Nollakorkojen aikana kaupungin investointien lykkäämisestä ei synny euroakaan säästöä
Helsingissä pormestari Vapaavuoren budjettiesityksen yksi suurimmista hölmöyksistä on Kalasatama – Pasila –ratikkaradan lykkäys. Nollakorkojen aikaan investointien siirtäminen ei säästä mitään, mutta niiden viivästyttäminen maksaa, eikä edes ihan vähän, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Kuva: Osmo Soininvaara
Osmo Soininvaara / Verde
En kadehdi pormestari Jan Vapaavuoren asemaa Helsingin kaupungin kirstun vartijana. Vaikka kaupungin talous on kunnossa, sen näkymät ovat heikot ja heikkenevät edelleen, jos toteutuu nykyisen hallituksen – jossa vihreätkin ovat mukana – pyrkimys siirtää Helsingistä sote-uudistuksen varjolla mittavasti rahaa muualle maahan. Luottamusmiehillä on suurta halua käyttää rahaa niin kauan kuin sitä on, eikä tämä taipumus ole vaalien alla mitenkään vähentynyt. Toistaiseksi rahaa on, mutta ei kauan. Vaikka säästeliäs suhtautuminen rahanmenoon on tulevaisuutta ajatellen viisautta, investointien lykkäys ei sitä ole. Investoinneissakin pitää säästää – kaikkeen siihen ei ole varaa, jota joku haluaa rakennettavaksi – mutta jos jokin hanke on tarkoitus toteuttaa jopa tapauksessa lähitulevaisuudessa, sen lykkäämisestä ei ole mitään hyötyä. Nollakorkojen maailmaa ei oikein osata hahmottaa. Jos on tarkoitus rakentaa silta vuonna 2025, sen voi yhtä hyvin rakentaa heti, vaikka sitä ei voisi ottaa käyttöön ennen vuotta 2025. Laman torjumiseksi Keskuspankki pitää korkoja nollassa. Tämän nimenomainen tarkoitus on aikaistaa investointeja. Aikaistaminen ei ole vain ilmaista, se on myös kokonaisuutta ajatellen hyvää politiikkaa, sellaista mitä Suomessa ja Euroopassa pitäisi tehdä. Moni ajattelee taloutta moralististen silmälasien läpi, mutta tällainen moralismi on hyödytöntä, jopa haitallista. Investoinnin aikaistaminen ei maksa mitään. Jos se heti valmistuttuaan alkaa tuottaa hyötyä, tämä hyöty on silkkaa plussaa. Kalasataman ratikasta on iloa matkustajille ja ilmastolle heti, kun se valmistuu. Mutta ei tässä kaikki. Mitä aikaisemmin ratikkalinja on olemassa, sitä enemmän siitä on hyötyä myös vuosien päästä. On nimittäin havaittu, että jos joukkoliikenne toimii, kun uudet asukkaat muuttavat sisään, se lisää sen käyttöä vielä vuosien kuluttua. Tämä johtuu siitä, että asukkaiksi valikoituu niitä, joille linjasta on hyötyä. Pasilassa on paljon työpaikkoja ja Kalasatamaan tulee paljon asukkaita. Pasilassa töissä olevien kannattaisi hankkia asunto Kalasatamasta. Näin käy paljon todennäköisemmin, jos ratikkalinja on jo olemassa, kun asunnot tulevat markkinoille. Tämä ei toimi alkuunkaan yhtä hyvin, jos ratikkayhteys on vain epämääräinen lupaus. Ajoissa rakennettu ratikkayhteys tuottaa myös riihikuivaa rahaa kaupungille verrattuna lupaukseen, että ratikkalinja tulee ehkä joskus. Tontit ovat sitä arvokkaampia, mitä paremmat ovat liikenneyhteydet. Ratikkalinja nostaa maan arvoa Kalasatamassa kymmenillä miljoonilla euroilla. Se raha tulee kaupungille, jos ratikkalinja on olemassa tai edes rakenteilla, kun totit myydään tai vuokrataan. Jos ei ole, hyöty tulevasta ratikkalinjasta valuu muihin taskuihin.
