Näköpiirissä työnteon mullistus

Kuva: Negative Space / Pexels

Osmo Soininvaara / Verde

Emme vielä tiedä, miten pandemian pakottama digiloikka vaikuttaa työn tekemiseen pandemian jälkeisenä aikana, mutta vaikutusten uskotaan olevan mullistavia. Kyse on lähinnä toimistotyöstä. Bussia esimerkiksi ei voi ohjata etänä. Etätyö ja etäkokoukset ovat olleet mahdollisia ennenkin, mutta nyt muutoskitka on murtunut. Suomen Yrittäjien teettämän gallupin mukaan etätyöhön ollaan pääosin erittäin tyytyväisiä, ja sitä halutaan jatkaa pandemian jälkeenkin. Se lisää työtyytyväisyyttä, vähentää kiirettä ja parantaa jopa tuottavuutta: kotona työtä saa tehdä rauhassa omilla ehdoilla ja vähemmillä keskeytyksillä. Työmatkaan kuluvaa aikaa on säästetty tyypillisesti vajaa tunti päivässä, mikä on paljon suhteessa kahdeksantuntiseen työpäivään. Sairauspoissaolojakin on ollut vähemmän. Tutkimus antaa kuitenkin asiasta ehkä liiankin ruusuisen kuvan: Siinä on tutkittu etätyön toimivuutta työyhteisöissä, jotka ovat muovautuneet lähityötä tehtäessä. Niinpä työyhteisön jäsenet tuntevat toisensa. Tyhjästä lähtevä etätyöyhteisö ei ehkä toimisi yhtä hyvin. Uuden työntekijän on hankalaa päästä mukaan, kun ei voi tutustua työtovereihinsa.

Itsenäistä ja selvärajaista työtä on helppo tehdä kotoa käsin, mutta luovilla aloilla tarvitaan vuorovaikutteisuutta, jota etätyön välineet eivät ainakaan vielä tarjoa. Työpaikan yhteinen kahvihetki voi olla työpäivän hyödyllisin osa. Ne keskeytykset saattavat olla tarpeellisia tiedonkulun kannalta.

The Economist kirjoitti muutama vuosi sitten, että Yhdysvalloissa yritykset ovat vähentäneet etätyömahdollisuuksia, koska ajan mittaan etätyötä tekevien osaaminen oli jäänyt muista jälkeen. Päivän sana onkin hybridityö. Keskittymistä vaativa työ tehdään kotona ja vuorovaikutteinen työpaikalla. Jos työpaikka on lähellä kotia, siellä kannattaa käydä päivittäin, harvemmin, jos työmatka on pitkä, mutta viikoittain kuitenkin. Etätyötä tekevät joutuvat helposti ulkokehälle, jos suurin osa porukasta tapaa toisiaan säännöllisesti toimistolla. Alkoholiongelmat saattavat saas pahentua. Etätöissä tissuttelu on helppo pitää piilossa. Hybridityötä on akateemisessa maailmassa tehty kauan. Vain osa työstä on tehty laitoksella.  Työaika on innokkaimmilla tutkijoilla venynyt paljon yli säädetyn. Etätyössä työaika on liukuva käsite. Paine sen pidentymiseen voi olla suuri. Työmatkassa säästynyt aika ei lisääkään vapaa-aikaa vaan työaikaa. Osa pysyvää etätyötä tekevistä saattaa siirtyä kevytyrittäjiksi niin kuin pikkufirmojen kirjanpitäjät jo nyt. Työ muuttuukin alihankinnaksi. Jos työtä voi tehdä missä päin Suomea hyvänsä, sitä voi tehdä missä päin maailmaa hyvänsä. Pelkästään verotuksen vuoksi etätyö Tallinnasta voi tulla monelle mieleen. Internet toimii myös Intiassa. Peistä tullaan taittamaan siitä, maksetaanko virolaiselle etätyön tekijälle virolaista vai suomalaista palkkaa. Täydellinen etätyö jäänee vaikutuksiltaan vähäiseksi verrattuna hybridityöhön, jota ei voi tehdä ulkomailla asuen eikä oikein toisella puolella Suomeakaan. Jos töissä käy vain kaksi kertaa viikossa, pitkän työmatkan vaivat vähenevät 60 %. Tuleeko Nurmijärvi-ilmiö takaisin? Ihmiset eivät maksa kolminkertaisia hintoja Helsingin Kalliosta voidakseen matkustaa ratikalla töihin, vaan koska heidän haluamansa elämä on Kalliossa. Urbaanin asumisen suosiota etätyö tuskin vähentää paljoa – toistuvat pandemiat sen sijaan voivat vähentääkin. Nukkumalähiöihin verrattuna elämä omakotitalon rauhassa voi lisätä suosiotaan. Jos asuminen omakotitalossa kahden auton varassa yleistyy, voi ennustaa jatkuvia kahnauksia autoilevien kehyskuntalaisten ja elinympäristöjään vaalivien keskuskaupunkien välillä. Kaupunkirakentamisessa on viime aikoina ollut painetta pieniin asuntoihin, jota poliitikot esimerkiksi Helsingissä ovat yrittäneet suitsia. Etätyön ja perhesovun yhteensovittaminen vaatii moniin asuntoihin yhtä huonetta lisää. Perheasuntojen kysyntä voikin kääntyä taas kasvuun. Monipaikkaisuus synnyttää varmaankin kysymyksen myös siitä, mihin kuntaan kunnallisverot maksetaan. Tähän asti vastaus on ollut helppo: siihen kuntaan, joka maksaa lasten koulutuksen ja sote-palvelut. Kun sote-palvelut siirtyvät valtion rahoitettavaksi, jäljelle jäävät vain koulut, joista valtio on maksanut suurimman osan.