkaisen himmelin vuoksi."Pelkkään hampunsiementen elintarvikeraaka-ainekäyttöön lainsäädäntö ei enää juurikaan aiheuta ongelmia, mutta jos tuotantoa laajennetaan hyvinvointituotteisiin, tullaan ongelmalliselle alueelle. Tutkimuksessa mukana olleista hampputoimijoista yksi ehtikin jo kadota, sillä se ajautui konkurssiin laintulkinnan takia."Hyönteisten ravintokäyttö, joka proteiinipiilaaksossa keskittyi kuhnureihin eli mehiläisten toukkiin, tuskin sekään muuttaa Suomen ruokajärjestelmää:"Hankkeessamme mukana ollut yrittäjä on huikean innovatiivinen ja suunnitelmallinen, mutta kuhnurit ovat esimerkki varakkaiden niche-tuotteesta, jota käytetään harvoin."Maidontuotannon osalta hankkeessa päädyttiin pohtimaan rehuomavaraisuutta. Haasteeksi osoittautui se, että esimerkiksi härkäpavun rehuviljelyn aikaansaama säästö rehukustannuksissa on marginaalinen, mikä ei rohkaise omavaraisuusasteen kasvattamiseen. Uusia hankkeita ja visioitaVaikka Jyväskylään ei pysyvää proteiinipiilaaksoa syntynytkään, Teea Kortetmäki on tyytyväinen siihen, mitä pienin resurssein, noin 100 000 euron hankerahalla, saatiin kuitenkin aikaan:"Meillä oli mahtava määrä innostunutta paikallistason toimintaa. Iso osa onnistuneista malleista olisivat paikallistasolla toteutettavissa muuallakin."Hänen mukaansa projektin ansiosta Keski-Suomessa on nyt paljon enemmän ihmisiä, jotka on esimerkiksi kuulleet kuhnureista tai hampusta ruokakäytössä tai maistaneet järvikalatuotteita. "Hankkeet auttavat ymmärtämään, että meillä jokaisella on yhteyksiä ruokajärjestelmään ja voimme vaikuttaa monin eri tavoin, esimerkiksi ruuasta puhumalla, ruokapalveluihin vaikuttamalla ja poliittisina kansalaisina. Ostoskäyttäytyminen on vain yksi keino.", Kortetmäki toteaa.Hanke myös poiki uusia projekteja. Jo keväällä 2019 Muuramessa toteutettiin Kouluruoka 2030 -hanke Ympäristöministeriön kokeiluhankerahalla. Sen puitteissa laskettiin kouluruokailun ilmastojalanjälki ja suunniteltiin, miltä ilmastovaikutuksiltaan puolitettu ruokalista näyttää. Ruokalistaa myös testattiin yli viikko käytännössä.Tänä vuonna Muuramessa ja Helsingissä oli tarkoitus toteuttaa jatkohanke, jolla koululaisia osallistettaisiin paremmin ruokavaliomuutoksiin. Hanke kuitenkin siirtyi poikkeuksellisen kevään takia.Proteiinipiilaakso-hanke oli kylkiäinen suuremmasta ScenoProt: Uusia proteiinilähteitä ruokaturvan ja ympäristön hyväksi –hankkeesta, joka jatkuu vuoden 2021 huhtikuun loppuun saakka.